047

Vuosi lähenee loppuaan, ja onkin ihan mukavaa aloittaa uusi vuosi ponin omistajana, joka on ollut haaveeni jo niin kauan kuin itse muistan. Käytiin tänään tallin omistajan, minun äidin ja koirien kanssa pitkällä kävelylenkillä kylillä, itse olin Goldilla ilman satulaa koristautuneena heijastimiin. Poni käyttäytyi mallikkaasti, vaikka rakettejakin jo jotkut tyhjäpäät ampuivat.

Ja sitten pääasiaan:

Nyt se on virallista, jee!

Palaillaan luultavasti ensi vuoden puolella, tämä vuosi on ollut ainakin rehellisesti paras vuosi ikinä itselleni. Hauskaa uutta vuotta!

046

Kiialta saatu kuvat, ja ne tässä postauksessa. Kuvat ennen hyppyjä ovat alkuverkasta, loppuverkoista ei ole kuvia kun Kiia oli ratsailla.

Kaikista kuvista aivan järjettömän suuri kiitos tunturiharakka.netin Kiialle! Kuvausilma oli haastava, mutta kuvista tuli jälleen yhtä upeita kuin aina. Bloggeri tosin pilasi osasta laatua, en tiedä miksi..

Ihan järkyttävä istunta..

Whiiiiii lätäkkö!

Tästä näkee jännittyneisyyden joka Goldilla on usein alkutunnista, se kääntää niskansa sisälle eikä asetu rehellisesti.

Verkkahyppyjä ruotsalaiselle okserille

Keskittynyt lähestyminen!

Välihalailuja rakkauspakkauksen kanssa

Pieneltä näyttää 90cm okseri alla, mutta se tuntui hurjan suurelta!

Verkkahyppyjä

Kiian maailman hienoin sensurointi!

Loppuun vielä poseerauskuvia joita otettiin ennen ratsastusta, joulukuvia mutta maisema ei ole niin jouluinen.

Maailman suurin rakkaus

Tämän kuvan laadun bloggeri pilasi ihan tyystin..

Mulla oli kolinapurkki, mutta Goldia ei kiinnostanut :D

MIKÄ ON SINUN LEMPIKUVASI?

045

Jee, tänään meillä oli kuvaus- ja hyppypäivä tallilla! Saatiin ihan mahtavia kuvia ja hurja määrä, joten kuvapostaukset tulossa myöhemmin kun saan tytöiltä kuvat itselleni. Mainostettakoon jälleen tunturiharakka.net sivustoa, kuvaajana toimii Kiia, käykää ihmeessä katsomassa sivut ja varaamassa omat kuvauksenne Kiialta! Suosittelen lämpimästi.

Otettiin jouluisia poseerauskuvia ponista joulukamppeet päällä, oli punaiset joulusuojat, kulkusia ja koristeita suitsissa, punainen huivi kaulalla ja joululoimikin olisi ollut, mutta sitä ei saatu pysymään päällä kun se oli niin liukas. Poni oli malttamaton mutta poseerasi lopuksi oikein hienosti!

Poseerauksien jälkeen laitettiin tammalle ratsastuskamppeet päälle ja siirryttiin kentälle. Meidän kenttä lanattiin, ja se on joistain kohdista muhkurainen (sateen takia sitä ei saatu lanattua sileäksi) joten jouduttiin vähän katsomaan missä mentiin. Toisella pitkällä sivulla oli kuitenkin todella tasaista ja pohja oli hyvässä kunnossa, joten uskalsin pystyttää kentälle okseriviritelmän. Ihanaa oli päästä hyppäämään pitkästä aikaa, ponikin oli oikein positiivisen oloinen päästessään vihdoinkin pois koulujumputuksen maailmasta takaisin esteiden pariin. Laitoin ensin ruotsalaisen okserin, tosin kevyemmän version siitä vain yksillä ristikkäisillä puomeilla. Sen jälkeen nostettiin se tasaokseriksi, ja lopussa nousuokseriksi.
Hypyt menivät oikein loistavasti, ainoastaan yhden kerran tultiin liian lähelle ja puomi lähti muistutuksena matkaan kannattimilta. Muutoin Goldi hyppäsi oikein hyvin, annoin sen edetä suhteellisen hyvin omaa tahtiaan niinkuin Hakalan Teppo meitä valmennuksessa neuvoi ja se kannatti!

