Videoita treeneistä

Nyt ajattelin jakaa muutaman videon kanssanne meidän treeneistä, muutama video on esteiltä kun oltiin 3. joulukuuta Tuiskun silmän alla ja jokunen video ihan sileältä eiliseltä ratsastukselta.

Hypyt menivät oikein hyvin, yksi ohimeno tuli kun en ollut oman jalan kanssa tarpeeksi tarkkana ja Hippis pääsi yllättämään. Se oli suoralla linjalla, joka tietysti on aika hankala vielä tämän ikäisen kanssa saada menemään täysin suoraan pohkeiden välissä eteenpäin. Tehtiin ihan perustehtäviä, yksittäisiä esteitä tai linjoja ja lopuksi mentiin neljän esteen pikkurata. Hippis oli tosi hyvin kuulolla, ja suoritti erittäin hyvin kun ottaa huomioon kuinka vähän ollaan vasta esteitä menty. Hypättiin myös vesimatto ensimmäistä kertaa ikinä joka ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota - meni sen niinkuin minkä tahansa muunkin esteen. Fiksu poika! Saatiin Tuiskulta kommenttia että jo viime kertaan verraten todella paljon edistystä, keväällä katsotaan jos mennään käymään jossain vieraassa paikassa hyppäämässä ja sitten käydään samassa paikassa kisoissa joku pikkuluokka hyppäämässä. Kivempaa että ensimmäiset startit tehdään paikassa joka on nähty jo ainakin kerran aikaisemmin, ellei sitten hypätä ensimmäisiä kisoja kotimaneesissa.

Sileällä ollaan menty normaalisti ja Hippiksen omistajakin on mammalomalta palaillut takaisin selkään. Nyt ratsuttaja valmentaa omistajaa, ja näin ollen ratsastetaan omistajan kanssa Hippistä kahdestaan. Ollaan omistajan kanssa onneksi aika samanlaisia ratsastajia sekä fyysisesti että henkisesti, joten hevosen kanssa on samat tavoitteet ja sama mielikuva siitä kuinka sen kuuluisi liikkua. Tärkeintä on rentous, ja siihen perustuu jokaikinen ratsastuskerta. Menin itse eilen sileällä, tarkoitus oli että ratsastan vain askellajit läpi rennosti ja sen jälkeen menen maastoon kävelemään. Tipuin kyydistäkin ensimmäistä kertaa eilen, ja tälläisen kolmevuotiaan kanssa voisi kuvitella sen johtuvan jostain ihan muusta syystä kuin kompastumisesta! Hippis kuitenkin laukannostossa sekosi omissa etujaloissaan, joka toki oli hieman myös omaa syytäni kun en nostanut sitä tarpeeksi takaosan päälle nostossa. Se meinasi vetää itse kuperkeikan jonka ansiosta tulin itse alas kun meinattiin mennä nurin. Toinen jalkani jäi jotenkin alle, ja pohkeessa komeilee aika suuri mustelma. Mitään pahempaa ei kuitenkaan onneksi sattunut, ja jatkoin ratsastuksen loppuun normaalisti. Muistakaa ihmiset pitää sitä kypärää AINA ratsastaessa, tässä taas huomattiin että kilttikin hevonen voi vahingossa kompastua ja sieltä voi tippua pahastikin, ja voi jäädä hevosen alle jolloin käy huonosti.
Hippis oli kuitenkin ihan äärettömän hyvä tällä ratsastuksella, tosi rento ja vastaanottavainen! Menin vain 15-20 min jonka jälkeen käveltiin maastossa loppukäynnit.

Alla siis hurja määrä videoita, olen todella pahoillani etten osaa laittaa niitä yhteen pötköön. Olen aivan surkea käsittelemään videoita yhtään mitenkään, joten nämä ovat nyt ihan au naturel. Toivottavasti joku niitä jaksaa yksitellen katsoa läpi :)












Ensi viikonloppuna yritetään taas saada tunti sovittua, joten silloin luultavasti saadaan lisää materiaalia hypyistä. Tarkoitus olisi että joka toisena viikonloppuna saataisiin järjestymään tunti, tai meidän tapauksessa siis alle puolituntinen. Kuitenkin niin että hyppyjä maksimissaan kahdesti kuukaudessa, sen enemmälle ei vielä tässä vaiheessa ole tarvetta. Vuodenvaihteen jälkeen katsotaan jos lisätään vaikka kolmeen kertaan kuussa, riippuen kuinka hevonen toimii ja kehittyy.

