098

Elämä alkaa hiljalleen voittaa, ja kahden päivän tuska alkaa olla takana päin. Oli kyllä niin hirveä tila, että toivon ettei tule koskaan enää uudelleen. Meidän tallikaverilla on toistunut tämä sama juttu jokaisena kesänä, ja nyt vaan peukut ja varpaat ja kaikki muutkin pystyyn ettei minullakin tapahdu niin, huh!

Nyt pystyy jo makaamaan lähes kivuitta, ja päivällä mietin että voisin ottaa aurinkoa hetken. Auringolla oli kuitenkin joku tätä ideaa vastaan, ja se meni pilveen heti kun sain mukavan asennon tyynyjeni kanssa nurmikolta. Auringonotto jäi sitten siihen, ja pyhitinkin päivän miettiessä sopivaa puoliylläpitosopimusta (apua, mikä sana) Goldia varten.

Ja luitte aivan oikein, Goldi on löytänyt itselleen puoliylläpitäjän. Meidän tiimiin tulee uusi jäsen, ja samalla valitettavasti Riina ei enää jatka meidän tiimissämme. Minun on pakko saada joku puolittamaan suurempi osa kuluja, jos aion ikinä enää muuttaa pois vanhempien luota. Täällä en aio koko loppuelämääni viettää, joten joku systeemi oli tähän keksittävä. Goldista oli hetken aikaa hevostalli.netissä ilmoitus, joku sen sieltä saattoi huomatakin, mutta en halunnut pitää asiasta suurta meteliä sillä mikään pakkorako puoliylläpitäjän hankkimiselle ei ollut.

Saanen kuitenkin esitellä, timimme uusi jäsen Daniela! Daniela on tuttuni muuta kautta, ja tulin maininneeni hänele puoliylläpitäjän tarpeesta. Danielan nykyinen vuokraheppa on muuttamassa pidemmälle, joten Daniela ehdotti että hän voisi ottaa Goldista puolet itselleen. Vaikka kaverin kanssa ponin puolittamisesta olenkin kuullut kauhutarinoita, on itsellä aika turvallinen olo kun meidän ajatukset täsmäävät melko monissa asioissa. Loppuvaiheessa kuitenkin päätösvalta on itselläni, kun omistan ponin, molempien mielipiteet tottakai otetaan asioissa huomioon. Daniela aloittaa virallisesti heinäkuusta eteenpäin, mutta kesäkuussa hän käy avustamassa ponin kanssa niinä päivinä jolloin en itse pääse. Tehdään myös varmasti jonkin verran yhteisiä tallireissuja ainakin alussa, kun ollaan muutoinkin tekemisissä.

Tänään Daniela ratsasti, kun en ole itse vieläkään täysin kunnossa. Huomenna aion uhmata fysiikan lakeja ja koittaa mennä selkään - jos niska tuntuu siltä etten voi selkään mennä niin käyn edes juoksuttamassa. Daniela otti alussa aika paljon käyntiä, ja tunnusteli ponia. Pidettiin hackamore päässä tänään, eikä ollut satulaakaan haittaamassa painoapuja. Goldi alussa haahuili ihan miten sattuu ja keskittyi kaikkeen muuhun kuin olennaiseen, mutta vertyessään se kulki oikein mallikkaasti! Meni hieman liian matalaksi ja painavaksi edestä, mutta Daniela sai sen hyvin nostettua ylös. Laitettiin pieni kavalettikin kentälle, jota tytöt tulivat muutamaan otteeseen ravissa ja laukassa. Goldi oli niin hyväntuulisen oloinen, ja köhiminen on loppunut onneksi kokonaan.

