Ajatuksia ennen kuninkaallisia

Heissan jälleen lukijakunta!

Olen viettänyt vähän taas hiljaisuutta, joka johtuu oikeastaan siitä että kuvia ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Näitä kuulumisia Martan kanssa on niin tylsää kirjoittaa, kun koskaan ei ole laittaa kuvituskuvia lainkaan. No, koitetaan pärjätä näillä vanhoilla Kiian kuvaamilla kuvilla, jotka on otettu alkukeväästä kotitallilla sekä Urjalan Kummajaisista

.

Viime kuulumisten jälkeen ollaan treenailtu ja käyty Riihimäellä kisoissakin. Riihimäellä oli ykköstason kilpailut joihin olin ilmoittanut Martan luokkaan 75cm. Aivan loistava korkeus meille, kun viimeksi 70cm tuntui jo helpolta ja 80cm tuntuisi vielä jotenkin suurelta. Verryttelyssä meillä kävi harmittava sattuma kun olin ottamassa vielä yhden pienen askeleen ennen estettä, mutta Martta päättikin lähteä jo kauempaa. Hypättiin tällöin okseria, jonka takapuomin päälle tamma laskeutui ikävästi kolauttaen siihen kunnolla. Se selvästi otti tästä aika paljon itsetuntoon kolausta, ja alkoi lähestymisissä todella varovaiseksi. Yritin parhaani mukaan kehua ja auttaa sitä, mutta aika loppui kesken ennen radalle menoa. Otettiin pienemmälle pystylle yksi hyppy ennen radalle lähtöä - oletuksena että saadaan mennä katselemaan vähän menoa radalle edellisen ratsukon ajaksi.

Nyt täytyy hieman antaa kritiikkiä näistä kilpailuista. Oletuksenahan on, että näihin pieniin luokkiin osallistuu lähinnä kokemattomat, nuoret taikka poniratsukot. Me kuulumme näistä kahteen ensimmäiseen kategoriaan, ja ainakin Martan kannalta on todella tärkeää että se pääsee valmistautumaan radalle ja katselemaan kaikista "pelottavimmat" esteet ennen suoritusta. Mielestäni se on kohtuullista, kun nyt ollaan käyty kuitenkin kilpailuissa ehkä yhden käden sormien verran. Tällä kertaa radalle ei kuitenkaan päässyt valmistautumaan edeltävän ratsukon ajaksi, ja syytä kysyessäni sain vastaukseksi vain "päätettiin näin nyt tällä kertaa". Tottakai ymmärrän, että joskus myös näin, mutta kyllä harmitti kun verkassa jo tammaa oli jännittänyt enemmän kuin laki sallii.

Rata itsessään oli melko simppeli, pari linjaa ja nelosena yhden askeleen sarja - joka on meille vieläkin hankala. Tämä oli kuitenkin radalla oikein toivottu lisä, eihän näistä saa kokemusta muuten kuin menemällä. Ja kun kotona sarjat eivät enää ole ongelmana niin missä muuallakaan niitä treenaisi kuin kilpailutilanteessa. Rata alkoi hieman kiemurrellen, Martasta huomasi ettei se ollut lainkaan samalla tavalla menossa kuin viime kerralla Riihimäellä. Se vähän kyttäili esteitä, mutta neloselle saakka kuitenkin hyppäsi mitä pyydettiin. Sarjalle jo kaarteessa huomasin että meno hyytyy, ja kun sain otettua sille kaarteen jälkeen linjan iski Martta käsijarrun päälle samantien. Nyt se teki kuitenkin ns. rehellisen kiellon, eikä juossut esteestä ohi - joka on mielestäni paljon reilumpi vaihtoehto :D
Uudella yrittämällä se yritti samaa, mutta nyt olin itse tarkempana ja sen yrittäessä stopata jouduin komentamaan sitä raipalla yli kun pelkät pohjeavut eivät tuottaneet tulosta. B-osalla sama juttu, se alkoi hidastelemaan ja jouduin auttamaan sen siitä yli. Sarjan jälkeen mentiin loppurata ihan mukiinmenevästi, kuitenkin hieman liian reippaassa temmossa ja hevonen ei tuntunut siltä että se olisi ollut täysin avuilla. Puhtaasti kuitenkin, eikä tuntunut että hevonen olisi kyttäillyt suuremmin enää loppuradalla. Tuloksena siis yhteensä 5vp, joista 4vp kiellosta sarjalle ja yksi yliaikavirhe.

Tätä jännittämisongelmaa lähdettiin viimeisessä valmennuksessa sitten purkamaan, ettei ongelmaa esiintyisi enää Ypäjällä laatuarvostelussa. Mentiin tarkoituksella toiselle kentälle - ei haluttu pitää valmennusta tutulla kotikentällä. Saatiin lainata läheisen tallin kenttää jonne kuitenkin matkattiin kopilla, ja rakennettiin laatuarvostelun rataa vastaava tehtävä kentälle. Kahden askeleen sarja, sekä muutama linja ja yksittäinen este. Alusta jo Martta tuntui nyt oikealle jäykältä, ja puri kuolaimeen kiinni ihan kunnolla. Koitettiin siis alkuverkoissa saada sitä sieltä irti edes jonkin verran, ja onnistuttiinkin ihan hyvin. Oli se koko tunnin ajan vahvempi oikealta, mutta loppua kohden parani huomattavasti. Sen lisäksi ei muuta ongelmaa ollutkaan, se ei kytännyt nyt itseasiassa koko tunnin aikana mitään ja suoritti +80cm okseritkin mutkatta. Sarja meni loistavasti, ja sarjan b-osaa nostettiin tosiaan hieman isommaksi ja kokeiltiin että alkaako sitä jännittämään sen pieleen menneen verryttelyhypyn johdosta. Ei jännittänyt, ja muutenkin jäi todella hyvä fiilis näistä treeneistä!

Lauantaina startataan siis kohti Ypäjää ja Suomenhevosten laatuarvostelua hyvillä mielin. Luvassa on paljon upeita suomenhevosia, taitavaa ratsastusta ja mielenkiintoista katsottavaa. Itse odotan eniten tosiaan estemestaruuksia ja Kelmi Kür -luokkaa. Tsemppiä kaikille näihin karkeloihin lähteville, Martan kanssa ei odoteta menestystä vaan lähinnä puhtaita ja hyviä suorituksia meidän omalla tasolla. Itse esitän sen siis vain esteillä, ja koulupuolen hoitaa Martan ratsuttaja.

Ypäjällä nähdään!