Hauskaa joulunodotusta kaikille lukijoille!

Jestas, pitkästä aikaa!

Hei vaan kaikille, jo on jälleen hurahtanut neljä kuukautta viimeisimmistä kuulumisista!

Aika vaan menee yksinkertaisesti niin nopeaan, etten meinaa muistaa kirjoittaa tänne mitään. On tapahtunut huimia edistysaskelia, ja ollaan käyty hieman pyörimässä toisaalla kuin kotitallillakin. Ensimmäisessä "valmennuksessa" on myös käyty, josta lisää alla.

Omassa elämässä on myös kaikki hyvin. Olen ostanut tässä välissä ensimmäisen omistusasuntoni, johon pääsin remontin jälkeen muuttamaan lokakuun alussa. On aivan ihanaa ajatella, että ei maksakaan enää vuokraa toisen taskuun vaan omaa asuntoa itselleen. Sama raha menee mutta sillä lyhentääkin nyt lainaa vuokranmaksun sijasta, ihan huippua! Olen aina asunut Vantaalla vuokra-asunnoissa, joten kieltämättä hieman jännitti ostaa asunto Tuusulasta. Riihikallio on kuitenkin kohdellut minua ja koiria hyvin, ja ollaan kaikki viihdytty. Myös asunto on nyt remontin jälkeen juuri eikä melkein omannäköinen, eikä voisi toivoa parempaa. Elämä siis hymyilee!

Puhuin viime postauksen lopussa Hippiksen muutosta maneesitallille. Muutto tapahtui tosiaan heinäkuun lopussa, ja siitä lähtien ollaan asuttu uudella tallilla jossa ollaan kaikki viihdytty oikein loistavasti. Hippis viihtyy hyvin, ja se on saanut ihanan tarhakaverin jonka kanssa ne jaksavat telmiä päivät pitkät. Tarhakaveri ei ole nuori, mutta pitää Hippiksen juuri hyvin ruodussa joka tekee sen psyykkeelle oikein loistavaa. Myös ihmiset tallilla ovat kivoja, vaikka itse käyn harvakseltaan olen silti tutustunut porukkaan ihan mukavasti. Olen käynyt edelleen tosiaan yhdestä kahteen kertaan viikossa, ja ratsuttaja on jatkanut kerran viikkoon/kahteen. Ei olla otettu stressiä liikutuksen säännöllisyydestä, Hippis on liikkunut syksyn tosiaan kerrasta kolmeen selästä ja se on riittänyt sille vallan loistavasti. Se kehittyy niin hurjaa vauhtia että ollaan välissä pidetty ihan kokonaan vapaitakin viikkoja, ja ratsastuksen kesto on edelleen pysynyt siellä 20-30 minuuttia kerrallaan. Olen itse ottanut sen kanssa jo alkusyksystä ensimmäisiä hyppyjä kentällä, kavaletteja joiden korkeus on ihan maksimissaan ollut noin 40cm. On ollut tarkoituksena tosiaan vaan opettaa sille hieman ideaa hyppäämisestä, ettei esteiden läpi ainakaan juosta vaan ne kuuluu ylittää. Hippis on ollut todella fiksu, tosin askeleen on täytynyt olla kohdillaan tai muuten on tullut hups efekti. Tähän ei kuitenkaan voi näin nuorella juurikaan puuttua, eikä olla otettu asiasta mitään stressiä.

Käytiin muuten myös leikkimielisissä näyttelyissä pyörähtämässä lähitallilla! Hippiksen omistajat eivät ole lainkaan näyttelyihmisiä, kun taas itse olen näyttelypuolesta todella innostunut. Goldin jälkeen jäi sellainen palo niihinkin puuhiin, ja oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa näyttämään hevosta :)

