Rakkaani, kiitos ja kumarrus

Tänään puhalsivat ne kuuluisat muutosten tuulet!

On aika kiittää ja kumartaa näistä kahdesta ja puolesta vuodesta jotka sain Goldin kanssa viettää - nyt on sen aika muuttaa uuteen kotiin ja uudelle omistajalle.

Goldin minulle tullessa, oli aivan varmaa etten itselleni hevosta ostaisi. Tai ainakaan ponia. Se tuli minulle ylläpitoon, ja alustava suunnitelma oli pitää sitä vain kesän yli. Se kuitenkin jäi, ja loppuen lopuksi ihastuin siihen niin kovin että ostin sen itselleni. Jo sen ostaessa tiesin kuitenkin, että meidän aika on rajallinen. Halusin kuitenkin itse olla siinä asemassa, että voin itse tehdä sen päätöksen mihin se minulta lähtee - ensin se lähti ylläpitoon maailman parhaaseen perheeseen, ja nyt sain sen myytyä maailman parhaaseen kotiin.

Siihen en sukella syvemmin minkä takia kauppoja ei ylläpitokodin kanssa kirjoitettu, mutta kun päätös myynnistä syntyi en oikeastaan joutunut edes tekemään siitä julkista ilmoitusta mihinkään. Kaveripiiri tiesi, sekä muutama muu. Ja kaveripiiriinhän se jäi - nimittäin Goldin entinen vuokraaja Daniela teki siitä ostotarjouksen ja pääsimme sopuun hinnasta. Tämä on kaikkien kannalta aivan loistava ratkaisu, sillä poni päätyy tutulle joka tykkää siitä kuin hullu puurosta, lähelle minua jossa saan sitä ihan luvan kanssa käydä moikkailemassa ja kaiken huipuksi Nellakin jatkaa ensi kaudella valmentautumista ja kisaamista!

On kuitenkin minun aikani kiittää Goldia tästä yhteisestä ajasta, joka on ollut kokonaisuudessaan aivan huippua! Olen kehittynyt tämän aikana henkisesti niin paljon, sekä myös ratsastajana ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Goldilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, ja se tulee aina olemaan se ensimmäinen oma hevonen. Uskon, että jokainen meistä muistaa sen ensimmäisen omansa, ja minä en tätä pientä kultaista ponia tule unohtamaan ikinä. Ollaan opittu molemmat yhdessä niin hurjan paljon, että päätä huimaa :-)

Goldin faneille ja sen elämästä kiinnostuneille lukijoille tiedoksi: kuulumisia saa jatkossa lukea Danielan omasta blogista, joka löytyy osoitteesta http://goldiponi.blogspot.fi

Viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä uutisia Amateur Tourilta: Nella ja Goldi olivat 80cm Amateur Tourin totaalin neljänsiä sijoittuen torstaina toisiksi ja perjantaina kahdeksansiksi! Upeaa tytöt!

Martan kuulumisia

Heippa taas!

Kuulumisien parissa jälleen, tämä mun kirjoitteleminen on nyt säälittävän harvoin tapahtuvaa mutta pääasia kai että päivitellään edes silloin tällöin kun löytyy joku rako kirjoittaa.

Martta on ollut normaalissa treenissä, ja pysynyt kunnossa. Hieman sillä on kesän jäljiltä kuristettavaa vatsan seudulla, mutta muutoin se voi hyvin ja on pysynyt terveenä. Ollaan palailtu sen kanssa hyppylomalta, ja muutaman kerran olen hypännyt itsenäisesti kotikentällä hyppyloman jäljiltä. Martta on ollut oikein positiivisella asenteella mukana, ja on jäänyt molemmilla kerroilla todella hyvä fiilis itselle ja selvästi hevosellekin! Sen kanssa on nyt suorittaminen oikeasti mukavaa, ei jouduta enää keskustelemaan siitä kumpi määrää tahdin vaan pystyn oikeasti hevoseen vaikuttamaan ja se antaa sen tehdä ilman vastarintaa.

Sileällä ollaan löydetty myös ihan uudenlaista työskentelymotivaatiota, Martta on aina ollut innolla lähdössä töihin mutta nyt tuntuu että ollaan löydetty entistä parempi yhteinen sävel. Lukuunottamatta tätä kertaa kun Riikka oli meitä kuvaamassa, jolta reissulta on tämänkin postauksen kuvat otettu. Silloin oli ihan kummallinen päivä, kun tamma ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen ja vapaapäivän jäljiltä halusi vaan juosta alta pois ja puri kuolaimeen kiinni niin että jouduin sitä irrottelemaan ihan todenteolla. Jouduin kyseisellä kerralla tekemään tuplasti töitä, ja oikeastaan vasta loppuraveissa hevonen tuntui mukavalta! No, välillä kai pakko olla niitä huonompiakin päiviä..

Naurettiin tälle kuvalle kavereiden kanssa vedet silmissä, miten voinkin näyttää noin älyttömän vanhalta! Naama roikkuu enemmän kuin suurimmalla osalla 70 vuotiaista, apua.. :D

Kilpailemassa oltiin ensimmäistä kertaa Ypäjän laatareiden jälkeen Eholla tänään. Olin ilmoittanut meidät 70cm luokkaan, ja olisin ehdottomasti halunnut ottaa siihen alle jonkun pienen verkkaluokan sillä Eho on kisapaikkana melko jännittävä - mutta luokat alkavat 70cm korkeudesta enkä nähnyt mitään ideaa siinä että olisin mennyt myös 80cm luokan joten yhteen oli tyydyttävä. Saavuttiin paikalle juuri sopivaan aikaan, otettiin hevonen autosta kävelemään omistajan kanssa ja menin maksamaan lähdön ja kävelemään radan. Martta oli pöllöillyt ihan urakalla, se oli ottanut kipinää jokaisesta äänestä ja vetänyt jotain kummallisia kevätjuhlaliikkeitä narun päässä omistajan ympärillä. Tästä pystyi siis vetämään johtopäätöksen että ratsastaminen saattaisi olla melko mielenkiintoista - virtaa tuntui olevan kuin pienessä kylässä! Yleensä tämä kuitenkin osaa vieraissa paikoissa käyttäytyä hyvinkin mallikelpoisesti, joka oli tänään ihan mahdoton tehtävä.