En tullut yhteensä kuin ehkä 15 hyppyä, mielestäni ei ollut tarvetta tulla enempää kun poni oli hyvä. Kiia meni vielä selkään ja tuli pari kertaa pienemmän okserin ja loppuverrytteli ponin, siitä voi lukea enemmän Kiian omasta blogista myöhemmin.

Kuvasta kiitos Kaisa Kurkinen

Kuvassa Goldi tarhailee jokunen päivä takaperin, sillä on yllään meidän uusin loimihankinta joka on paljastunut oikeaksi löydöksi! Uutena ostettu (varmaan ensimmäinen käyttämätön loimi) Shiresin fullneck sadeloimi, jossa on ohut vuori sisällä. Tosi hyvä ja istuva loimi, joka on tälle jättikaulalle jopa tarpeeksi leveällä kaulakappaleella. Meille on tulossa myös Bucasin sadeloimi joskus kun se postissa ehtii perille, toivotaan että sekin olisi malliltaan sopiva.

044

Joulu ohi ja hyvää ruokaa syöty varastoon vuodeksi!

Tämä onkin ensimmäinen kunnon kuulumispostaus sen jälkeen kun poni siirtyi omistukseeni. Periaatteessa tämä ei muuta mitään, se on ollut ihan kuin omani jo yli puoli vuotta mutta nyt se on papereillakin minun, ja saan päättää ihan kaikista asioista itse. Rennompi olo, sillä jos jotain sattuu on vastuu ja päätösvalta nyt kokonaan minulla. Vitsailinkin, että kun olen nimeni kauppakirjoihin kirjoittanut niin tulee heti puhelu että poni seisoo jalka katkenneena tarhassa :D

Kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin, vaikka ponilla onkin ollut melko paljon virtaa. Lisäsimme sen viimeisimmän maneesireissun jälkeen kauraa iltaruokaan, sillä se oli maneesilla melko nuutunut eikä oikein löytänyt kunnolla omia jalkojaan. Nyt se on ollut parempi ratsastaa, mutta alkuvuodesta pitää varmasti pyytää raspaaja paikalle. Kauppakirjoja kirjoittaessa sen vanha omistaja mainitsi, ettei sitä varmaan olla koskaan raspattu. Ahaa? Kenttä on ollut meillä aika kamalassa kunnossa, ja arkena ratsastusmotivaatio kärsii kun missään ei pääse oikein kunnolla menemään. Maastoilemaan en viitsi yksin lähteä pimeällä, eikä valaisemattomilla teillä näe mitään. Kentällä meno on aikalailla hölkkäilyä, kun se muistuttaa enemmän valtamerta. Ollaan viikonloppuisin ja nyt joulun vapaapäivinä pyritty maastoilemaan, ja eilen tallikaverini tuttu oli joulumaastossa Goldin kanssa.

Goldi oli kuulemma pukitellut hurjasti, ja tyyppi oli pudonnut kerran alaskin laukasta. En ymmärrä yhtään mistä tälläinen käytös johtuu, mutta veikkaisin pukittelun olevan yhteensummaus uuden ratsastajan testaamisesta ja villimmän hevosen provosoinnista, maastokaverina oli ollut vireämmän puoleinen puoliveritamma joka on luultavasti itsekkin tehnyt jos jonkinmoista loikkaa. Ei ollut kuitenkaan lähtenyt onneksi karkuun, ettei mitään pahempaa ollut tapahtunut, ratsastajakin oli säilynyt ehjänä. Kuitenkin tämän välikohtauksen jälkeen päätin, että sillä ei nyt ainakaan talven aikana maastoile muita kuin minä ja Riina, ehkä äitini mikäli hän haluaa köpöttelemässä käydä. En halua riskeerata ensinäkään onnettomuuksien kanssa, toisekseen en myöskään halua että nuori poni alkaa sikailemaan sen takia että se tajuaa pukittelulla pääsevänsä vähemmällä. Tiedän, että saan sen itse ruotuun ja tiedän myös Riinan tuntevan sen niin hyvin että osaa komentaa sitä tarpeen vaatiessa kunnolla.