Lähdettiin tosiaan matkaan ihan rennolla ja hyvällä mielellä, pääpointtina koko hommassa oli käydä näyttämässä hevoselle vieraita paikkoja ja tehdä sille jo nuorena selväksi että myös reissaaminen on helppoa ja kivaa, ja vieraissakin paikoissa pitää käyttäytyä. Se oikeastaan alkuun olikin hankalinta, käyttäytyminen siis. Hippis on ruunattu kaksivuotiaana sen ollessa aika hurjakin nuori ori, ja sille on jäänyt se käytös hieman päälle. Se käyttäytyy kotona hyvin ja kunnioittaa ihmistä, mutta näyttelyissä oltiin ensialkuun hieman hukassa sen kunnioittamisen kanssa. Siitä kuoriutui tosiaan pieni ori, joka heitti etujalkaa ihmistä kohti ja pariin kertaan yritti jopa hyppiä pystyyn. En tietenkään moista sallinut, ja päästiin hetken kuluttua yhteisymmärrykseen siitä kumpi määrää. Tämä pieni pörheys oli kuitenkin kehässä eduksi, sillä Hippis esiintyi todella hyvin! Oltiin ehditty tasan edeltävänä päivänä harjoitella seisomista ja juoksemista, mutta herra veti nämä kuin vanha tekijä ja rakennearvostelussa seisoi paikallaan kuin tatti, kuitenkin ryhdikkäänä.

Saatiin todella hyvät paperit, joissa kehuttiin Hippiksen olevan hyvinkehittynyt ja kompakti ruuna, ja varsinkin sen ylälinja sai kehuja paljon. Saatiin punainen ruusuke suitsiin ja pääsylippu BIS-kehään, BIS-kehää odoteltiin yli tunnin verran, joten lastattiin hevonen koppiin syömään jossa se seisoskelikin oikein hienosti vaikkei ole tälläistäkään joutunut ennen tekemään. Saa olla kyllä ylpeä! BIS-kehään ei asetettu mitään odotuksia, sillä siellä oli toinen toistaan hienompia hevosia ja poneja. Kuitenkin yksi toisensa jälkeen muut tippuivat pelistä pois ja loppupeleissä meidän pieni Himpun Loisto julistettiin päivän voittajaksi! Uskomatonta, mutta onhan tämä vaan ikäisekseen oikeasti kiva. Palkinnot olivat aivan upeat, varmaan minun pääni kokoinen BIS-ruusuke sekä Back On Trackin selänlämmitin. Kannatti siis lähteä!

NÄYTTELYKUVISTA iso kiitos Eeva Laaksolle!

Sitten palataan taas ihan kotikuulumisiin, eli siihen meidän ensimmäiseen estevalmennukseen. Tai en voi oikeastaan puhua valmennuksesta, sillä eihän tämän ikäisen (3v) kanssa käydä läpi kuin ihan alkeita. Puolituntisen piti meille kotitallin Tuisku Kivikoski, ja aloiteltiin tosiaan ihan itsenäisillä verryttelyillä. Tuisku kyseli mitä ollaan tehty syksy, ja ylipäätänsä mitä tämä osaa ja mitkä asiat ovat sille vielä vaikeita. Kerroin hänelle, että mielestäni ikäisekseen on erittäin hyvällä mallilla ja ainoastaan laukka on hieman voimaton ja vasen takanen pyörittää hieman oikeaa huonommin. Tästä ei kannata myöskään olla huolissaan, sillä hevonen kuitenkin liikkuu puhtaasti ja mielellään, ja yleensä hevosilla on aina se huonompi kierros. Samalla tavalla kuin ihmiset ovat oikea- tai vasenkätisiä, on hevosillakin aina se vahvempi puoli joka tosin saattaa vaihtua eri kehitysvaiheissa. Ravailin ja laukkailin, ja keskityttiin siihen että hevonen kulkee rentona ja isoilla liikkeillä eteenpäin. Puututtiin lähinnä siihen ettei se missään tapauksessa rullaa edestä, vaan että se haluaisi itse kantaa itsensä ja pysyisi kevyenä edestä. Ravailtiin ja laukkailtiin hetki, jonka jälkeen otettiin välikäynnit. Aloitettiin työskentely ihan vaan puomikasan ylityksellä, ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa, molemmista suunnista. Tässä ei ilmennyt ongelmaa, puomejahan oltiin kuitenkin menty useamminkin tämän kanssa ihan normaalissa sileäntyöskentelyssä. Nostettiin estettä ristikoksi jonka jälkeen sama juttu uudestaan, aiheutti hieman ihmetystä mutta sain neuvoksi hieman ennen estettä vähän levittää käsiä joka antoi hevoselle hieman turvaa lähestymisessä. Normaalisti tietysti kädet pidetään hiljaa paikallaan ja lähekkäin, mutta epävarman nuoren kanssa on hyvä antaa hevoselle vähän turvaa leveämmällä ohjasotteella.