Ei muuta kuin selkään, ja mitä vielä! Martta rauhottui samantien ja oli itseasiassa verryttelyssä äärettömän hyvä. En ole koskaan saanut sitä vieraissa paikoissa ratsastettua ihan samalla tavalla kuin kotona, vaan se on aina ollut hieman jännittynyt ja jäänyt sen takia vähän normaalia huonomman tuntuiseksi. Nyt se oli kuitenkin alusta saakka rento, sopivan eteenpäinpyrkiväinen ja ennen kaikkea hyvällä tuulella! Verryttelin ensin ulkona, jonka jälkeen kävelin melko pitkät välikäynnit ennenkuin pääsimme maneesiin ottamaan verryttelyhyppyjä. Nuorelle hevoselle Eho on kilpailupaikkana varsin jännittävä siitä, että verryttely tuntuu aina olevan yksi valtava kaaos. Ratsukoita sai maneesissa olla kahdeksan, ja tilaa ei vaan ollut. Sait olla tyytyväinen jos pysyit poissa muiden tieltä eikä kukaan ratsastanut päin, onneksi lähdimme viimeisten joukossa joten sain ottaa suurimman osan hypyistä niin ettei ratsukoita ollut enää kuin muutama maneesissa. Ja jumpe sentään, hevonen teki verryttelyssä upeita hyppyjä! Se oli todella skarppina, muttei kytännyt esteitä tai tuntunut siltä että se voisi kieltää. Radalle lähdettiin hyvillä mielin, joskin olin hyvinkin tietoinen siitä että verryttelyn hyvä fiilis voi kadota radan puolella kuin tuhka tuuleen.

Olihan se isompi puoli hieman jännittävä, sinne kun mennään yksin ja sieltä ei kavereita näe. Rentous katosi ja tilalle tuli vähäksi aikaa sama jännittynyt hevonen kuin Ypäjällä, jonka takia ensimmäiseltä esteeltä otettiin puomi ja sitten kakkoselle kielto jossa oli valkoinen lankku alla. Mielestäni tämä kielto oli kyllä ihan turha, mutta johtui luultavasti ensimmäisen huonommasta hypystä ja Martta sai hieman kolausta itsetuntoon. Toisella yrittämällä yli, jonka jälkeen kolmoselle taas hieman jännittynyt lähestyminen ja hyppy. Sen jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja loppurataan olin älyttömän tyytyväinen! Martta sujui hyvin eteen, ei jännittänyt enää ja teki muutaman älyttömän hyvän hypyn. Kehuin sitä kyllä koko radan ajan jälleen vuolaasti ääneen, toivottavasti tästä ei katsojat mieltään pahoittaneet, heh. Virhepisteitä meille kertyi kuitenkin 14vp, josta ei kyllä vieläkään tiedetä mikä toinen este tippui ensimmäisen lisäksi. Itse en huomannut lainkaan, Minna huomasi mutta ei millään muista mikä este se oli. No, väliäkö sen - tärkeintä on että jäi hyvä fiilis virhesaldosta huolimatta! Tästä on suunta taas ylöspäin, ja seuraavissa kisoissa koitan saada meidät ilmoitettua kahteen luokkaan niin saadaan ensimmäisessä verkkaluokassa purettua enimmät jännitykset ja seuraava meneekin varmasti jo rutkasti paremmin.

Nyt koitetaan saada hyviä valmennuksia alle, maneesilla. Pitää siirtyä hallille treenaamaan, kun kenttä alkaa olla jo sen verran kova pakkaspäivinä ja muutenkin olisi hyvä hypätä sellaisessa ympäristössä missä kisatkin järjestetään, vaikka Martta ei nyt varsinaisesti maneesissa jännitäkään. Martta osallistuu marraskuun alussa koulukisoihin, ja seuraavat estekisat mennään näillä näkymin vasta marraskuun loppupuolella.

Postauksen kuvista kiitokset Riikka Jäntti, upeita otoksia meistä ja kiitos vielä kun jaksoit tulla kuvaamaan! Lukijoille pahoittelut kuvaripulista, en vaan yksinkertaisesti osannut valita mitkä kuvat laitan esille.

 

Kuninkaalliset ja Amateur tour karsinnat

Heissan lukijakunta!
Jälleen on kulunut tovi eikä ole ollut aikaa kirjoitella kuulumisia blogiin. Kuninkaallisissa on käyty, sen jälkeen on Martalla ollut hyppytaukoa ja Goldi on jatkanut treenejään normaalisti - eilen ajettiin Danielan kanssa Ypäjälle katsomaan Amateur tourin karsintoja.

