052

Vihdoin olen minäkin myös Instagramissa, nimimerkillä annierikan joten saa seurata! Kuvat tosin enimmäkseen varmaan muista jutuista kuin hevosista, mutta vilahtelee siellä Goldikin aina joskus.

Goldin kanssa ollaan tehty nyt tosi vähän töitä. Se vaikuttaa nuutuneelta eikä jotenkin ole oma itsensä, joten sen kanssa on nyt pakko ottaa rennommin josko se saisi lisää intoa toimintaan. Alustavasti saatiin sovittua raspaus 8. helmikuuta, ja silloin saadaan tietää onko suun kanssa jotain ongelmaa. Se tosiaan on edestä tosi epätasainen, joka johtuu joko piikeistä tai sitten sillä on vaan huonompi kausi meneillään, nuoren kanssa sekin on ihan mahdollista. Kuitenkin otan itse mielummin varman päälle ja jätän kunnon treenit nyt helmikuun loppupuolelle, mielestäni ei ole järkevää treenata jos se ei ole mukavaa meille kummallekaan. Alustavasti olen päättänyt loman pitää raspauksen jälkeen vähintään viikon, 16. helmikuuta olisi tarkoitus käydä selässä katsomassa millaiset fiilikset työskentelyyn on. Jos tuntuu siltä että lisäloma olisi paikallaan niin toki jatketaan vapaita pidemmällekin.

Goldi ei siis ole kieltäytynyt liikkumasta, eikä osoita muutenkaan kipuilevansa mutta kuitenkin sen motivaatio työskentelyyn on laskenut ja sen huomaa jos tuntee ponin. On vieraat sitä kehuneet vieläkin mukavaksi, mutta mielestäni sen ratsastettavuus on nyt huonompi kuin esimerkiksi kuukausi takaperin. Nelivuotiaalle kahdeksan kuukautta työskentelyä on melko pitkä jakso, joten loma tulee muutenkin tarpeeseen.

Sunnuntaipäivän maastoiluseuraa!

Riinan ratsastamiseen en puutu, vuokraajana hän saa toimia ponin kanssa haluamallaan tavalla. Luotan Riinaan ja uskon sekä tiedän hänen tekevän töitä ponin ehdoilla, joten en koe tarpeelliseksi pyytää häntä työskentelemään tamman kanssa kevyemmin. Silloin kun on lomaa olen toki ilmoittanut että poni on täydessä seisonnassa, eli sen kanssa ei tehdä yhtään mitään viikkoon tai kahteen. Itse olen nyt painottanut maastoilemiseen, ja arkena kun pääsen vasta iltaisin tehdään kentällä töitä lähinnä hauskassa mielessä. Torstaina mentiin ilman varusteita, eihän se sujunut ihan kuin pitäisi mutta hauskaa meillä oli! Riimu oli päässä hätätilanteita varten, ja naru kaulalla lähinnä sen takia että itsellä olisi turvallinen olo. Käynnissä poni toimi oikein hyvin, meni minne pyysin painoapuja käyttäen ja tehtiin pohkeenväistöjäkin. Ravissa ja laukassa annoin sen viilettää minne haluaa, myös lähes sitä vauhtia mitä haluaa. Pari kertaa töksähdettiin laukasta johonkin kulmaan ja oli muuten lähellä ettei allekirjoittanut löytänyt itseään lammikosta!

Lauantaina käytiin Kaisan ja Jollen kanssa jokitiellä maastoilemassa, matkaa kertyi yhteensä päälle viisi kilometriä ja tahti oli pääosin leppoisaa. Yksi nopeampi laukkaspurtti otettiin Goldin kanssa, Jolle ei aivan pysynyt vauhdissa mukana. Lauantaina illalla saatiin myös pääkaupunkiseudulle lunta, ja lähdettiin tänään Pauliinan ja hänen poninsa Sepon kanssa maastolenkille. Maastoiltiin tietä pitkin Keravan rajalle saakka, pohjakin oli siinä kunnossa lumen ansiosta että uskallettiin laukkailla ja ravailla ihan kunnolla. Goldi tosin olisi mieluiten kävellyt pitkin ohjin ja katsellut maisemia, ja jouduinkin sitä patistamaan että se liikkuisi kunnolla eteen. Onkohan tämä nyt ihan normaalia viisivuotiaan käyttäytymistä? En tosin itse pistä pahakseni, jos maastossa meno on kuumumisen ja keulimisen sijaan leppoisaa käppäilyä, mutta tietysti mietityttää että onko joku vialla kun laukatessakaan se ei suuremmin innostu kaverin kanssa kisailemaan.

Seuraillaan tilannetta, kuulumisia tulee nyt ehkä hieman vähemmän kun kerrottavaa ei juurikaan ole. Muistakaahan käydä laittamassa mahdollisia kysymyksiä kysymyspostaukseen jonka lupaan kirjoitella tänne blogin puolelle vastauksineen ensi viikonloppuun mennessä.