Ratsastuksen jälkeen huuhdeltiin Goldi ihan läpimäräksi, ja talutettiin se takaisin laitumelle. Sillä oli hurjan kiire takaisin kavereiden luokse, että en ole varmaan koskaan nähnyt sitä niin innoissaan! Poni lähestulkoon steppasi vierellä ja säpsyili matkalla ihan hassuja asioita. Kun Daniela päästi sen irti, lähti tamma laukkaamaan kaverien luo jotka olivat laitumen metsikön takana - meidän laidun on siis lähes kahdeksan hehtaarin kokoinen, eli ei mikään ihan pieni. Siinä metsikköön juostessaan se joko liukastui tai törmäsi puuhun, ja sen seurauksena meni aika pahannäköisesti nurin. Se kuitenkin räpiköi ylös ja jatkoi normaalisti matkaansa, joten mitään pahempaa ei sattunut ja säikähdyksellä selvittiin. Tallikaveri oli lähdössä juuri samaa matkaa hakemaan omaansa, ja pyysin häntä tarkistamaan Goldin samalla reissulla. Ei tullut mitään näkyvää vammaa ainakaan, pieni naarmu etuseen mikä kuitenkin oli ihan pintahaava eikä kaivannut puhdistusta. Pitää huomenna vilkaista se läpi paremmin.

097

Kisat sitten jäivätkin väliin, siitä huolimatta että odotin niitä paljon ja olin jo opetellut radankin.

Kiitos kuvasta Daniela Pietikäinen

Perjantaina odotin lauantaita kuin kuuta nousevaa, oltiin sovittu Tanjan kanssa että lähdetään Mäntsälän ratsastuskoululle avuksi liikuttamaan poneja ja siitä ajellaan Elmerille treenaamaan koulurataa. Pieleen menivät suunnitelmat, heräsin lauantaina aamulla seitsemän aikaan siihen etten saa päätä liikutettua. Heti, jos yritin liikuttaa päätä senttiäkään antoi se sähköiskun kaltaisia kramppeja aivoihin.

Äidin kanssa pähkäiltiin että mitä tehdään, ja varattiin aika Mehiläiseen klo 11. Lääkärikään ei osannut kertoa syytä tälle vaivalle, mutta yksi mahdollisuus oli ns. kierokaulan syndrooma, tai toisena vaihtoehtona hermon jumiutuminen kireiden lihasten väliin. Joka tapauksessa kipu oli sietämättömin mitä olen tähänastisen elämäni aikana joutunut kokemaan, ja ne krampit.. Ei voi sanoin kuvailla.
"Torticolliksella eli kierokaulalla tarkoitetaan tilannetta, jolloin kaula äkillisesti tai pikkuhiljaa vetäytyy vinoon tai kieroon asentoon. Vaiva paranee yleensä nopeasti. Oireina on kipu ja jäykkyyden tunne niskassa. Niskalihakset ovat toispuoleisessa krampissa ja sen seurauksena pää jää vinoon asentoon."

Lääkärin jälkeen oli siis soitettava Jokeralle ja peruttava minun sunnuntainen startti. Ei mitään toivoakaan että tässä kunnossa olisin ratsastanut, kun sängystäkään ei päässyt omin voimin ylös.

Kiitos kuvasta Daniela Pietikäinen

Sattuneista syistä myös Goldi sai vapaata nämä kaksi päivää, kun en todellakaan ole ollut ratsastuskunnossa. En ole myöskään saanut sille liikuttajaa näille päiville, joten se on saanut lomailla tarhassa yötä päivää. Tänään jouduin raahautumaan tallille käymään, tosin vain hengailijan roolissa ja Danielan kyydillä - en pystynyt oikeasti tekemään mitään kun jouduin kokoajan varomaan niskan kramppeja. Meillä oli kuitenkin hevosien laitumelle lasku tänään, ja halusin olla paikanpäällä jo ihan turvallisuussyistä.

Daniela ratsasti Goldin laitumelle ja itse pääsin paikalle autokyydillä. Tyydyin katselemaan istualteen kun hevoset kirmailivat, söin palan kakkua ja lähdettiin Danielan kanssa kohti kotia. Ihan väsynyt olo kokoajan, kun joutuu syömään kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja jatkuvalla syötöllä. Ehkä tästä vielä palataan elävien kirjoihin, ja pääsen pian taas normaaliin arkeen mukaan! Huomenna täytyy vielä sairaslomailla kotona, sohvalla makoillen mutta sen jälkeen toivottavasti pääsisin jo takaisin töihin ja tallille.