Kuninkaalliset eli meidän tapauksessa 5 vuotiaiden laatuarvostelu meni ihan odotetulla tavalla. Martta ei ollut ihan viimeinen, mutta puolenvälin huonommalla puolella. Oltiin kuitenkin koko tiimin kanssa todella tyytyväisiä siihen miten hevonen suoritti, vaikka varsinkin estekokeessa olosuhteet olivat juuri sitä ajatellen hankalat. Tottakai ovat samat kaikille, mutta Martta jännittyi maneesissa enkä saanut sen laukkaa ratsastettua kunnolla irti ja välit jäivät näin ollen sille auttamattomasti liian pitkiksi. Mitään materiaalia ei saatu Ypäjältäkään estekokeesta, sillä se oli siirretty Haimihalliin ulkokentän sijasta eikä meidän "hovikuvaaja" Kiia ehtinyt irrota ulkokentiltä maneesille suorituksen aikana. Videokin poistui omistajan puhelimesta kun luuli siirtäneensä sen jo koneelle, joten sitäkään ei ole teille näyttää. Joka tapauksessa, viiden askeleen linja sekä kahden askeleen sarja tuottivat päänvaivaa, kun linjaan tuli kuudes pikkuaskel ja sarjaan kolmas pikkuaskel jonka ansiosta Martta joutui hyppäämään lähes paikaltaan. Tuomaritkin huomasivat että nyt on hankalaa, mutta nostivat kuitenkin linjan jälkimmäistä sekä sarjan b-osaa noin 90cm korkeuteen meille. Se on jo suurinta mitä ollaan koskaan hypätty, joten täytyy antaa hurjat kiitokset rohkealle hevoselle joka lähti kuitenkin suorittamaan ja suoritti vielä puhtaasti tuolla korkeudella!

Koulukoe meni sunnuntaina aivan loistavasti. Martalla oli tosiaan koulupuolelle sen vakiokuski selässä, ja se ei vaikuttanut lainkaan jännittyneeltä ulkona vaan suoritti parhaan radan ikinä! Tätä ei kuitenkaan tuomarit niin arvostaneet, ja pisterivi oli kutosen luokkaa. Taso oli mielestäni kyllä äärimmäisen kova, ja huomaa että osalla hevosista oli tehty jo paljon enemmän kuin Martalla :-) bongasin itsekin nuoria, joita pitää seurata urallaan sillä olivat kyllä varsin upeita ilmestyksiä! Itselle jäi päällimmäisenä mieleen ori Kulta-ahon Kasimir joka verrytteli samaan aikaan Martan kanssa kouluosuutta varten.

Kuninkaallisista otetuista kuvista suuri kiitos jälleen Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net, aina vaan jaksat kuvata ja sen jälkeen vielä käsitellä kuvat meitä varten!

Amateur tourin karsinnoissa oltiin tosiaan eilen, eli lauantaina, Ypäjällä jälleen. Lähdettiin aamuvarhain taas Danielan kanssa tien päälle, ja perillä oltiin hieman ensimmäisen luokan alkamisen jälkeen. Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset Goldin tiimin kanssa ja toivoteltiin kuskille onnet radalle, ja siitä katsomoon. Rata vaikutti simppeliltä, mutta uusinnassa oli mahdollisuus tehdä muutama oikotie parempaan aikaan. Keskusteltiin kuitenkin, että on fiksumpaa hakea tästä 80cm luokasta vain puhdas suoritus ja isommat tiet, sillä pienemmät tiet ovat aina hieman riskivalinta. Tarkoituksena oli kuitenkin päästä vain karsinnoista läpi sinne Amateur tourin finaaliin HIHSiin. Rata oli oikein siisti, ja katsomossa taas pakahduttiin ylpeydestä! Tyttö ratsasti tarkasti ja hyvin, ponikin hieman kuumui loppua kohden ja meinasi vähän karata ehkä lapasestakin :-)
Kuulostaa ehkä lukijoille hurjalta, mutta Goldin tuntien on tämä vain hassua sillä se ei juuri koskaan tee mitään tuhmuuksia eikä ole turhan pirtsakka lähes ikinä. Pienetkin iloiset ryntäykset tuovat vain lisäväriä sen kanssa toimintaan! Latasin tosiaan tällä kertaa videot nettiin radoista, huono laatu näissä on mutta koittakaa kestää. Ei odotettu kyllä sijoitusta, sillä luokka oli iso, mutta kuitenkin napsahti 13. sija! Nollaratoja oli melko vähän, joten vaikka uusinnassa ei aikaa ratsastettu riitti se silti sijoitukseen. Ja tosiaan, paikka sinne HIHSin Amateur tourille napsahti myös! Goldi nähdään siis areenalla lokakuussa.

90cm keskusteltiin että tyttö saa itse miettiä miten ratsastaa, kannattaako lähteä oikomaan vai tehdä jälleen samalla tavalla kuin 80cm radalla. Perusrata meni hyvin nollilla, mutta uusinnan ensimmäiselle Nella päätti ratsastaa vinosti ja poni tuli sille lapa edellä - tästä se nappasi siis kiellon. Mielestäni tälläinen riskien ottaminen on kannattavaa, ja vinohyppyjä ovat kyllä treenanneet valmennuksissa useasti - ne ovat siltikin vielä Goldille hankalia ja se on suoruudesta ilmeisen tarkka ja tällä kertaa otti kiellon. Näitä tilanteita ei kuitenkaan voi treenata ikuisesti vain valmennuksissa, vaan niitä on vaan uskallettava ottaa myös kisaradoille mukaan silläkin uhalla että kielto saattaa napsahtaa. Uudella yrittämällä menivät nätisti yli, ja loppurata siististi ilman virheitä. 90cm radalla tuli muutama kaukaa lähtenyt hyppy, ja videolla kuuluukin henkeä haukkova yleisö varmaan näiden hyppyjen kohdalla. Meidän kamikazeponi!

