Erika

No jaa, mistähän sitä oikein alottaisi?

Olen 23 vuotias nuori nainen Vantaalta, tarkemmin sijoiteltuna Tikkurilasta. Perheeseeni kuuluu vanhemmat, kaksi vanhempaa veljeä ja mäyräkoiramix nimeltä Timi, ja nyt uutena tulokkaana kääpiömäyräkoira Kirsumäen Veneto eli kutsumanimeltään Alma.

Ratsastusharrastuksen olen aloittanut jo nelivuotiaana. Äitini on ratsastanut nuorena, ja tädilläni oli hevonen joten oli varmasti kovin luonnollista että minäkin aloitan ratsastusharrastuksen. Asuimme kävelymatkan päässä Tuomarinkylän Ratsastuskoulusta, ja siellä aloitinkin tenavatunneilla. Tietysti taluttajien kanssa, luultavasti vielä ensimmäiset pari vuotta. Muistan näistä ajoista hyvin vähän (en mitään) joten en sen erityisemmin osaa kertoa. Tuomarinkylässä ratsastin kuitenkin noin varmaan hieman päälle kymmenen vanhaksi, jonka jälkeen siirryin ratsastamaan tätini hevosta. Ala-asteella kävimme hoitamassa ystäväni kanssa Inkoossa raviponeja, menimme Inkooseen aina viikonlopuiksi ja hoidimme sen ajan tallia lähes kahdestaan ystäväni kanssa. Nämä ajat olivat varmaan parasta ja opettavaisinta aikaa elämästäni, vaikka kaikkea tyhmää tulikin tehtyä varmaan enemmän kuin laki sallii!

Tuomarinkylän Ratsastuskoululta, ikääni en tiedä mutta ei varmasti kovin yli viiden vanhana. Poniruuna oli nimeltään Anders, oman arvonsa tunteva vanha herra!

Ensimmäinen vuokrahevoseni oli siis tätini hevonen Anssi. Anssi oli lämminverinen ruuna, minulle auttamattomasti liian suuri ja sillä oli valovuosi eroa ratsastuskoulun hevosiin ratsastettavuudeltaan. Me emme pariin vuoteen oikeastaan tehneet muuta kuin maastoilimme, ja joskus tätini piti meille tunteja. Äitini vuokrasi samalta tallilta hevosia, ja pääsi aina mukaani maastoon. Anssi oli kuuma, entinen ravuri, mutta meidän välillä oli suuri luottamus joka toimi kumminkin päin, ja tulimme toimeen loistavasti. Anssi tuli minulle myöhemmin yläasteikäisenä ylläpitoon, samalle tallille jossa Goldi asuu nykyisin. Pidimme Anssia ylläpidossa vuoden verran, kunnes "omista" hevosista oli luovuttava. Anssi lähti taivaslaitumille 20.03.2007, ja vieläkin sitä on välillä hurjan suuri ikävä. Se oli hevonen varustettuna suurella sydämellä ja mahtavalla luonteella!

lv r. Detalé "Anssi"

Ennen Anssin ylläpitoa minulla oli ylläpidossa arabohaflinger-ruuna nimeltä Gigolo. Se oli ensiponiksi hieman liian hankala 13 vuotiaalle tytölle, ja lähti neljän kuukauden jälkeen takaisin omistajalleen kun otin tilalle Anssin. Anssin jälkeen kunnon ratsasteluihin tuli hieman taukoa, teininä alkoi muut jutut painaa hieman hevostelun päälle ja päätin pitää pientä taukoa.

Tauon jälkeen kävin ratsastelemassa muiden hevosia, pari kertaa viikossa ja näistä ei kukaan ole jäänyt kummoisemmin mieleen. Sitä omanlaista ratsua ei vain löytynyt, ennenkuin törmäsin sattuman kautta Kettuun. Punaruunikko iso poni, joka oli vasta viisivuotias. Se tuli tallille jossa ratsastin toista poniruunaa, ja kysyinkin omistajalta tarvitsisiko hän vuokraajaa Ketulle. Omistaja vastasi että mikä jottei, ja laittoikin minut koeratsastukselle samalla seisauksella. Poni kulki oikein kivasti, se oli herkkä ja energinen ja joku siinä pysäytti ja sai tajuamaan että tämä on sellainen kaveri jonka kanssa voisi tulla pidempikin yhteistyö kyseeseen. Hauska sattuma tässä on se, että me olemme Ketun omistajan kanssa vieläkin erinomaisissa väleissä, ja Nora kuskailee minua ja Goldia aina paikasta toiseen ja toimii niin sanotusti tukihenkilönäni heppailussa. Tiedän, että jos meillä tulisi Goldin kanssa mikä tahansa ongelma, saisin Noralta siihen apua.