Kiitos kuvasta Daniela Pietikäinen

Kuvituskuvina toimivat laitumille laskussa otetut kuvat, joista kiitos kuuluu Danielalle!

096

Arvatkaa, kuka menee koulukisoihin?

Minä, vannoutunut esteratsastaja. Enkä mene edes omallani, vaan kaverini suokkiorilla Pelmerillä. Apua! Pitää nyt pistää treenaten, mielikuvaharjoituksia etenkin radasta jonka suhteen olen aivan varma että unohdan jotain oleellista.

En ole viimeiseen vuoteen ratsastanut Elmerillä kuin yhden kerran, joka oli viime sunnuntaina. Silloinkin kävin selässä Tanjan jälkeen vain pienen hetken, fiilistelemässä kun poika on kehittynyt niin hurjasti vuoden aikana. Tiistaina Tanja laittoi viestiä että haluaisinko startata Elmerillä seurakoulukisoissa sunnuntaina, ja tietysti halusin. Meidän luokka on Helppo B:3 (2009) pitkällä radalla, ja Tanja menee meidän jälkeen luokan Helppo A. Elmerihän on koulukilpailuissa kokeneempi, ehkä se opettaa minuakin?

Tässä siis pieni ja lyhyt tietoisku myös teille lukijoille, haluatteko että kirjoittelen tänne miten kisat menivät vaikkei kyseessä olekaan pieni kultainen? Ja tosiaan, kisoihin tarvitsee laittaa vähän pidemmät jalustimetkin kuin näissä kuvissa - miten tästä esteratsastajan roolista pääsee eroon? :D

Kuvista kiitos Kiia Kuokka / Tunturiharakka.net

Meidän vuosi

Siitä on nyt lähes tarkalleen vuosi kun minulle saapui ylläpitoon ponitamma nimeltä Golden Star II. Postauksen kirjoittaminen venyi parilla päivällä, mutta ei kai se ole niin päivälleen tarkkaa :)

Toukokuu 2013
Päivä koitti jota olin edeltävät viikot odottanut kuin kuuta nousevaa! Haettiin tamma 18. toukokuuta kotitallillensa Vihtiin, jossa sen oli määrä odotella pari viikkoa tallipaikan vapautumista Sipoosta. Laitumella meitä odotti kaunis pieni poni, joka iskettiin auton kyytiin ja matka kohti Vihtiä alkoi. Samalla alkoivat jännät ajat uuden ylläpitoponin kanssa! Ensimmäiset ratsastukset eivät menneet putkeen, kun poni ei ollutkaan sillä tasolla ratsastuksellisesti millä sen oltiin odotettu olevan. Ensimmäisellä ratsastuskerralla ei mikään sujunut, mutta toisella kerralla joku klikkasi ja yhteinen sävel löytyi. Se sävel soi vieläkin!

Kesäkuu 2013
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Goldi muutti Sipooseen, Immersbyyn pienelle maalaistallille. Se meni laitumelle, ja voi että miten hauskaa aikaa me vietettiin yhdessä! Kesästä jäi lukuisia hauskoja muistoja, treenattiin ja pidettiin hauskaa, mutta enimmäkseen pidettiin vaan sitä hauskaa ja nautittiin kesästä. Näitä Immersbyn ihania peltoja on kyllä ikävä, niillä oli mahtavaa ratsastaa kesällä kun ei pölynnyt yhtään.