Tänään lähdinkin heti itse joenvarteen kokeilemaan millaista sikailua sieltä tuleekaan. Odotin pahempaa, Goldi pari kertaa laukassa ja nostoissa pukitteli mutta kun kerran suutuin sille kunnolla, ei pukkeja enää tullut. Laukkailtiin edestakas jokitietä, varmaan yhteensä parin kilometrin verran niin että poni sai oikeasti purkaa energioitaan pois ja käyttää sen työskentelyyn. Loppuravit otettiin oikein pyöreinä eteen ja alas, isoa ja laajaa ravia. Lopussa poni tuntuikin oikein hyvältä! Ei se toki ole mitenkään päin ongelmakäytöksinen (paitsi kuopii käytävällä), mutta tietenkin haluan kitkeä siltä heti kaikenlaiset pukittelut pois jotta sen selkään voisi jatkossakin huoletta päästää kenet tahansa.

Maaston jälkeen, aika jouluinen ilma!

Huomenna kentän kunnosta riippuen hyppään pitkästä aikaa tai väännän koulua. Eeva ja Kiia tulevat taas kuvaamaan (jipiiiiiiii!) ja Kiiakin saa käydä ponin selässä. Katsotaan, millaista kuvasaldoa saadaan huomenna aikaan!

043

Sain haasteen Nealta, kiitos! Halusin laittaa tähän kuvia viime kesältä, kun rupesin tänään illalla miettimään että ainoa joululahjatoiveeni olisi kesä.

Haastan seuraavat bloggaajat tekemään haasteen:
Laura
Nina
Jonna
Kaisa

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.
Golden Star II, tutummin Goldi tai Pulla. Yritän välttää itse kutsumasta sitä Pullaksi, mutta lipsahtaa välillä. Goldi on syntynyt vuonna 2009 kesäkuussa Ruotsissa, ja se on tuotu sieltä entisen omistajansa toimesta Suomeen vuoden 2011 kesällä. Se oli kasvamassa Vihdissä ja lähti sieltä "ratsutukseen" Orivedelle. En osaa yhtään sanoa mitä sillä on tehty Orivedellä, mutta sen kunto oli ainakin ihan kaamea ja sitä ei oltu vuoltu ollenkaan. Se oli laiha ja lihasköyhä, eikä ratsastuksellisestikaan osannut oikeastaan kummempia.

Luonteeltaan Goldi on kakaramainen, se tykkää hipsuttaa kaikkea huulillaan ja kuopii ärsyttävyyteen saakka käytävällä malttamattomana. Silti se on ihana ja kiltti oma itsensä, se ei tarkoita ikinä pahaa enkä ole joutunut ikinä varomaan sen kanssa mitään. Sen kanssa voi huoletta lähteä maastoilemaan pitkin ohjin, ja tietää ettei se katoa mihinkään. Ratsastuksellisesti se on hyvällä tasolla ikäisekseen, se on tasapainoinen ja kantaa itseään jo hyvin. Goldi on oikeastaan melko helppo ratsastaa, se suorittaa oppimansa asiat helposti ja en ole vielä ainakaan törmännyt yhteenkään ihmiseen joka ei olisi sillä tykännyt ratsastaa! Goldi myös oppii nopeasti, ja oivaltaa asioita erinomaisen hyvin.