Oltiin kyllä jälleen kaikki hurjan tyytyväisiä päivään, harvoin on jouduttu pettyneenä lähtemään kisoista kotiin. Tai siis, minä en ole joutunut koskaan olemaan pettynyt siihen miten tytöt ovat suorittaneet päin vastoin - tunnen suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä että tytöt tulevat juttuun näin hyvin ja poni voi silminnähden upeasti. Postauksen Goldi-kuvista kiitos Tiiti Talala, upeaa jälkeä!

Ajatuksia ennen kuninkaallisia

Heissan jälleen lukijakunta!

Olen viettänyt vähän taas hiljaisuutta, joka johtuu oikeastaan siitä että kuvia ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Näitä kuulumisia Martan kanssa on niin tylsää kirjoittaa, kun koskaan ei ole laittaa kuvituskuvia lainkaan. No, koitetaan pärjätä näillä vanhoilla Kiian kuvaamilla kuvilla, jotka on otettu alkukeväästä kotitallilla sekä Urjalan Kummajaisista

.

Viime kuulumisten jälkeen ollaan treenailtu ja käyty Riihimäellä kisoissakin. Riihimäellä oli ykköstason kilpailut joihin olin ilmoittanut Martan luokkaan 75cm. Aivan loistava korkeus meille, kun viimeksi 70cm tuntui jo helpolta ja 80cm tuntuisi vielä jotenkin suurelta. Verryttelyssä meillä kävi harmittava sattuma kun olin ottamassa vielä yhden pienen askeleen ennen estettä, mutta Martta päättikin lähteä jo kauempaa. Hypättiin tällöin okseria, jonka takapuomin päälle tamma laskeutui ikävästi kolauttaen siihen kunnolla. Se selvästi otti tästä aika paljon itsetuntoon kolausta, ja alkoi lähestymisissä todella varovaiseksi. Yritin parhaani mukaan kehua ja auttaa sitä, mutta aika loppui kesken ennen radalle menoa. Otettiin pienemmälle pystylle yksi hyppy ennen radalle lähtöä - oletuksena että saadaan mennä katselemaan vähän menoa radalle edellisen ratsukon ajaksi.

Nyt täytyy hieman antaa kritiikkiä näistä kilpailuista. Oletuksenahan on, että näihin pieniin luokkiin osallistuu lähinnä kokemattomat, nuoret taikka poniratsukot. Me kuulumme näistä kahteen ensimmäiseen kategoriaan, ja ainakin Martan kannalta on todella tärkeää että se pääsee valmistautumaan radalle ja katselemaan kaikista "pelottavimmat" esteet ennen suoritusta. Mielestäni se on kohtuullista, kun nyt ollaan käyty kuitenkin kilpailuissa ehkä yhden käden sormien verran. Tällä kertaa radalle ei kuitenkaan päässyt valmistautumaan edeltävän ratsukon ajaksi, ja syytä kysyessäni sain vastaukseksi vain "päätettiin näin nyt tällä kertaa". Tottakai ymmärrän, että joskus myös näin, mutta kyllä harmitti kun verkassa jo tammaa oli jännittänyt enemmän kuin laki sallii.

Rata itsessään oli melko simppeli, pari linjaa ja nelosena yhden askeleen sarja - joka on meille vieläkin hankala. Tämä oli kuitenkin radalla oikein toivottu lisä, eihän näistä saa kokemusta muuten kuin menemällä. Ja kun kotona sarjat eivät enää ole ongelmana niin missä muuallakaan niitä treenaisi kuin kilpailutilanteessa. Rata alkoi hieman kiemurrellen, Martasta huomasi ettei se ollut lainkaan samalla tavalla menossa kuin viime kerralla Riihimäellä. Se vähän kyttäili esteitä, mutta neloselle saakka kuitenkin hyppäsi mitä pyydettiin. Sarjalle jo kaarteessa huomasin että meno hyytyy, ja kun sain otettua sille kaarteen jälkeen linjan iski Martta käsijarrun päälle samantien. Nyt se teki kuitenkin ns. rehellisen kiellon, eikä juossut esteestä ohi - joka on mielestäni paljon reilumpi vaihtoehto :D
Uudella yrittämällä se yritti samaa, mutta nyt olin itse tarkempana ja sen yrittäessä stopata jouduin komentamaan sitä raipalla yli kun pelkät pohjeavut eivät tuottaneet tulosta. B-osalla sama juttu, se alkoi hidastelemaan ja jouduin auttamaan sen siitä yli. Sarjan jälkeen mentiin loppurata ihan mukiinmenevästi, kuitenkin hieman liian reippaassa temmossa ja hevonen ei tuntunut siltä että se olisi ollut täysin avuilla. Puhtaasti kuitenkin, eikä tuntunut että hevonen olisi kyttäillyt suuremmin enää loppuradalla. Tuloksena siis yhteensä 5vp, joista 4vp kiellosta sarjalle ja yksi yliaikavirhe.

Tätä jännittämisongelmaa lähdettiin viimeisessä valmennuksessa sitten purkamaan, ettei ongelmaa esiintyisi enää Ypäjällä laatuarvostelussa. Mentiin tarkoituksella toiselle kentälle - ei haluttu pitää valmennusta tutulla kotikentällä. Saatiin lainata läheisen tallin kenttää jonne kuitenkin matkattiin kopilla, ja rakennettiin laatuarvostelun rataa vastaava tehtävä kentälle. Kahden askeleen sarja, sekä muutama linja ja yksittäinen este. Alusta jo Martta tuntui nyt oikealle jäykältä, ja puri kuolaimeen kiinni ihan kunnolla. Koitettiin siis alkuverkoissa saada sitä sieltä irti edes jonkin verran, ja onnistuttiinkin ihan hyvin. Oli se koko tunnin ajan vahvempi oikealta, mutta loppua kohden parani huomattavasti. Sen lisäksi ei muuta ongelmaa ollutkaan, se ei kytännyt nyt itseasiassa koko tunnin aikana mitään ja suoritti +80cm okseritkin mutkatta. Sarja meni loistavasti, ja sarjan b-osaa nostettiin tosiaan hieman isommaksi ja kokeiltiin että alkaako sitä jännittämään sen pieleen menneen verryttelyhypyn johdosta. Ei jännittänyt, ja muutenkin jäi todella hyvä fiilis näistä treeneistä!