Heinäkuu 2013
Alettiin treenaamaan enemmän, ja ehkä hieman vakavammalla mielellä. Tutustumiset oli tutustuttu ja oli aika alkaa ottamaan uusia askelia eteenpäin. Otettiin esteet mukaan viikottaisiin liikutuksiin, ja aloiteltiin maltillisilla korkeuksilla. Goldi paljastui heti todella innokkaaksi touhusta, mutta se oli esteillä hieman hätäinen ja unohti välillä nostaa etusiaan. Siitä kuitenkin huomasi heti, että sillä on esteille intoa ja taitoa! Goldi myös paisui laitumella kesä- ja heinäkuun aikana kuin pullataikina, ja muistutti viimeisillään tiinettä tammaa. Toivotaan ettei sama maha tule takaisin tänä kesänä!

Elokuu 2013
Elokuu olikin jännittävä kuukausi! Vermon kansallinen poninäyttely järjestettiin tässä kuussa, ja päästiin ensimmäisen kerran ponin kanssa reissuun. Goldi osoittautui uusissa paikoissa todella fiksuksi, se käyttäytyi koko Vermon matkan hyvin ja oli valloittava oma itsensä. Saatiin II-palkinto, mutta oltiin oman ryhmämme viimeisiä. Vermon arvostelujen perusteella päätettiin lykätä kantakirjaamista pidemmälle, ponin oli annettava kasvaa. Olin kuitenkin äärettömän onnellinen huomatessani että poni käyttäytyy uusissa paikoissa hyvin ja siitä on tulossa hyvä kisaponi!

Syyskuu 2013
Goldi muutti uudelle tallille, parempien puitteiden ja helpompien tallitöiden perässä. Se sopeutui uudelle tallille ihan hyvin, mutta oli normaalia sählämpi ensimmäisen kuukauden ajan. Se myös ontui ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran, se kolautti toisella etusella toisen etujalan kaviota ja tasapainotti askelta yli viikon verran. Goldi myös klipattiin syyskuussa ensimmäistä kertaa, ja se käyttäytyi siinäkin oikein mallikkaasti! Syyskuulta meillä ei ollutkaan mitään muita kuvia kuin kännykällä otettuja, harmi.

Lokakuu 2013
Lokakuu, sänkkärikuukausi! Ihan mahtavaa. Tältä kuulta on paljon kultaisia muistoja, rakastin käydä illalla auringonlaskun aikaan töiden jälkeen ponin kanssa sänkkärillä laukkailemassa. Käytiin myös jokusella koulutunnilla tässä kuussa, ja saatiin hyviä vinkkejä oikein liikkumiseen. Poni alkoi kulkemaan hieman ylämäkeen pikkuhiljaa, ja uskalsin jo alkaa nostamaan sen etupäätä hieman ylemmäs. Saatiin aivan ihania kuviakin, kun Kiia ja Eeva tulivat ensimmäistä kertaa kuvaamaan kultaista tammaa.

Marraskuu 2013
Goldi kehittyi marraskuussa esteillä hurjasti! Käytiin tallinomistajan tunneilla ja sain itse erittäin hyviä vinkkejä omaan ratsastukseen. Goldi sai itseluottamusta ja oli todella hyvä päästä valvovan silmän alle hyppäämään. Aloin marraskuussa miettimään tallinvaihtoa jälleen, tällä kertaa täysihoitoon ja ainoastaan siksi ettei oma aika tuntunut työn ja parisuhteen ohella riittävän tallitöihin. Saimme paikan tutulta tallilta, ja marraskuun lopussa oli muutto. Käytiin muuttomatkalla Teppo Hakalan valmennuksessa, ja saatiin sieltä älytön määrä hyvää palautetta ponista! On se vain kultakimpale.

Joulukuu 2013
Muutettiin Raijan tallille Vantaalle, alle 10 kilometrin päähän meidän kodista ja talli oli minulle entuudestaan tuttu. Kotiuduttiin molemmat välittömästi, ja poni vaikutti oikein tyytyväiseltä. Hieman se kuitenkin stressasi muuttoa ja tiputti mahaa pois, joka ei mielestäni ollut huono juttu ollenkaan! Joulukuussa aloin kypsyttelemään ajatusta Goldin ostamisesta omaksi, ja teinkin ostotarjouksen sen silloiselle omistajalle. Päästiin jo seuraavana päivänä keskustelujen päätteeksi hinnasta sopimukseen, ja käytiin kirjoittamassa kuun lopussa omistajanvaihdospaperit kuntoon. Minusta tuli poninomistaja, ensimmäistä kertaa elämässäni!