Hevoset vai ponit? Miksi?
Ponit, luotan poneihin paremmin ja tunnen oloni turvallisemmaksi niiden kanssa. Hevosetkin ovat toki mukavia, ja tykkään niillä satunnaisesti mennä, mutta en osaa kuvitella tekeväni samoja asioita hevosen kanssa mitä teen Goldin kanssa. Toki pienillä poneilla en ratsastuksellisesti mitään tee, mutta isot ponit ovat aina olleet lähellä sydäntä! Haluaisin kyllä joskus kokeilla oikein valmista ja todella osaavaa hevosta, jonka kanssa pääsisi oivaltamaan asioita ihan uudella tavalla kuin nuoren kanssa.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Tuskin ensimmäinen jolla olen itsenäisesti ratsastanut, mutta tätini edesmennyt hevonen Detalé. Sen kanssa ollaan tehty sitä ja tätä, ja se on jäänyt positiivisena mieleen. Opin sen kanssa hurjasti asioita ja vastuuta hevosten kanssa toimimisesta.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)

Tähän on omista kokemuksista pakko sanoa että kengällinen. Goldin kengän koosta ei kyllä ole mitään havaintoa, se on ainakin todella pieni! Kengät sen takia että talvella pysyy pystyssä, ja kesällä ei arkaile jalkojaan soralla. Toki muut saavat tehdä mitä ikinä haluavat, mutta omallani on ja pysyy kengät.

Klippaus: Puolesta vai vastaan?

Tässäkin tapauksessa on sanottava että puolesta, omien kokemuksien kautta. Sellaisella hevosella joka ei kasvata hirveää mammuttikarvaa en kannata klippaamista, enkä toki muutenkaan jos käyttötarkoitus ei vaadi nopeaa kuivumista. Goldin tapauksessa se oli pakko klipata jo aikaisin syksyllä, sillä se hikosi karvan kanssa ihan hirveän paljon eikä kuivunut millään. Se ei myöskään jaksanut työskennellä yhtä hyvin kun sillä oli paksu karva, joten treenailuja varten se oli klipattava. Nyt ulkokarsinassa asuessa on klippaus tietysti huono asia, mutta loimilla sen saa pysymään lämpimänä.

 Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Haluaisin Goldin tarhaavan isossa laumassa, että se oppisi laumakäyttäytymistä ja tajuaisi todella olevansa nuorempi kuin muut. Nyt se tarhaa vanhemman lämppäriruunan kanssa, ja sen kanssa tulee toimeen hyvin. Sitä ennen kokeiltiin sitä yhden vanhemman issikkaruunan kanssa samaan tarhaan ja sen kanssa se ei soveltunut yhteen. Kesällä se oli laumassa laitumella, ja koko kesä sujui oikein hyvin. Koitetaan laittaa se taas isompaan laumaan heti, kun lumet tulevat maahan eikä maa ole jäässä - jos hevoset riehuvat ja leikkivät ei käy suurempia haavereita, tai ainakin riskit on minimoitu.

 Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?

Ulkonäkö on minulle itsessään aika tärkeä seikka hevosissakin, mutta luonteella on suurempi merkitys. Esimerkiksi Goldi tuli minulle yhden ainoan kuvan perusteella, ja sekään ei ollut mikään hirveän hehkeä. Olin toki kuullut että se on luonteeltaan ihan perusfiksu, mutta siihen se sitten jäikin. Hetkeäkään ei ole toki tarvinut katua, päinvastoin!
 

Kuva jonka perusteella otin Goldin ylläpitoon

Millainen on hyvä hevosblogi?

Tykkään sellaisista blogeista, jossa on paljon kuvia ja tarkkoja selityksiä miten treenit ja päivärutiinit ovat menneet. Ei todellakaan sillä, että itselläni olisi samoin, mutta sellaisia minä tykkään lukea :D

 
Pahin tippumisesi?

En ole tainnut ikinä tippua kovin pahasti. Hetken on saattanut jossain tuntua, mutta nopeasti on kipu mennyt ohi.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Mun piti tänään tallilla ollessa laskea, mutta en muistanut. Jos yritän muistella kaikki läpi, niitä on ainakin 19, ratsastusloimet mukaanlukien 21. Siis kuinka niin tämä mun loimihamstraaminen on lähtenyt vähän käsistä? Poni on ollut mulla tosiaan puolisen vuotta. Apua. Kuinkahan monta loimea mulla on vuoden kuluttua? Pitäisi myydä varmaan osa pois, mutta kun en raaski luopua.