Lauantaina startataan siis kohti Ypäjää ja Suomenhevosten laatuarvostelua hyvillä mielin. Luvassa on paljon upeita suomenhevosia, taitavaa ratsastusta ja mielenkiintoista katsottavaa. Itse odotan eniten tosiaan estemestaruuksia ja Kelmi Kür -luokkaa. Tsemppiä kaikille näihin karkeloihin lähteville, Martan kanssa ei odoteta menestystä vaan lähinnä puhtaita ja hyviä suorituksia meidän omalla tasolla. Itse esitän sen siis vain esteillä, ja koulupuolen hoitaa Martan ratsuttaja.

Ypäjällä nähdään!

Hyvin pyyhkii!

Nyt on kyllä aivan uskomaton draivi päällä, niin minulla ja Martalla kuin Nellalla ja Goldillakin :-)

Goldin kisoja olen ollut katsomassa nyt kahdesti pienen ajan sisällä, ensin Laaksolla jossa ratsukko suoritti 80&90cm radat ja tänään oltiin Laakspohjalla katsomassa kisoja, ensin menivät eilen 80&90cm ja tänään oli vuorossa ensin 90cm ja sen jälkeen ensimmäinen 100cm.

Laakson kisojen ruusukesaldo

Ja hyvin on mennyt! Laaksolla todella hyvä rata 80cm josta irtosi ensimmäinen sija, ja 90cm myös nollilla ja viides sija siitä. Nyt on löytynyt juuri oikeanlainen tahti radoille, ja suorittaminen näyttää oikeasti erittäin helpolta. Nella ratsastaa myös aikaa ihan erilailla kuin alkukaudesta - joka on fiksua. Alkukaudesta olikin tärkeää hakea alle hyviä ja tasaisia ratoja, nyt loppukaudesta voi alkaa jo ratsastamaan sitä aikaa kun suorittaminen tuntuu helpolta ja ovat jo tuttuja toisilleen. Laakspohjalla oli ensin tosiaan lauantaina kisat, jossa tytöt menivät ensin 80cm. Rata oli ollut sujuva ja aika todella hyvä - sijoituksena ensimmäinen sija ja tässä kilpailtiin myös Finlayson-cupin voitosta. Nella ja Goldi eivät olleet osallistuneet Finlayson-cupin aiempiin osakilpailuihin mutta sijoittuivat kolmannelle sijalle ja saivat kotiinviemisiksi hienon pokaalin! 90cm rata oli ollut myös sujuva, mutta jostain syystä siinä tuli kaksi puomia alas ja tuloksena siis 8vp. Ei haittaa, näitä tulee joskus ja näillekään puomeille ei varsinaisesti mitään syytä ollut. Tietysti on helppoa syyttää esimerkiksi kiimaa, silloin poni on joskus hieman huolimaton ja tallille oli juuri saapunut uusi prinssi tamman päätä sekoittamaan.

Tänään, eli sunnuntaina olikin jännittävä päivä kun vuorossa oli ensin 90cm ja sen jälkeen ratsukon, ponin sekä tytön ensimmäinen 100cm luokka! Laakspohjan derbykentällä oli turvallista lähteä metriä kokeilemaan, kun areena on suuri ja esteet tuttuja - ja ne tietysti näyttävät hieman pienemmiltä kun areena on niin suuri. Mielestäni kuitenkin radat olivat ihan mitoissaan, ei siis hurjaa helpotusta korkeudessa. Rata vaikutti katsojan silmään ihan simppeliltä, ei mitään erityisen vaikeita teitä kummassakaan radassa. 90cm suoritus meni todella tasaisesti, kiimakin oli hieman helpottanut ja pystyi taas keskittymään siihen olennaiseen :)
Tuloksena 90cm nollarata ja todella hyvä aika. Tällä ajalla menivät luokan johtoon, jossa pysyivät ihan sinne loppuun saakka - jälleen siis suitsiin sinivalkoista ruusuketta. Sitten valmistautumaan metriin, ottivat verkassa vain nelisen hyppyä ja verryttelivät ponin uudestaan hereille. Metrin radalta ei todellakaan ole huonoa sanaa, vaan kaikki sujui jälleen loistavasti, paikat löytyivät hyvin ja tahti oli hyvä! Toinen poni suoritti radan kuitenkin nopeammalla ajalla, ja tuloksena toinen sija. Ei voisi kuitenkaan pyytää enempää, ihan uskomaton debyytti 100cm tasolla! Todella tyytyväiset tytöt ja koko tiimi taustalla.

Laakspohjan kisojen ruusukesaldo

Ja meilläkin sujuu Martan kanssa nyt niin hyvin, että oikein jännittää ehtiikö laskukausi alkaa ennen laatuarvosteluja. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että hevonen on nyt tajunnut että se hyppääminen on paljon kivempaa jos sen tekee yhteistyössä ratsastajan kanssa eikä jouduta kokoajan tappelemaan siitä kumpi määrää tahdin. Treenit ovat sujuneet valmennuksissa hyvin, ja homma tuntuu ihan helpolta suorittamiselta. Yksi valmennus meni penkin alle, mutta pistin sen piikkiin että hevosen vatsa oli ihan pinkeä ilmasta ja sen vatsa oli hieman löysällä - en tykkäisi itsekään suorittaa jos vatsaa turvottaisi hurjasti.