Tammikuu 2014
Tammikuu oli maneesittomalla tallilla ehdottomasti vuoden vaikein kuukausi. Lunta tuli, se suli pois jonka jälkeen tuli pakkaset. Kenttä oli suurimman osan tammikuusta jäässä, eikä siinä pystynyt ihmeitä tekemään. Käytiin loppukuusta pari kertaa hyppäämässä lähellä olevalla maneesilla, ja muuten tehtiin sitä mitä pystyi tekemään. Rentoa liikuntaa, olosuhteiden pakosta. Saatiin myös meidän tiimiin huippuvahvistus, hoitaja Milla!

Helmikuu 2014
Helmikuussa Goldi raspattiin ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana. En ollut tiennyt ettei sitä oltu koskaan raspattu, ja oston yhteydessä sain vasta tietää tämän. Suusta löytyikin aika iso remppa, ja täytyy nostaa hattua että poni on toiminut noinkin hyvin mitä se oli tähän asti toiminut. Epätasaisuuteenkin löytyi syy, ja pidettiin raspauksen jälkeen ansaittu mietiskelyloma, joka kesti lähes kaksi viikkoa. Loman jälkeen Goldilta löytyi ihan uudenlainen vire työskentelyyn, ja herraisä mitä ravia se näytti ensimmäisellä kunnollisella ratsastuskerralla loman jälkeen! Muistan vieläkin sen tunteen kuin eilisen, kun poni ravasi isommin kuin koskaan.

Maaliskuu 2014
Tässä kuussa Goldi kehittyi ratsastuksellisesti huimasti eteenpäin. Uskalsin vaatia siltä enemmän, ja jotenkin tajusin että se alkaa olla jo siinä vaiheessa että sen pitää osata kantaa kunnolla itsensä ja ratsastaja. Käytiin myös maaliskuussa meidän ensimmäisissä kilpailuissa! Mentiin luokat 70&80cm, joista ensimmäisestä luokasta jännittynyt rata ja ruusuke mukaan ja toisesta luokasta sujuvampi rata mutta yksi puomi alas. Irtohypytettiin myös Goldia ensimmäisen kerran, se ei tainnut olla ihan sen juttu vaan poni muuttui hieman epävarmaksi hypätessä. Ratsastajan kanssa se on aivan eri poni, se ei tainnut tykätä yksikseen hyppelystä! Päästiin myös aloittamaan hypyt omalla kentällä, eikä aina tarvinutkaan lähteä maneesille jos halusi hypätä.

Huhtikuu 2014
Tässä kuussa alettiin hieman kokoamaan askelta enemmän, niin että liike suuntautuu ylöspäin. Käytiin kahdissa kisoissa, Eholla ja Tuomarinkylässä sekä loppukuusta mentiin vielä Jokelaan mätsäreihin joista tuloksena punainen ruusuke. Kilpailut menivät myös hyvin, ja edistystä huomasi kokoajan! Radat olivat paljon sujuvampia, ja Tuomarinkylän kilpailuissa ponia ei jännittänyt enää lainkaan. Muutoin treenailtiin kotona, ja tehtiin ihan normaaleja arkipäiväisiä asioita.