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

Goldi liikkuu viikosta riippuen neljä tai viisi kertaa viikossa. Riippuen keleistä ja kentän kunnosta kuinka rankkaa liikunta on, mutta pyrin pitämään sillä maksimissaan kolme päivää viikossa jolloin työskennellään kunnossa. Mielestäni on todella tärkeää, että nuorella on tarpeeksi lepopäiviä viikossa, ja pyrinkin pitämään Goldilla tammikuun aikana ainakin yhden viikon jolloin se ei tee mitään muuta kuin tarhaile. Toki käyn hoitamassa sitä, mutta en aio käyttää sitä edes kävelylenkeillä vaan se saa kokonaan lomaa ja miettiä asioita hetkisen rauhassa.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Jos tätä olisi kysytty viisi vuotta sitten, olisin ehdottomasti sanonut että uhkarohkea. Nyt uskallan sanoa että olen terveellisen varovainen, uskallan tehdä asioita mutta en tee mitään tyhmää. Uskallan nykyään jo kieltäytyä menemästä sellaisten hevosten selkään, joihin en luota, ja joiden olen nähnyt tekevän tyhmyyksiä. En koe tarpeelliseksi ottaa riskejä oman terveyteni suhteen.

042

Ilouutisia! Goldi siirtyy omistukseeni viikonloppuna, kun kauppakirjat ja omistajanvaihdospaperit kirjoitetaan.

Ihan käsittämätöntä! Mahtava fiilis, ensimmäinen oma poni ja vielä näin täydellinen yksilö. Olen sanaton, ei siis tällä erää muuta sanottavaa!

 

041

Sunnuntaina oltiin maneesilla. Oli oikeasti kylmä päivä, kun ei ole vielä pakkasiin tottunut tämän talven osalta. En ole vielä saanut aikaiseksi ostaa kunnollisia talviratsastushanskoja, joten olin ihan väärillä varusteilla liikkeellä. Sormet jäätyivät jo ennen maneesille pääsyä, samoin varpaat. Meiltä on maneesille matkaa ehkä 2-3 kilometriä, ja käveltiin se päälle puolessa tunnissa.

Jäätymisen takia minulla oli hieman kireällä hermot jo maneesille päästyä, mutta olin niin innoissani että unohdin sen. Maneesi oli aivan upea, ihan uusi ja geopat-pohjalla varustettu. En ole koskaan päässyt geopatille vielä ratsastamaan, mutta kyllä täytyy myöntää että se on juuri niin hyvä kuin siitä ollaan kerrottu! Goldin liike oli ihan erilainen tällä pohjalla, todella laaja ja hyvä, se teki mielellään askeleenpidennykset ja liikkui muutenkin elastisesti. Goldi oli hieman jännittynyt, sillä tallilaisemme hevonen pääsi maneesissa kahdesti vapaaksi ja riehui melko paljon mennessään. Goldi selvästi ihmetteli tätä, mutta käyttäytyi kuitenkin oikein hienosti.

En tehnyt mitään kummempaa, halusin vaan ratsastaa Goldin reippaasti eteen ja saada sen pyöreäksi ja liikkeen hyväksi. Tallilaisemme laittoi yhden ristikon maneesiin, hypättiin sitä yhteensä ehkä viitisen kertaa verryttelyiksi. Sen jälkeen keskityin lähinnä sileällä ratsastamiseen, ja olin kyllä oikein tyytyväinen siihen miten Goldi toimi. Takaisin päin kävellessä jäädyin ihan totaalisesti. Siis en muista nyt ihan heti milloin olisin viimeksi ollut niin jäässä, ja kiitin kyllä siinä vaiheessa jotain ylempää tahoa että meillä on tallissa lämmitetty taukotupa! Oli ihanaa laittaa poni syömään heiniä karsinaan ja mennä itse lämmittelemään kohmeet pois.

