Ratsastamassa olen käynyt viikoittain, paitsi nyt parina viime viikkona jolloin on ollut sairastelua niin hevosella kuin itsellänikin. Palatessani aikaan milloin kirjoitin viimeksi - ja milloin esittelin uudet heppakaverit.
Näistä nykyään kuvioissa viime postauksessa näkynyt suokkitamma Martta. Lusi jäi kuvioista pois saadessani Martan omistajalta paremman ratsastusdiilin, ja oli pakko ajatella myös välimatkaa joka on lähes puolet lyhyempi Martan luokse kuin Lusin tallille. Hevosessa ei itsessään ollut mitään vikaa, mutta itselleni on helpompi touhuta useammin yhden hevosen kanssa.
Martan kanssa ollaan nyt käyty muutamassa valmennuksessa, ja ratsasteltu ihan itsenäisesti kotosalla. Haasteita on ollut kentän pohjien kanssa, niin kuin varmasti kaikkialla jossa ei maneesia tallin pihasta löydy. Ollaan pohjien puitteissa pyritty viemään yhteistyötä eteenpäin, ja hyvällä tuloksella! Mielestäni tamma toimii allani huomattavasti paremmin kuin alkutalvesta, ja sileällä homma oikeastaan toimii ilman ongelmia.
Esteitä se on tosiaan hypännyt vasta neljästi, ja niissä huomaa että tekemistä on niin kuskilla kuin hevosellakin. Martalla on uskomaton kokoamiskyky laukassa, varsinkin kun ajatellaan sitä että se on vasta kohta viisivuotias suomenhevonen. Se pystyisi laukaamaan tarvittaessa vaikka paikallaan, mutta ongelmaksi koituukin se että jään ennen estettä himmailemaan liikaa. Martalla on menohaluja itsensä lisäksi vaikka kymmenelle muulle hevoselle, ja se on siis aivan päinvastainen esteillä kuin esimerkiksi Goldi. Minua on aina esteillä hirvittänyt päästellä lujaa, ja Martan kanssa täytyisi aina ajatella eteenpäin. Vaikka ennen estettä saattaakin tuntua siltä että se lähtee käsistä, pitäisi vain antaa sen mennä omaa tahtiaan sillä se kyllä hyppää jos sille antaa tilaa. Valmennuksissa olen pari kertaa jäänyt jumiin oman pääni kanssa jolloin epävarmuus on tarttunut hevoseen ja sen on livahtanut ohi. Nyt kun saadaan oma kenttä sulaksi ja treenaamaan useammin, alkaa varmasti varmuutta löytymään ja vauhtikin ehkä pikkuhiljaa vähenemään. Näin ainakin toivotaan!
Tavoitteena olisi saada hypyt toimimaan, jokuset kisat alle ja sitten syksyllä katsotaan jos lähdettäisiin viisivuotiaiden kuninkaallisiin. Koulupuolelle sillä löytyy oma ratsastaja, mutta alustavasti ollaan juteltu jos minä ratsastaisin esteosuuden kuninkaallisissa. Tämä edellyttää toki sitä, että saadaan homma hiottua niin että se toimii. Ja että jarrut toimivat.
Onko kenelläkään antaa vinkkejä kuolainvaihtoehtoihin kieltä heittävälle hevoselle? Meillä ollut kokeilussa tavallinen oliivinivel, kolmipala sekä babypelham. Oliivinivel tällä toimii hyvin sileällä, mutta esteillä saa heitettyä kielen kuolaimen yli jolloin kontrolli katoaa ihan täysin. Babypelham oli aivan liian kova, kun ei varsinaisesti ole kova suusta vaan heittää kieltä. Kolmipala ei ole hyvä edes sileällä. Nyt kokeilussa kuparirolleri, toimii myös hyvin sileällä - ei ole ehditty vielä kokeilemaan esteillä. Hyviä ehdotuksia saa jättää kommenttikenttään :)
Kuvat on ottanut Riikka Vuorinen, ensimmäistä kertaa sain jonkun mukaan kuvailemaan kun olin ratsastamassa tammalla. Tehtiin puomitreeni, alun hankaluuksien jälkeen sujui ihan mallikkaasti. Mukana on myös jokunen Kiian ottama rakenne- sekä pääkuva jotka napsaistiin ennen kuin lähdettiin valmennukseen. Valmennus oli tosin Raken pimeässä maneesissa, eikä saatu sieltä mitään materiaalia vaikka valmennus itsessään menikin ihan hyvin. Pää- ja rakennekuvista kiitos kuuluu siis Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net!
Goldille kuuluu myös oikein hyvää! Poni on tyytyväinen nykyisellä tallillaan, ja yhteistyö Nellan ja vanhempien kanssa on sujunut loistavasti. Goldilla ja Nellalla on löytynyt hyvä yhteinen sävel, ja jokaisista kisoista on tarttunut mukaan vähintään yksi ruusuke - usein tietysti kaksi ;)
Kesän suunnitelmat ovat jo hyvin selvillä, ja ensimmäiset kenttäkilpailutkin ovat jo 2. toukokuuta Ypäjällä jonne ollaan lähdössä katsomaan niitä. Goldin ensimmäiset kenttikset, mutta tuskin maastoesteet tuottavat sen suurempaa päänvaivaa kuin kentällä hypättävätkään. Kouluosuus saattaa olla parivaljakolle hankalin, mutta uskon että siitäkin selvitään kunnialla. Ovat käyneet ahkerasti valmentautumassa, viimeisimpänä olivat Laakspohjalla Urmas Raagin valmennusviikonlopulla jossa oli mennyt oikein hyvin. Alla hieman heidän treenikuviaan, söpö pari eikö vain? Nämä upeat kuvat on kuvannut Tiiti Talala, kiitos!