Kettutiimi, ensimmäisissä kilpailuissa

Ketun kanssa käytiin seurakilpailuissa, valmentautumassa Ypäjällä ja ihan täällä kotiseuduillakin. Varmasti eniten opin juuri tämän ponin kanssa, ja Nora mahdollisti edistymisen olemalla tiiviisti meidän menossa mukana. Olen luultavasti ikuisessa kiitollisuuden velassa Noralle, kiitos! Lopulta Kettu muutti sen verran kauas ettei minulla ollut alaikäisenä siellä mahdollisuutta käydä, joten jouduin sen vuokraamisen lopettamaan. Ketun elämästä tiedän melko paljon vielä tänäkin päivän, ja olen päässyt vierestä seuraamaan myös sen kehitystä ratsuna.

Ketun jälkeen tuli uusi tuttavuus, puoliveriruuna Sunday. Se oli melko herkkä ja energinen Ketun tapaan, mutta kuitenkin ratsastuksellisesti aivan eri tyylinen. Sain Sundayn kanssa tehdä todella vapaasti kaikkea, sen omisti koulukaverini äiti ja tykkäsin ruunasta paljon. Se kuitenkin jossain vaiheessa vuokraustani muutti sellaiselle tallille Tuusulaan jossa en kertakaikkisesti tykännyt käydä, tallinomistajat olivat todella pikkutarkkoja kaikesta ja vahtivat silmä tarkkana mitä hevosen kanssa teki. Tiedän kuitenkin että osaan hevosten kanssa toimia johdonmukaisesti ja asiallisesti, ja minua häiritsee suunnattomasti jos en voi mennä tallille rentoutumaan ilman että joku naputtaa jokaisesta asiasta tai muuten vain pitää silmällä.

Jossain vaiheessa kävin myös ratsastamassa Ratsutila Onnen Apilassa, jossa ratsastin ensin eestinponi Atamania ja sen jälkeen puoliveritamma Kiwiä. Kiwi oli niin mukava, että jos minulla olisi ollut silloin tarpeeksi rahaa olisin sen varmasti ostanut pois. Se taitaa tietojeni mukaan olla vieläkin ROA:ssa tuntiponina, ja toimii siellä kai ihan hyvin. Harmittaa vaan, tamma vaikutti todella yhden ihmisen hevoselta ja oli aina niin positiivisen oloinen kun sitä kävi liikuttamassa joku tuttu henkilö.

Ennen kuin Goldi tuli minulle, vuokrasin pidemmän aikaa kaverini suomenhevosoria nimeltä Pelmeri. Pelmeri on aivan upea hevonen, nuori mutta silti todella kehittynyt ja mukava, samalla tavalla kuin Goldikin. Se oli todella tasapainoinen, ja kehityin senkin kanssa hurjasti eteenpäin. Olin hoitomatkalla laatuarvosteluissa, ja ratsastin sitä useamman kerran viikossa. Pelmeri muutti Mäntsälän ratsastuskoululle, ja kävin sielläkin sitä jokusen kuukauden ratsastamassa. Matka kuitenkin venyi pitkäksi, ja töideni vuoksi pääsin tallille vasta illalla arkisin. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että ratsastamaan pääsin maneesille vasta kahdeksan jälkeen illalla, ja kuudelta aamulla oli jo herätys. Olosuhteiden pakosta lopetin Pelmerin vuokraamisen, mutta kaverini kanssa ollaan pysytty tekemisissä ja orille kuuluu nykyään oikein hyvää!

Goldin ostin puolen vuoden ylläpidon jälkeen itselleni joulukuussa 2013. Se oli vähän kuin kuluneen päälle kahdenkymmenen vuoden syntymäpäivälahja itselleni, josta olin jo haaveillut pitkään. Goldin kanssa kehityin niin taidoiltani kuin henkiseltä tasoltani ihan järjettömän paljon, ja olen sille ikuisesti kiitollinen kaikesta mitä koettiin yhdessä. Goldi ehti olla omistuksessani lähes toista vuotta, kunnes olosuhteiden pakosta myin sen pois kun hevosenpito alkoi taloudellisesti olemaan mahdotonta itselleni. Goldi siityi lokakuun lopussa vuonna 2015 hyvän ystäväni omistukseen, jolla oli ollut Goldista puolikas ylläpidossa lähes puolivuotta ennen sen ylläpitoon lähtöä. Ponin elämässä pääsen olemaan jollain tapaa osallisena varmasti jatkossa, ja kuulen kuulumisia sen elämästä viikottain.