Maanantaina Riina kävi ratsastamassa ja tänään olin itse tallilla. Tallille päästyäni oli vastassa aikamoinen shokki, kun eräs tallilaisemme kertoi että Goldi oli potkinut tarhassa hänen hevostaan. Kukaan ei tapahtumaa ollut nähnyt, mutta jäljet kertoivat jo aika hyvän tarinan. Goldilla ei ollut jälkiä, kun sillä oli tarhaillessa loimet päällä, mutta tämä issikka tarhailee ilman loimea ja sillä oli ihan kamalia viiltoja hokeista pitkin kroppaa, peräpäässä suurin osa. Mielestäni on täysin shokeeraavaa ajatella että Goldi on jotain tuollaista tehnyt, eläimiähän nämä ovat mutta kun se ei ole koskaan tehnyt muille mitään. Se on aina ollut laumassa alin, väistänyt muita ja antanut muille tilaa. Kesällä laitumella meni kaikki oikein loistavasti, Jäniksenlinnassa ollessamme Goldi tarhasi yksin mutta vain sen takia ettei sille löytynyt kaveria joka olisi antanut sen olla rauhassa. Kaikki jahtasivat sitä. Nyt täällä uudessa tallissa kaikki tuntuu olevan päinvastoin, ei tunnu löytyvän kaveria jonka Goldi antaisi olla rauhassa.

En tiedä, ehkä se kaipaa vaan aikaa kotiutua ja tutustua kavereihin rauhassa? Harmittaa senkin puolesta, että poni on vielä nuori ja mielestäni nuorien kuuluu tarhata laumassa ja opetella sitä laumakäyttäytymistä. Inhottavaa sanoa, mutta olisin kovasti toivonut että tämä vanhempi ruuna jota Goldi oli höykkyyttänyt olisi antanut tammalle kyytiä ja näyttänyt taivaan merkit, mutta ilmeisesti se ei ollut niin tehnyt. Toivotaan, ettei epämieluisa käytös jää päälle, ja toivotaan myös parasta ettei tamma joudu jatkossa tarhailemaan kokonaan yksin!

Huomenna on luvassa jännittävä päivä, josta koitan postailla huomenna illalla. Jotkut teistä saattavat tietää mitä asia koskee, mutta suurin osa on varmasti täysin pimennossa asian suhteen. No, se selviää ajallaan!

040

Hehkutusta! Tänään oli vallan mahtava päivä, keli suosi eikä ollut liian kylmä. Lunta oli tullut hieman eilistä enemmän maahan, ja se oli pienen pakkasen ansiosta myös pysynyt maassa yön yli. Osuin tallille kahden tallikaverin kanssa samaan aikaan, ja lähdettiin yhteistuumin maastoilemaan.

Meitä oli reissussa shettis Jolle ja issikka Prinssi, sekä me Goldin kanssa. Goldi vaikutti alussa hieman tahmealta, mutta innostui mitä pidemmälle mentiin ja innostui myös heittämään jokusen ilopukin. Jouduttiin loppuen lopuksi kulkemaan Jollen takana, ettei Goldi pukita niin että se osuu Kaisaan joka ratsasti Jollella. Mentiin jokitietä lähes Keravalle saakka, reissussa meni melkein puolitoista tuntia. Mentiin reippaitakin pätkiä, ja Goldista irtosi kunnon laajaa raviakin kun Prinssi meni edellä. Takajalkoja se kolisuttelee melko paljon, putsit joka jalkaan voisi olla hyödyllinen juttu maastoreissuille!

Kaisa oli ottanut Goldista pari kuvaa tarhaillessa, kiitos! Huomenna lähdetäänkin sitten aamupäivällä maneesille treenailemaan kunnolla koulua. Toivottavasti saan ponin kunnolla huomenna ratsastettua läpi, kun ei taas tiedä millaiseen kuntoon kenttä menee jos sataa.

Ainiin! Sain vihdoin ja viimein kirjoiteltua oman esittelysivun kuntoon, käy lukemassa tarkempi ratsastushistoriani tästä!

Niin hyvää heinää!

Katsokaa sen partaa! Mä haluan trimmerin..

039

Jee, lunta! Tai räntää, kumpaa tahansa mutta sitä on nyt maassa edes hieman ja maa näyttää valkoiselta.

Oltiin tänään Kaktun kanssa ensin Futuraa moikkaamassa, ja olin kuvaamassa kun Kaktu ratsasti. Ihan järkyttävä räntäsade, ja mulla jäätyi varpaat ihan kunnolla tennareissa (älkääkä vaan kysykö miksi mulla oli tennarit). Futura oli oikein positiivisen ja hyvän oloinen ainakin näin maastakäsin katsottuna ja Kaktun puheiden mukaan, Kaktu kertokoon siitä huolellisemmin omassa blogissaan.