Kisoissa oltiin tasan viikko sitten sunnuntaina Riihimäen raviradalla, hyppäämässä 70cm luokka. Viimeksi koitettiin tätä korkeutta tosiaan Kummajaisissa, jossa meni ihan päin mäntyä. Nyt ollaan kuitenkin saatu hevoselle itseluottamusta takaisin ja uskallettiin lähteä taas yrittämään paremmalla onnella. Jo verkassa hevonen tuntui seesteisen rauhalliselta (paitsi käynnissä joka ei edelleenkään ole Martan lemppari) ja hypyt sujuivat hyvin lukuunottamatta yhtä jonka alastulossa tamma kompastui johonkin. Hyvällä fiiliksellä radalle, jossa valmistautuessa kävin näyttämässä esteitä ja katselemassa muutenkin ympärille kaikkea joka voisi jännittää. Rata alkoi hyvin, ja sujui tasaisesti loppuun saakka. Arvosteluna oli tosiaan A.1.0 jossa kaikki puhtaat suoritukset palkittiin ruusukkein, ja hyppyjä oli vain kahdeksan.

Hevoselle radan jälkeen isot kiitokset ja hyvillä mielin kotia kohti! Viikon päästä sunnuntaina lähdetään taas uudestaan Riihimäelle, tällä kertaa luokkana on 75cm uusinnan kanssa. Toivotaan, että menee jälleen hyvin ja päästään rauhassa valmistautumaan syyskuun ensimmäistä viikonloppua varten jolloin on suunta kohti Ypäjän laatuarvosteluita.

Hieno ja väsynyt tamma!

It's been a long time!

Jälleen kuulumispostauksen aika :)

Martta on palaillut lomaltaan onnistuneesti. Laitumelta tarttui tosin matkaan aikamoinen kesämasu, johon nyt ollaan puututtu niin että Martta on laidunkaverinsa kanssa päivät tarhassa ja yöt laitumella. Tänään jo huomasin muutosta masun suhteen, joten eiköhän me saada Ypäjälle mennessä suurin osa masusta pois. Ja jos ei saada niin se ei maailmaa kaada - tamma jaksaa kyllä masunkin kanssa liikkua!

Ollaan treenailtu nyt paljon kotona valmentajan avulla. Sarjoissa on vielä tekemistä, mutta muuten aletaan olla oikealla tiellä. Pitkään luultiin että kielellä leikkiminen ja siitä seuraava vahvuus johtuu kuolaimesta mutta saatiinkin apu odottamattomalta suunnalta - nimittäin suitsista. Kokeiltiin Martalle miclemeitä, ja se ei ole niihin siirtymisen jälkeen heittänyt kertaakaan kieltä väärälle puolelle kuolainta! Uskomatonta. Nyt ollaan hypätty siis aivan tavallisella oliivinivelellä, ja se oikeasti kuuntelee minua ja tuntuu jopa että ihan itse saan määrätä tahdin. Ryntäilystä jäi kuitenkin itselle harmittava lukko päähän, sillä nyt tuntuu että en uskalla antaa Martan laukata tarpeeksi isoa laukkaa vaan jään hieman pitelemään. Tähän on puututtu nyt valmennuksissa, ja auttoi todella paljon kun sain videomateriaalia tunnilta ja huomasin sen itsekin että tempo on oikeasti liian hidas.

Ollaan menty sileällä nyt muutamana kertana myös hackamorella, joka tuntuu toimivan hyvin myös. Ensin ajattelin että Martta on vahva ja hieman jopa kova suustaan, mutta oikeastaan se on suusta todella herkkä ja tuntuu toimivan jopa paremmin kevyellä kuolaimella tai kokonaan ilman. Katsotaan, jos kokeiltaisiin hackamorea myös esteillä jonain päivänä!

Oltiin 19.7. estekisoissa Kellokoskella, Vivelyssä. Luokkina halusin mennä pienet luokat, 40cm ja 60cm. Ihan vain sen takia, että saadaan sitä rutiinia vieraista paikoista ja Kummajaisten jälkeen oli erittäin tärkeää päästä radoista kunnialla läpi ja saada hevoselle positiivinen kokemus kisatilanteesta. Uskon nyt, että Kummajaisissa tulleet kiellot johtuivat väsymyksestä, kun edeltävänä päivänä oli ollut koulukilpailut ja takana yö uudessa paikassa stressasi hevosta varmasti. 40cm luokka oli clear round arvostelulla, ja se meni todella hyvin! Olin tammaan oikein tyytyväinen, se oli rauhallinen ja hyväntuulinen heti verkasta lähtien ja suoritti radalla hyvin. Otin 60cm luokkaan todella lyhyen verryttelyn, mutta Martta ehti silti väsyä hieman. Se kuitenkin tsemppasi hyvin, ja muutamasta kolahduksesta huolimatta hyppäsi aina uusinnan viimeiselle esteelle puhtaasti. Uusinnan viimeisenä oli sarja, jolle vähän uumoilinkin stoppia - b-osalle otettiin yksi kielto. Sarjoissa b-osat tulevat vielä hieman yllätyksenä, mutta näihin haluan seuraavassa valmennuksessa kiinnittää erityisesti huomiota :)

Sitten päästään siirtymään kultaisen ponin kuulumisiin. Sille kuuluu erittäin hyvää, ja vaikka kesän tallisuunnitelmat hieman muuttuivatkin niin se on pysynyt suhteellisen hyvässä kunnossa vaikka laiduntaakin tällä hetkellä täysipäiväisesti. Näitä tyttöjä on aina niin ilo olla katsomassa, Nellalla on äärimmäisen hyvä asenne kilpailemista kohtaan ja jaksan aina positiivisesti yllättyä miten hyvin hän kohtelee Goldia ja kuinka hyvin Goldi viihtyy kodissaan!