Jatkettiin samaa tehtävää vielä laukassa, ja sen jälkeen toistettiin samaa hommaa muutaman muun esteen kanssa. Tällä ensimmäisellä kerralla oli tosiaan vain tarkoitus katsoa hevosen reaktiot esteisiin, ja näyttää sille hieman tekemisen ideaa. Otettiin loppuun vielä pari kertaa kahden esteen tehtävää ja lopetettiin kun hevonen oli itsevarma ja homma sujui hyvin. Olin todella tyytyväinen siihen miten Hippis toimi ja kuinka positiivinen se oli hyppäämiseen. Pari kertaa oltiin vähän jalat solmussa lähestymisessä, mutta se on vain normaalia tässä vaiheessa. Tuiskulta saatiin paljon kehuja siitä miten hevosta on ratsastettu, ja käsky tuli jatkaa samaan malliin. On erittäin hyvässä vaiheessa ihan minkä tahansa rotuiseksi, eikä tarvitse tässä vaiheessa osata yhtään enempää mitä nyt osaa. Jes! Alla pari lyhyttä klippiä treeneistä, Hippiksen omistaja otti kännykällä muutaman videon. Laatu ei ole parhaimmasta päästä, pahoittelut siitä.





Jatketaan tosiaan harjoituksia, ja koitan palata seuraavalla kerralla hieman aikaisemmin tänne blogin pariin. Nytkin tuntui, että on ihan liikaa kerrottavaa, toivottavasti edes joku teistä jaksoi lukea loppuun saakka :)

Kesälomailua ja sieltä paluuta

Heissan jälleen lukijat,

on ollut taas vähän kirjoitustaukoa, mutta sehän ei enää yllätä. Hippis oli kesälomalla reilun kuukauden, kun se pääsi laitumelle. Laitumella ollessaan jalat kuitenkin alkoivat turpoamaan, ja omistaja teki päätöksen ottaa sen laitumelta takaisin talliin jolloin palattiin liikuntaan. Hippis tarhailee toistaiseksi yksin, ja sen olisi aika ikävää seistä yksinään tarhassa liikkumatta juurikaan joten ihan sitäkin ajatellen oli hyvä palautella sitä takaisin liikunnan pariin, kun se ei voinut laitumelle jäädä.

Ylläolevassa kuvassa olen loman jäljiltä ensimmäistä kertaa selässä, ja hevonen toimi ihan hyvin. Sillä oli ensimmäistä kertaa loman jäljiltä myös estesatula selässä, ja hieman mietin että johtuuko pieni kiukuttelu ja laukkahaluttomuus siitä että se olisi kaivannut lisää lomaa vai satulasta. Satulasta se johtui, sillä se oli päässyt loman aikana jäämään liian kapeaksi. Satula on nyt levennettävänä, ja sillä aikaa käytetään koulusatulaa jonka kanssa herra liikkuu enemmän kuin mielellään.

Hippiksen teamiin on myös tullut uusi jäsen, eli ihan ammattiratsuttaja. On aivan loistavaa, että sen omistajalla on halua käyttää myös ihan ammatikseen tätä hommaa tekevää ja minua kokeneempaa ratsastajaa, sillä aina on asioita joihin en tajua tai osaa puuttua. Tähän mennessä kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, kehuja oli tullut ratsuttajalta ensimmäisen kerran jälkeen että ruuna on hyvällä mallilla ja se toimii jopa paremmin kuin ikäiseltään voisi olettaa. On aina mukavaa kuulla, että on onnistunut tekemään jotain oikein :-)

Tarkoitus olisi, että menemme molemmat yhden kerran viikossa ja jos tarvetta ilmenee niin menen vielä itse toisen kerran viikkoon. Mielestäni on tärkeää pitää ratsastuskerrat lyhyinä ja ytimekkäinä, jolloin ei tehdä mitään ylimääräistä vaan huolehditaan että hevonen vastaa apuihin ja otetaan askellajit läpi. Itse olen nyt mennyt noin 20 minuuttia kerrallaan, ja ratsuttaja menee noin 30 minuuttia.