Meillä siis tallien välillä eroa enimmillään kaksi kilometriä, ja lähdinkin jo hieman etuajassa omalle tallillemme laittamaan Goldia kuntoon. Meillä oli vähän kiire aikataulu, kun meidän tallilla alkoi Kerrits-ratsastusvarusteiden esittely. Poni nopeasti kuntoon ja kentälle pyörimään, verryttelin ensin viltti päällä mutta tajusin melko nopeasti että ilma ei ollut kovin kylmä, vaan märkä.

Aloittelin ratsastelut ihan vaan ravailemalla ja kävelemällä, koitin saada ponin tasaiselle tuntumalle ja herkäksi. Tehtiin paljon pysähtymisiä ja peruutuksia, ja taas täytyy sanoa että olen ihan ällikällä lyöty tuosta ponista. Se vielä kolmisen viikkoa sitten hangoitteli peruutuksissa hurjasti vastaan, ei suostunut menemään kuin askeleen kerrallaan taakse josta tietysti kehuin sitä paljon, kun tuli edes yksi askel taaksepäin. Nyt se on ilmeisesti tajunnut peruutuksen tarkoituksen ja peruuttaa hyvin ja mielellään, ihan kuin siinä ei olisi koskaan mitään ongelmia ollutkaan. Tehtiin oikeastaan koko tunti ihan perusjuttuja, yritin Kaktulle näyttää vaihtoja mutta ponilla oli jonkun sortin kiukkupäivä tänään, ja se tykkäsi vaihtoavuista mielummin pukittaa kuin vaihtaa laukkaa.

Lopetin kun saatiin edes yksi vaihto esiin, vaikkei sekään mikään täydellinen ollut. Saatiin myös otettua yksi video, jonka koitan saada tähän postaukseenkin upotettua.. Katsotaan onnistuuko! Kaktu kävi myös ponin selässä, ja kehui sitä kehittyneeksi verraten kesään jolloin Kaktu viimeksi sitä kokeili. On tasoittunut viime kerrasta paljon. Kaktu oli ihan ihmeissään kun se oli suusta niin herkkä, en itse huomaa edes sitä enää kun olen niin tottunut! Alla pari kuvaa myös Kaktun ratsasteluista, Kaktu on niin pieni että mua nauratti kun se näytti pieneltä jopa Goldin selässä joka on kuitenkin poni :D

Ainiin, en muista olenko kertonut että meillä on uusi satula testauksessa. Se on nyt osoittautunut mielestäni erittäin hyväksi, ja ostan sen luultavasti ystävältäni pois meille käyttöön. Jos jollain tarvetta tuolle vanhalle Supremen estepainotteiselle yleissatulalle niin kyselkää ihmeessä, se on kyllä tulossa myyntiin kunhan keksin mitä siitä voi pyytää.

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta!

Rakennetta

Aika hyvin ylämäkeen, vai?

Kuvista suuri kiitos Kaktulle!

038

Goldi on aloittanut uudelle tallille kotiutumisen ilmeisen riehakkaasti. Se on omassa yksiössään pyörinyt ja hyörinyt sen verran paljon, että meidän uusi sisätoppis on nyt entinen, ja ilmeisesti se on pyöritellyt karsinansa kuivikkeet ympäri. Se oli kaksi yötä sisällä tallissa, ajateltiin tallin omistajan kanssa että kokeillaan jos se ehtisi siinä ajassa hieman kotiutua ja tottua uusiin paikkoihin ja olisi jatkossa rauhallisempi siellä yksiössään.

Kävin sunnuntaina kokeilemassa kentällä menoa, mutta se oli sen verran jäässä etten viitsinyt siinä kauaa pyöriä, kun ei ollut kuitenkaan tarkoitus ratsastaa rankasti. Menin sitten joen varrella olevalle kävelytielle (hiekkapohjainen) vähän ravailemaan ja laukkailemaan. Yhdessä laukannostossa poni innostui pukittamaan, mutta muuten meni oikein nätisti ja rauhassa. Siltakin ylitettiin ilman minkäänlaisia ongelmia!