Oltiin tosiaan keskiviikkona Seahorse Weekillä kisoja katsomassa Hangossa, Nella ja Goldi menivät 80cm clear round-arvostelulla ja 90cm ihan "normaalilla" arvostelulla uusinnan kera. Meille tuli vaihteeksi vähän kiire matkalla, ja vaikeuksien jälkeen ehdittiin kentän laidalle juuri kun 80cm oli edeltävä ratsukko radalla. Huh! 80cm rata oli hyvä, tasainen ja sujuva ja puhdashan sieltä tuli. Hyvä tytöt! 90cm jännitti todella paljon katsomosta käsin, sillä rata oli ihan maksimikorkeudella ja joukossa oli pari metristäkin joukossa. Siinä oli tehtävääkin, joten kaikki olisi hyvin kun vaan loppuun saakka pääsevät. 90cm radalta tuli nelonen alas jostain todella pienestä takajalkavirheestä, mutta muuten rata oli todella hyvä! Alussa ei paikat oikein löytyneet, mutta heti nelosen pudotuksen jälkeen rata alkoi sujua ja loppurata oli todella siisti! Olin niin super ylpeä, pienestä tammasta ja sen taitavasta ratsastajasta :)

Tänään vielä jatkui kisat, 90cm clear round-arvostelulla jossa kuulemma rata oli ollut todella tasainen ja sujuva, ja ruusuke tarttui matkaan. Jes! Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, että Goldi näin kuusivuotiaana pelaa niin hyvin että selviää ratsastajansa kanssa virheittä maksimikorkeudella olevista 90cm luokista :)

Postauksen Goldi-kuvista todella suuri kiitos Siri Sipilälle, ja Martan kuvat on ottanut Kaktu Kuparinen!

Kummajaiset

Martta lähti Kummajaisiin jo lauantaina varhain aamulla, lauantaina sillä oli ratsastajansa kanssa kaksi koululuokkaa. Se starttasi ensimmäisenä Helppo C:1 luokan saaden prosentteja 65,125% ja sijoittuen luokan puolivälin paremmalle puolelle. Toinen luokka, KN Special meni hieman häsläykseksi käynnin sekä pysähdysten osalta - Martan mielestä niitä ei tarvinnut suorittaa lainkaan :)

Sunnuntaina lähdin itse ajelemaan seitsemän aikaan kohti Urjalaa. Matkassa meni hieman alle kaksi tuntia, ja paikalla olin hyvissä ajoin ennen ensimmäisen luokan alkua. Olin ilmoittanut Martan 60cm ja 70cm luokkiin, jotka ratsastettiin jostakin syystä Kummajaisissa väärässä järjestyksessä. Tämä oli kuitenkin meille erittäin hyvä juttu - mikäli 70cm menisi hyvin ei oltaisi startattu 60cm luokkaa lainkaan, ja hevonen ei ehtinyt väsyä korkeempaan luokkaan vaan se mentäisiin ensin. Laiteltiin tamma rauhassa kuntoon, ja kuviteltiin jotenkin että oltaisiin hyvissä ajoin että ehditään kävellä puolisen tuntia ennen verryttelyä. No ei oltu laisinkaan hyvissä ajoin, vaan oikeastaan käveltiin verryttelyyn ja kymmenen minuutin kävelyn jälkeen huomattiin että meitä ennen oli enää kahdeksan ratsukkoa. Otettiin ravit ja laukat, ja sen jälkeen verryttelyhypyt ristikolla. Martta oli todella haastavalla tuulella, se oli hieman ihmeissään koulupäivän jäljiltä että mitä ihmettä esteet tekevät kentällä, ja kaiken lisäksi sen haluttiin vielä ylittävän niitä!

Verryttelyssä tuli jo muutama ohimeno, okseria se jännitti hirmuisesti. Taustajoukotkin olivat sitä mieltä että kun se päättää mennä ohi ei ole juurikaan mitään tehtävissä, sillä se lähtee ohi juuri siitä mistä pitäisi ponnistaa hyppyyn. Martta ei aloita kieltämistä montaa askelta ennen, vaan se saattaa lähestyä estettä normaalisti ja viime hetkellä vetää sivuun. Radalle lähdettiin siis ilman suurempia odotuksia, rata vaikutti kyllä suhteellisen helpolta muuten mutta siihen oli laitettu kahden askeleen sarja, ja sarjoja ollaan treenattu todella vähän.

Kilparadalle mentäessä Martta kyttäili jo hirveästi yleisöä, sekä radalla olevia härpäkkeitä. Päästiin kuitenkin ensimmäinen linja hyvin, hieman katsellen mutta kuitenkin varmasti suorittaen. Kolmannelle esteelle oli jo todella jännää, sillä ratahenkilöt olivat parkkeeranneet sen sivuun. Yli kuitenkin, ja siitä kaarrettiin sarjalle. Osasin odottaa ja olla valmiina ohimenoon - jalat kiinni ja hyvä tuntuma enkä mennyt liikaa ensimmäiseen hyppyyn mukaan. Ei riittänyt, ohi mentiin b-osasta silti. Uusi yritys, jonka jälkeen todella paljon kehuja kun sarja hypättiin mukisematta. Viidennelle esteelle taidettiin vähän kumpikin mokata - en ollut tarpeeksi kiinni jalalla ja Marttaa jännitti todella paljon. Sille myös ohimeno ja näin ollen otettiin 70cm luokasta hylätty tulos.