Toukokuusta olettekin saaneet viimepäivinä lukea ihan tarpeeksi, joten siitä en viitsi erikseen kirjoitella. Tästä nyt tuli pitkä ja nostan todella hattua sille joka tämän jaksaa läpi lukaista, mutta meidän ensimmäinen yhteinen vuosi on tiivistettynä tässä. Suuri matka ollaan tultu, ja kehitys tulee varmasti jatkossa olemaan tasaisempaa ja pienemmin askelin. Kun katson taakse, en muuttaisi kuluneesta vuodesta yhtäkään asiaa toisenlaiseksi, vaan ollaan eletty ponin kanssa juuri niin kuin on ollut meille hyvä. Jatkossa aiotaan myös tehdä asioita siihen tahtiin kun meille sopii, ja juuri niitä asioita mitä meitä huvittaa! Pipo ja ponnari on ja pysyy löysällä, harrastellaan ja katsellaan mihin tie vie.

Sen sanon loppuun, että olen löytänyt rinnalleni aivan täydellisen kultaisen ponin!

095

Lauantain kilpailupäivä, Tuomarinkylän seuraestekilpailut.

 Lauantaina startattiin Tuomarinkylässä, iltapäiväkisoissa joten herätys ei ollut aikainen. Kiia oli tullut meille yökyläilemään perjantaina ja heräiltiin aamulla yhdeksän jälkeen. Tarkoitus oli käydä aamulla Hööksillä tutkimassa mitä kaikkea kivaa sieltä löytyykään, ja matkaan tarttuikin martingaalistoppari ohjiin (kuka ihme valmistaa ohjia joissa on vain toisella puolella stoppari?) sekä uudet mustat putsit. Kiia nappasi mukaansa uuden kypärän ja kouluraipan, ja minua jäi harmittamaan eräs kuin minulle nakutettu tummansininen kisapaita jossa oli "E"-logo! En löytänyt siitä kuin xs-koon, joka oli kuitenkin hieman liian suuri. Pitää käydä katsomassa tilipäivänä josko siellä olisi xxs-kokoakin jäljellä..

Lähdettiin tallille laittamaan ponia lähtövalmiiksi, eikä tullut onneksi kiire. Goldilla on vähän kevätnuhaa, se valuttaa räkää joka näyttää ihan pelkältä siitepölyltä ja hieman köhii - ei kuitenkaan pahasti. Päätettiin vielä alkuverkoissa katsoa miten poni liikkuu, ja onko se nuutuneen oloinen. Poni oli hieman normaalia rauhallisempi, mutta liikkui kuitenkin mielellään ja alkuverryttelyjen jälkeen köhiminen jäi kokonaan pois. Hyödynsin alkuverkoissa Tuomarinkylän ratsastusreittejä, ja kävin siellä vapaamuotoisesti ravaamassa ja laukkailemassa. Olipa ihanaa, antaisin kaikkeni hyvistä maastoista kotitallillakin!

Ensimmäisenä oli vuorossa 60-70cm luokka. Otin kentällä vain laukat molempiin suuntiin ja jokusen hypyn, en halunnut kuumana päivänä väsyttää ponia yhtään enempää. Rata oli mielestäni oikeasti huonosti suunniteltu, siinä oli todella tiukkoja mutkia ja epäloogisia lähestymisiä. Kenttä oli myös paikoittain kasteltu aivan liian märäksi, ja se oli liejuinen. Radalle lähdin hieman vaihtelevissa fiiliksissä, mutta päätin kuitenkin yrittää parhaani. Mona oli neuvonut ratsastamaan uusinnassa sarjalle yhden esteen sisäpuolelta, mikäli poni tuntui hyvältä. Sain sen ratsastettua siitä todella hyvin, ja onneksi ratsastin sillä saatiin ihan hyvä aika uusinnasta ja puhdas rata. Perusradalla tuli kyllä hieman harmittavia ristilaukkoja, mutta muuten olen tyytyväinen. Lopputuloksissa sijoituttiin 5/28 ja mukaan saatiin keltainen ruusuke! Kunniakierroksella ponikin jo hieman villiintyi, ja esitti jotain kummallisia tasajalkapomppuja. Hassu poni :)
Alla on radasta videokin, niin saatte katsella.

