Heti ensimmäisenä, meillä on tallin vaihto edessä tulevana viikonloppuna. Muutamme ponin kanssa Sipoosta Tuusulan Jäniksenlinnaan, syynä yksinkertaisesti se että uudella tallilla on suuri ja aidattu kenttä, jossa hyvä estekalusto. Muuten ei oltaisi muutettu ollenkaan, mutta nyt on pakko ajatella talven kannalta mukavuutta (lähinnä omaa sellaista, myönnän). Uusi talli on kymmenen hevosen yksityistalli, joka sekin toimii itsehoitoperiaatteella. Tunnen myös uudelta tallilta ihmisiä, joten onneksi ei jouduta ihan uuteen porukkaan lähtemään. Harmittaa kaikista eniten tietysti se, että meidän aivan upea talliporukka Sipoossa jää taakse. Toivottavasti kuitenkin tulee pidettyä yhteyttä tallilaisten kanssa, ja tarkoituksena olisi toki silloin tällöin myös piipahtaa moikkaamassa porukkaa.
 |
| Ehdoton lempparikuva meistä, perhepotretti jossa myös koirani Timi! |
Elokuun aikana ei oikeastaan olla saatu Vermon lisäksi mitään kovin järkevää aikaan. Ollaan toki treenailtu, ja oman sairastamisen aikana ovat ystävätkin ponia treenanneet, mutta mitään kisoja tai valmennuksia ei olla vieläkään saatu aikaiseksi käydä koluamassa läpi. Olisin niin halunnut käydä jotkut kivat pikkukisat vielä tänä kesänä, täytyy toivoa että rahatilanne helpottaa ja päästäisiin vielä edes tämän vuoden puolella johonkin starttaamaan. Koulupuoli alkaa sujumaan jo oikeasti hyvin, laukannostot tuottavat päänvaivaa enää vasempaan kierrokseen, ja vasen on muutenkin huonompi suunta meille molemmille. Uskon, että oma huonouteni vasempaan on säteillyt poniin, ja sitä on pakko päästä uudella tallilla korjaamaan tunneille.
Me saatiin myös vuokraajatyttö tiimiin, aikuinen pienikokoinen nainen joka on osoittautunut oikein hyväksi lisäksi arkeen. Vuokraaja käy kerran viikossa, ja uskallan antaa hänen toimia suhteellisen vapaasti ponin kanssa kun on ratsastanut ennenkin nuoria nyffejä ja ymmärtää että ei voi vaatia liikaa, mutta kuitenkin jotain. Näin ollen sain omat tallipäivät vähenemään neljään tai viiteen, riippuen siitä miten tallivuorot menevät. Aikaa jää siis muuhunkin kuin poniin ja töihin parina päivänä viikossa, auttaa todellakin jaksamaan varsinkin näin syksyllä. En todellakaan sano että talleilu olisi minulle jokin pakollinen rutiini, mutta kaikki tarvitsevat vapaapäiviä silloin tällöin. Minulla on kuitenkin koira ja poikaystäväkin, jotka vievät oman osansa ajasta.
Uusimmat ratsastuskuvat ovat parin päivän takaisista ratsastuksista, jossa ensin menimme ystäväni Jennan kanssa ponilla puoliksi. Jenna meni ensin, ja minä kokeilin sen jälkeen miltä poni tuntuu. Hyvältähän se tuntui, hieman jäykkä vasempaan kierrokseen. Ollaan nyt jätetty koulusatula pois käytöstä kokonaan, kun se on jäänyt auttamattoman kapeaksi lapojen kohdalta. Pitää laittaa se myyntiin, sillä en usko että se tulee enää Goldille mahtumaan - lapoihin on tullut kuitenkin myös lihasta, eikä pelkkää läskiä. Mentiin ihan tavallinen läpiratsastus koulussa, ei tehty mitään sen ihmeempiä. Jonkun verran nostoja, käynnistä ja myös pysähdyksestä. Pahoittelut taas ponin mahasta, ei se ole vieläkään pienentynyt mitenkään radikaalisti.
Keskiviikolle sovittiin hyppelyt Kaktun kanssa, ja Kaktu halusi että kokeilen loppuverryttelyissä myös Futuraa. Olin monta kertaa nähnyt kun Kaktu ratsastaa Futuralla, ja kyllä näyttää niin paljon toimivammalta Kaktun alla kuin minun. En vaan osannut ratsastaa Futuraa, se tuntui todella laiskalta Goldin jälkeen. Kaktu tosin kertoi, että se pistää jarrut päälle aina uusien ratsastajien kanssa kun sitä jännittää :D hassu Futura! Hypyt menivät Goldilla ihan hyvin, vaikka hypättiin todella jänniä esteitä. Minua harmittaa vaan todella paljon, etten osannut tänään olla yhtään oikein hypyissä mukana ja jäin kokoajan jälkeen hypyissä. Myös jalat lentelivät tässä uudessa satulassa ihan miten sattuu, polvet ja reidet elivät ihan omaa elämää eivätkä pysyneet yhtään kiinni satulassa. Ponikin veti ihmeellisiä loikkia läpi ratsastuksen, joten koitan vähän edes saada sädekehää oman pääni päälle. Pitää kokeilla samaa kikkaa jota Kaktu kokeili tänään, sitoa paalinaruilla jalustimet kiinni satulavyöhön ettei jalka liiku liikaa.
Poni kuitenkin nosti jalkojaan paljon paremmin aikaisempaan hyppykertaan verraten, eikä ottanut kuin pari kertaa puomin alas. Hypättiin korkeimmillaan ehkä 90-100cm pystyä, mutta siitä ei tainnut tulla yhtäkään onnistunutta kuvaa, kun tultiin se vain kahdesti. Harmi! Poni ei kyttäillyt edes pelottavaa Helsinki-estettä, jolle Futurakin kielsi pari kertaa. Odotan niin ensi viikkoa, että päästään uudelle kentälle hyppäämään, ja etenkin sitä että pääsen hyppäämään oksereita! Mä niin tykkään niistä, paljon helpompi hahmottaa este kuin pystyillä.
 |
| Futuran selässä, se tuntui huikean isolta! |
 |
| Goldin nykyinen paras kaveri, suokkiherra Morri |
 |
| Voi hurja, kun kutittaa paljon! |
 |
| Loppuun vielä niin älyvapaa kuva meidän perheestä, että tähän on hyvä lopettaa! |