Ei oikeastaan edes pahemmin harmittanut, sillä tämä on hevoselle todella uusi tilanne ja vasta toiset kilpailut. Mentiin verryttelyn puolelle nollaamaan ja korjaamaan minun rikkoontunut saappaanvarsi, otettiin hieman henkeä ja hengailtiin ennen toisen luokan alkua. Rata pysyi samana joka oli oikeasti todella hyvä juttu, ja estekorkeus laski kymmenen senttiä joka oli meille kuin lottovoitto. On helpompi lähteä korjaamaan virheitä helpompaan luokkaan, kuin vaativampaan.

Verryttelyssä päätin ottaa vain yhden hypyn okserille, niin että onnistutaan. Se nostaisi molempien mielialaa korkeammalle, eikä Martta väsyisi liikaa. Hieman pieleen meni, sillä tamma oli visusti päättänyt olla hyppäämättä. Se yritti kahdesti livahtaa esteestä ohi, ja vasta kolmannella kerralla päästiin yli ja todella tyylivapaasti. Ei muuta kun radalle - ilman mitään odotuksia! Olin päättänyt itse ratsastaa mahdollisimman hyvin ja tarkasti, sekä ennen kaikkea kehua hevosta välittömästi kun se tekee oikein ja ylittää esteen.

Saatiin lähtömerkki, ja päätin tulla ensimmäiselle esteelle ravissa. Se oli hyvä päätös, sillä Martta hyppäsi ja kehuin sitä välittömästi ja PALJON. Jatkettiin linjalla toiselle esteelle, ja siitä vasemmalle kaartaen punainen pysty joka edellisessä luokassa oli todella jännä. Yli ilman mitään ongelmia, jonka jälkeen jatkettiin oikealle kaartaen kahden askeleen sarja. Se meni loistavasti, sarjalta uudestaan linjalle jossa oli okseri ja pysty. Pystyltä kaarrettiin oikealle, okserille jossa oli liekkijohteet. Tästä mietin että sanooko tamma johteista jotakin, mutta se oikeasti imi esteille ja siitä näki että se tykkää touhusta. Liekkieste oli perusradan viimeinen, jonka jälkeen yksinkertainen pystyeste. Päätin ottaa uusinnan ihan rauhassa, kuitenkin sujuen reippaasti eteenpäin. Teimme uusinnassa toisenlaisen tien kuin muut uusintaan päässeet - ainakin kaikki ratsukot jotka näin kaarsivat sarjalta oikealle ja tekivät S-muotoisen tien uusinnan 11. esteelle. Itse näin paremmaksi ratkaisuksi kääntää vasemmalle, jolloin tie oli hieman pidempi mutta paljon suorempi ja loogisempi. Tämä oli ilmeisen hyvä ratkaisu, sillä jonkin aikaa radalta tultuamme kuulutettiin että ollaan ensimmäisellä sijalla!

Osa yleisöstä ilmeisesti pahoitti mielensä siitä, kun kehuin Marttaa läpi radan kovaan ääneen. Se kaipaa äärettömän paljon rohkaisua äänellä, ja huomasin sen heti ensimmäisen linjan jälkeen kun se alkoi imemään itse esteille. Hommasta katosi epävarmuus kokonaan, ja hevonen sai itsetuntoon todella suuren boostin. En siis valitettavasti ole tippaakaan pahoillani siitä että hevosta radalla kehuin - harmin paikka, jos joku katsomossa siitä suuresti mielensä pahoitti :)
Mielestäni tärkeämpää on saada nuorelle hevoselle positiivinen kokemus, kuin miettiä miltä meno kuulostaa ulkopuolisen korviin.

Jännitettiin tulosta viimeiseen ratsukkoon saakka, ja viimein meidät kuulutettiin palkintojenjakoon voittajina. Oli ihan uskomaton tunne, kun päivän ensimmäinen luokka meni niin penkin alle ja sen jälkeen tuli noin hieno onnistuminen! Oltiin omistajan kanssa molemmat todella ylpeitä hevosesta, ja se sai varmasti yliannostuksen taputuksesta ja kehuista. Saatiin upea pieni pokaali, ja sinivalkoinen ruusuke. Esinepalkintona voitettiin nätit ja käytännölliset fuksian väriset fleece-pintelit.

Kiia oli jälleen kuvaamassa, joten te lukijat saatte kuvista varmaan yliannostuksen. Koittakaa kestää! En osannut mitenkään valita näistä vain osaa, kun mielestäni kaikki olivat niin ihania. Martta on niin innoissaan, ja minäkin ainakin ilmeistä päätellen. Nauroin kippurassa, kyllä ihminen osaakin näyttää hölmöltä keskittyessään ja jutellessaan hevoselle läpi suorituksen :)
Kuvista suuri kiitos Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net

Martta jää nyt juhannuksen aikaan kesälomalle, ja saa oleilla laitumella pari viikkoa. Sen omistaja käy kyllä kävelyttämässä sitä jonkin verran, mutta satulaa se ei selkäänsä saa ja pääosin lomailee vain laitumella. Tekee varmasti tamman psyykkeelle hyvää, ja loman jälkeen palaillaan taas toimintaan. Voi olla, että lähdetään heinäkuun alkupuolella harjoituskisoihin Laaksolle! Ja sen lisäksi harjoitellaan ahkerasti itseluottamusta ja sarjoja, ja toivotaan että saadaan kitkettyä nämä ohimenot valmentajan kanssa pois kokonaan.