Seuraavaan luokkaan olikin sitten odotteluaikaa. Olin jo muistaakseni toinen lähtijä ensimmäisessä luokassa, joten odoteltiin varmaan tunnin verran. Sama rata oli jälleen myös luokassa 80cm, joten rataa en käynyt kävelemässä uudelleen. Löysin onneksi ponille varjopaikan ettei jouduttu ihan auringossa odottelemaan. Verkkasin seuraavaan luokkaan jälleen nopeasti, kun yksi luokka oli jo valmiiksi alla. Otettiin kolme hyppyä, ja ravit ja laukat läpi. Sitten radalle! Poni piristyi jälleen radalle lähtiessä, ja vaikutti todella hyvältä. Olin tosin niin fiiliksissä ykkösen jälkeen, että meinasin unohtaa ratsastaa kakkoselle.. Hups! Olin jotenkin menossa kutosesteelle ja vielä väärinpäin, mutta viime hetkellä muistin kääntää suoran tien kakkoselle. Muussa radassa ei ollut mitään kummempaa, ja saatiin puhdas perusrata.

Uusintaan lähdin ratsastamaan reippaasti, edellisestä kerrasta viisastuneena käänsin ysiltä kympille ennen reunimmaista estettä ja sain sille todella sujuvan tien! Sen jälkeen menikin sitten omat ajatukset sekaisin, ja rupesin kääntämään estettä ennen vasemmalle. Poni häkeltyi tästä, oli iskemässä liinoja kiinni mutta kilttinä yritti hypätä pystyn yli paikoiltaan. Otettiin puomit mukaan ja häkellyin itse että laskettiinko se kielloksi vai pudotukseksi, mutta jatkoin onneksi rataa! Otin hyvän tien sarjalle ja jatkettiin rata puhtaana loppuun. Hitsi että ärsytti tuo oma todella idioottimainen moka, mutta kai näitä sattuu. Oltaisiin muutoin saatu todella hyvä aika, ja oltaisiin sijoituttu. Ei tietenkään kannata jossitella, kun ei se mitään auta. Lopputuloksissa oltiin sijalla 26/36.
Alla video radasta:

Kaikista ylläolevista kuvista kiitos Kiia Kuokka / Tunturiharakka.net !

Ylläolevista kolmesta kuvasta isot kiitokset Timo Flinkkilä! Käyttöön on lupa.

094

Palaillaan ajassa sunnuntaihin, jolloin meillä oli Kaktun ja Futuran kanssa yhteinen hyppypäivä.

Daniela tuli tallille auttamaan ja kuvaamaan, joten postauksen kuvista isoin kiitos jälleen Danielalle! Jokunen video otettiin myös, mutta niitä en ole vielä itselleni Kaktulta saanut. Tallille menin puolilta päivin, ja meninkin heti rakentamaan kentälle esteitä pystyyn. Ensin minulla oli tarkoituksena rakentaa vain yksi innaritehtävä, mutta Kaktun ja Futuran tullessa myös hyppäämään oli innari jätettävä pystyttämättä kun meidän hevosilla on niin eri välit. Laitoin kentälle kaksi pystyä ja yhden okserin, näillä mentiin!

Alkuverryttelyissä rakennettiin minulle ja Goldille kahden kavaletin tehtävä, innarivälillä. Oli muuten niin hiostavan lämmin päivä, että jouduin heittämään hupparin jo alkuraveissa pois päältä! Toivottavasti en tule kipeäksi, kun nämä kelit on vielä niin petollisia. Verryttelyjumppa sujui oikein hyvin. Väli meillä oli noin 2.5 metriä, voi olla että hieman pidempi. Ei mitattu mittanauhan kanssa sentään. Alussa laitettiin väli kolmeen metriin, mutta heti ensimmäisien hyppyjen jälkeen lyhennettiin väliä kun se oli ponille selvästi liian pitkä.
Goldi oli heti alusta saakka melko innokkaan oloinen, tapansa mukaan kuitenkin pysyi hanskassa mutta skarppasi normaalia enemmän. Siitä huomasi sunnuntaina selvästi että siitä on kivaa hypätä juuri nyt! Hypättiin siis verryttelyesteinä jumppaa ja yhtä yksittäistä ristikkoa molemmista suunnista.