Tämä on kyllä ehdottomasti sellainen hevonen jonka kanssa on aina mukavaa touhuta. Se on aina hyvällä tuulella, ja muistuttaa todella paljon Goldia luonteeltaan. Se oppii älyttömän nopeasti - peruutuksen se oppi yhdestä kerrasta ja tänään teimme ensimmäistä kertaa käynnissä pohkeenväistöä. Siltä tarvitsi vain pyytää oikein, ja se teki oikein. Emme tietenkään tehneet kuin muutaman askelen kerrallaan, ja ehkä kolme toistoa. Enempää ei tarvinnut, sillä mitään ongelmaa ei ollut. Pohkeenväistöhän kuuluu ihan perusjuttuihin, mutta se voi etenkin nuorilla hevosilla olla hankalaa jos tasapaino ei ole kunnolla kehittynyt. Hippiksellä eniten ongelmia tuottaa tällä hetkellä laukka, joka ei tietenkään parane kuin laukkaamalla. Se on hyvä ja kolmitahtinen, mutta vielä voimaton joka ei tietenkään ole mikään ihme ottaen huomioon hevosen iän. Tätä työstetään jokaisella ratsastuskerralla, sen verran mikä tuntuu hevosta kohtaan hyvältä.

Hippis muuttaa kuun vaihteessa maneesitallille, jossa on osaava henkilökunta juurikin estepuolelta. Talvella tai loppusyksystä aletaan ottaa treeneihin mukaan kavaletteja ja pieniä esteitä, jolloin on hyvä että on mahdollisuus pyytää tunteja ihmisiltä joilla on enemmän kokemusta näin vihreistä hevosista. Halutaan tehdä tämän kanssa kaikki alusta asti oikein, on jotenkin paljon varovaisempi olo kun ei ole oma hevonen kyseessä. Kiirettähän tämän kanssa ei ole, ja tuntuukin että se edistyy ihan huikeaa vauhtia! On vaan niin fiksu eläin että uusissa asioissa riittää muutama toisto ja ne ovatkin sille jo helppoja.

 

 

Postauksessa esiintyvistä kuvista suuri kiitos Milla Siltalalle, jaksoit sateesta huolimatta lähteä meitä kuvaamaan ja katsomaan! :)

Uusi projekti ja ulkoasuremppaa

Huhhuh! Johan tässä on blogihiljaisuutta pidettykin oikein urakalla.

Goldin myynnin jälkeen on tapahtunut yhtä jos toista. Ponin elämässä olen pysynyt jollain tapaa mukana, olen käynyt sitä muutaman kerran ratsastamassa kun Daniela ei ole itse ehtinyt ja on ollut aivan mahtavaa päästä tutun ponin selkään muistelemaan säätöjä. Olen myös käynyt tässä talven aikana seuraamassa valmennuksia ja kisoja, ja olen ollut Ypäjälläkin katsomassa ratsukon kenttäkilpailuja. Sinne suunnalle kuuluu siis oikein hyvää, ja on ihanaa nähdä että poni on elämänsä kunnossa. Myynti oli itselleni ehdottomasti se oikea ratkaisu, ja on mahtavaa huomata että poni viihtyy uudessa kodissaan loistavasti. Näistä Goldin ja minun ratsastuskuvista kuuluu kiitos ponin omistajalle Daniela Pietikäiselle, Danielan blogiin pääsee tästä!

Omat heppailut ovat olleet aika jäässä talven ajan. Martan omistaja teki ratkaisun että Martalla ei hypätä talven aikana lainkaan, joka oli itselleni tietysti aika tylsä juttu. Ratsastukset painottuivat siis aika pitkälti koko talven ajan kentällä hölkkäilyyn, sillä kenttä oli aika vaihtelevassa kunnossa talven ajan niinkuin varmasti kaikkialla muuallakin. Käyntikerratkin sijoittuivat maaliskuusta toukokuun alkuun vain kerta viikkoon syystä josta kerron myöhemmin tässä postauksessa enemmän, ja tämän kerta viikkoon kävin tosiaan vain keventelemässä oman motivaation ollessa aika matalalla.