Maanantaina sillä oli vapaapäivä lauantaisen valmennuksen takia, ja tiistaina kävin kiireiltäni vain kävelyttämässä ponin maastakäsin. Oli kyllä niin paljon virtaa kaverilla, että hyvä kun pysyin menossa mukana! Pari kertaa oli Goldin mielestä aiheellista tehdä jotain vinkuhyppyjäkin, ihan mihin tahansa ilmansuuntaan, ja muutenkin harmitti etten päässyt ratsastamaan niitä virtoja pois. Tänään se oli tarhassa alkanut leikkimään sähkölankojen kanssa ja oli uhannut tulla pois tarhasta, sanoin tallin omistajalle että napauttaa sitä pari kertaa langalla niin että tajuaa siinä kiertävän sähkön. Langoista läpi se tuli kesällä pari kertaa, enkä millään haluaisi asiasta nyt ongelmaa. Goldi ei kunnioita sähkölankaa, ja mielestäni silloin on aiheellista muistuttaa että sitä kuuluu kunnioittaa ja väistää, sitähän varten se lanka siinä on.

Kenttä on edelleen kova, mutta pahimmat läälammikot ovat lähteneet sieltä pois. Olin tänään hissukseen ratsastamassa kentällä, tehtiin enimmäkseen käynnissä ja ravissa tehtäviä, mutta otin mukaan myös jokusen laukannoston. Pakkaset tekevät tehtävänsä ja ponissa on oikeasti paljon virtaa, tarkoitus olisi lähteä sunnuntaina lähimaneesille koulutreeniin niitä energioita purkamaan. Pakko nyt vaan viikottain yrittää päästä maneesille, kenttä on niin kova ettei siinä voi kunnon treeniä tehdä.. Miten muut liikuttavat hevosiaan nyt, kun kentät ovat jäässä eikä maneesia ole käytettävissä?

Meillä ei ole peltokaan käytössä, kun se on hevosten laidun eikä tallimme omistaja halua että siinä ratsastetaan ennen lumien tuloa. Ymmärrettävää, kuitenkin halutaan hevosille kunnollinen laidunkausi kesällä. Menin tänään käynnissä väistöjä, ja treenasin pysähdyksiä teräviksi. Goldi (kuten kuka tahansa muukin läpiratsastettu hevonen) pysähtyy mainiosti pelkillä vatsalihaksien jännittämisellä, ja muutenkin se kuuntelee istuntaa hyvin. Peruutukset ovat olleet sille todella hankalia mielestäni aina, mutta tänään ne sujuivat todella hyvin. Olin oikein positiivisesti yllättynyt! Pitää ottaa nämä vaan jokakertaiseen kenttätyöskentelyyn mukaan, miksei myös maastoiluunkin, niin alkavat mennä paremmin perille peruutusavut ja homma alkaa sujumaan. Tiedän että hehkutan tätä lähes jokaisessa postauksessa, mutta Goldi on vaan niin fiksu enkä voi vieläkään ymmärtää että se on koulutukseltaan näin hyvässä vaiheessa ja on vasta neljä! Peruutukset eivät toki ole mikään temppu vaan perusjuttuja, mutta se ei tietenkään ole ainoa asia mitä tässä nyt hehkutan, vaan koko ratsastettavuus ja kuuliaisuus.

Meidän tallilainen Kaisa otti tänään käytävällä Goldista pari kuvaa, kiitos Kaisalle luvasta julkaista näitä täällä blogin puolella!

Laitan alle myös ennen ja jälkeen rakennekuvat, onko sinun mielestäsi rakenne muuttunut parempaan suuntaan vai näkevätkö silmäni omiaan? Niinhän sitä sanotaan, että oman lapsen näkee aina kauneimpana.. Mahaa on tullut lisää (jota yritetään vieläkin saada pois, tuokin kuva on jo ainakin kuukauden vanha) mutta mielestäni ylälinja on kokenut huiman muutoksen parempaan.