Verryttelyhyppyjen jälkeen lähdettiin aina lisäämään vaikeusastetta yhdellä esteellä. Tultiin ensin ristikkoa ja sen jälkeen keskellä kenttää lävistäjällä olevaa pystyä, ja nostettiin sen jälkeen molemmat pystyiksi. Sen jälkeen lähdettiin tulemaan kolmen esteen tehtävää, viimeiseksi lisättiin okseri mukaan tehtävään. Meillä on sen verran pieni kenttä, että sinne on vaikea keksiä monen esteen tehtäviä ja esteet on melko hankala yrittää mahduttaa kentälle. Pitää koittaa pitää oivalluspäivä kesällä, ja kaavoittaa meidän pikkukentälle joku lyhyt rata. Siitä saa niin paljon parempaa harjoitusta kisoja varten!

Nyt meillä ei ollut niin hurjasti ongelmia esteiden väleissä (ristilaukat) mutta ongelmia oli hieman lähestymisten kanssa. Goldi tuli melko usein pohjaan, mutta loppua kohden lähestymiset paranivat todella paljon! Kun estekorkeudet nousivat heräsi Goldikin henkiin ja keskittyi lähestymisissä paljon enemmän. Saatiin viimeiselle okserille kaksi oikeasti todella hyvää hyppyä, ja lopetin hyppäämisen välittömästi siihen. Viimeinen okseri oli hieman yli metrin, veikkaisin että noin 105cm, ja kyllä vaan täytyy ihailla kun tuo hyppää isommistakin niin kevyesti yli kunhan vain paikka osuu kohdalleen. Jos jollain niin kuskilla ne pasmat sekaisin menee isommilla esteillä, tuntuu että kadotan kaikki ratsastustaidot kentän viereiseen ojaan sillä sekunnilla kun ohjaan ponin kohti estettä.. :D

Eiköhän se tästä, kun saa rutiinia näillä isommillakin esteillä! Yhden käden sormilla ne kerrat on laskettavissa kun ollaan metrisiä hypätty edes kotonakaan.

Joka tapauksessa, hyvillä fiiliksillä kohti lauantain kilpailuja. Menemme Tuomarinkylän kilpaluissa jälleen kaksi luokkaa, 60-70cm ja 80cm. En näe mitään syytä lähteä nostamaan estekorkeuksia kun ei olla vielä täysin virheettömiä suorituksia saatu, katsoo sitten josko kesä/heinäkuussa uskaltaisi lähteä yrittämään 90cm luokkaan. Ollaan myös hieman juteltu että ystäväni ottaisi Goldin mukaan aluekisoihin kesän aikana, voi olla että tähdätään juhannuksen aluekilpailuihin Tuomarinkylään. Kaikki vielä avoinna, mutta sen tiedän ettei me olla ainakaan yhdessä kilpailemassa aluetta vielä tällä kaudella - olen aivan liian nössö sellaiseen! :D

Eilen käytiin tallikaverin kanssa kävelylenkillä jokitiellä, ei siis tehty mitään sen kummempaa liikuntaa. Tänään Goldi sai nauttia vapaapäivällään aivan ihanasta kaatosateesta, kävin tallilla vain pyörähtämässä itse muttei tehty ponin kanssa mitään. Huomenna on Riinan päivä, ja tostaina olen itse töissä pitkän päivän joten en ehdi tallille menemään lainkaan. Milla lupasi onneksi liikuttaa Goldin kevyesti, ja perjantaina teen jonkun valmistelevan koulutreenin lauantain kisoja varten. Ajattelin että voitaisiin työskennellä puomien kanssa, sitä kun ei liian usein tule tehtyä vaikka puomeista ei ole muuta kuin hyötyä.

Palaillaan siis tarkemmin loppuviikolla, ja hauskaa alkanutta viikkoa teille lukijoille!