Olen miettinyt uutta perheenjäsentä jo useamman vuoden. Koiraa nimenomaan, vanhemman koiran ja tietysti itseni kaveriksi. Rotuvalinta on ollut itselleni myös selvä jo pidemmän aikaa, en halua isoa koiraa ja mäyräkoirat ovat itselleni olleet aina lähellä sydäntä. Nyt kun vuodenvaihteessa elämäntilanne muuttui erotessa aika huimasti, ajattelin että on oiva tilanne hankkia se uusi rakkauspakkaus kotiin suloistamaan meidän arkeamme. Tutkin kasvattajia ja heidän koiriaan, toiveissa oli kaniini- tai kääpiömäyräkoira narttu pitkällä karvalla. Kuin tilauksesta oli uudenvuoden päivänä syntynyt pentue, jossa oli vapaana minulle sopiva narttupentu. Soittelin kasvattajan kanssa, ja hänen kertoessaan pennun luonteesta ja vanhemmista sovimme nartun olevan varattuna minulle. Pentue sijaitsi Kerimäellä, johon ajaa viitisen tuntia pääkaupunkiseudulta - en siis käynyt katsomassa pentua ennen sen luovutusikää. Kun haimme pennun, oli vastassa ehkä maailman pienin ja sosiaalisin ja varmasti söpöin mäyrinkäisen pentu! Ristin tytön Almaksi, oikealta nimeltään Kirsumäen Veneto.

Pentu on siis syy siihen, minkä takia en enää arkisin viitsinyt ajella töiden jälkeen tallilla ja jättää näitä lapsosia yksin kotiin vielä illaksikin. Työpäivät kestävät kuitenkin yli kahdeksan tuntia matkoineen, joka on mielestäni jo pitkä aika koirille olla keskenään kotona. Työpäivän jälkeen halusin rauhottua niiden kanssa kotiin, ja viettää aikaa sekä vanhemman koiran että uuden pennun kanssa. Nyt kun pennullekin on hieman tullut ikää lisää, olen voinut viedä koirat vanhemmilleni tallireissujen ajaksi jolloin olen voinut lisätä tallikertoja kahdesta kolmeen kertaan viikossa - painottuen kuitenkin viikonlopuille.

Remmiin on saapunut kuitenkin myös uutta verta, nimittäin uusi projekti josta jo otsikossa mainitsinkin. Aprillipäivänä pitkäaikainen ystäväni Tanja, jonka suomenhevosoria olen ratsastanut aiemminkin, laittoi facebookiin päivityksen jossa kertoi olevansa raskaana. Viittasin kintaalla tälle sekä noin sadalle muulle raskautumisilmoitukselle aprillipäivän kunniaksi, sillä eikö se ole jo aika perinne että suurin osa naisista raskautuu juuri aprillipäivän aikoihin? ;) kuitenkin muutama viikko tämän jälkeen alkoi Tanja kyselemään josko minulla olisi aikaa ja intoa alkaa ratsastamaan hänen nuorikkoaan hänen ollessaan raskaana. Onnittelin tietysti perheenlisäyksen johdosta, ja kerroin auttavani mielellään. Jutellessamme enemmän, oli tarkoituksena että opetellaan ensin ruunan kanssa normaalit ratsunalkeet ja aletaan sen jälkeen valmistelemaan sitä ensi vuoden laatuarvosteluihin, jossa minun olisi määrä esittää se esteosuudella. Himpun Loisto on nyt siis kolmevuotias ruuna, joka on ruunattu lopputalvella. Sen kanssa ei kiirettä ole mihinkään, koska ruuna on tosiaan vasta kolme.

Tämän ruunan selässä oli käyty muutama kerta ennenkuin menin kyytiin ensimmäistä kertaa, ja täytyy kyllä kehua etten edes tiennyt että joku hevonen voi olla näin fiksu ja rauhallinen! Ruuna on kuin olisi aina ratsuna toiminutkin, se ymmärtää hyvin pohjeavut (myös kääntävät) sekä hidastavat avut. Ollaan nyt opeteltu peruutus, kääntäminen sekä kaikki askellajit. Hippis omaa hyvän kolmitahtisen laukan sekä kulkee luontaisesti hyvin oikeinpäin. Se tukeutuu hyvin kuolaimeen, mutta ei ole lainkaan painava edestä. Sain Kiian mukaan kuvaamaan yhtenä kauniina päivänä, joten tässä postauksessa esiintyvät ratsastuskuvat on kuvannut tuttuun tapaan Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net !

Hippiäisen ensimmäiset laukat ikinä ratsastajan kanssa!

Hippis team!

Palaillaan lisää kuulumisiin kun elämässä taas tapahtuu jotain kertomisen arvoista, nyt tässä on tapahtunut yhtä jos toista ja tuntuu että tästäkin postauksesta tuli kilometrin mittainen. Toivotaan, että joku tämän jaksoi lukea ja että lukijoita edelleen kiinnostaa mitä näiden eläinten kanssa touhuillaan.