107

Elossa ollaan, vaikka hiljaiseloa on pidetty!

Ollaan hömpötelty ja vietetty vähän kesälomaa, lauantaina mennään hyppäämään viereisen tallin kentälle kun oma kenttä on remontin jäljiltä turhan pehmeä. Sunnuntaina lähden Belgiaan yli viikoksi, mutta kun palaudun Suomeen lupaan kirjoitella kuulumisia tänne bloginkin puolelle.

Hauskaa kesää kaikille!

106

Edellisen postauksen myötä päätin pitää pienen blogihiljaisuuden, en varsinaista taukoa mutta en jaksanut kirjoitella ihmeempiä. Meillä on myös ollut tallilla kenttä remontissa, joten ratsastelut ovat olleet pelkkää maastoilua ja kevyttä liikuntaa, mitään kirjoiteltavaa ei siis varsinaisesti ole edes ollut.

© Rondy, kiitos!

Eilen lähdettiin kuitenkin estekilpailuihin, Tuomarinkylään seurakisoihin. Päätös kilpailuihin lähtemisestä tuli vasta torstaina, jolloin jälki-ilmottauduin ja hankin kyydin. Viikonloppuna piti olla muuta menoa joka kuitenkin peruuntui, ja näin ollen tuli oivallinen tilaisuus lähteä pitkästä aikaa kilpailemaan!

Meidän kilpailuihin valmistautuminen on ollut aika kevyttä. Ollaan siis uudella tallilla käyty kerran Antin valmennuksessa, mutta en ole esimerkiksi vielä kertaakaan ratsastanut omalla kentällä. Remontti on kestänyt nyt yli viikon, ja toivottavasti päästäisiin kohta sinne kentällekin jotain tekemään. Kevyempi jakso on kuitenkin tullut omalle pääkopalle ihan tarpeeseen, ja olenkin nauttinyt täysin siemauksin kun on päässyt kauniilla kesäilmoilla maastoon ja KAHLAAMAAN! Ollaan käyty rannassa kaksi kertaa, ja Goldi hieman arastaa vettä mutta sinne mentyään sukeltelee innoissaan. Uskon, että se tottuu kyllä kesän aikana ja menee loppukesästä jo veteenkin tottuneesti. Nyt joudutaan aina pari minuuttia pähkäilemään, että uskalletaanko vaiko ei.

© Rondy, kiitos!

Kisoihin lähdettiin tosiaan sunnuntaina heti aamusta. Menin yksin tallille laittamaan ponia kuntoon ja siivoamaan sen karsinan. Goldi on nyt taas heittänyt mahan sekaisin säilöheinästä, joten täytyy alkaa sumplimaan mistä hankkia kuivaa heinää. Sen maha ei kestä nähtävästi säilöä mitenkään päin, joka on todella harmi siinä suhteessa että meidän uudella tallilla ei ole kuivaheinämahdollisuutta. Kaikki meni aamulla kuitenkin hyvin, kiirettä ei tullut sillä olin hyvissä ajoin paikalla. Laittelin rauhassa ponia ja odottelin kyytiä, joka saapui puoli kymmenen aikaan. Matkaan lähdettiin vähän yli kymmeneltä, ja oltiin Tuomarinkylässä puoli yhdentoista aikaan. Meidän luokka alkoi vasta 11.45, joten aikaa oli ruhtinaallisesti! Kävin maksamassa lähtömaksun ja laitoin ponin kuntoon, jonka jälkeen hyppäsin selkään kävelemään että äiti pääsi meidän kuskin kanssa kahvittelemaan. Käytiin pitkät alkukäynnit Tuomarinkylän ratsastusteillä, jonka jälkeen verkkailin kevyesti ravissa isommalla kentällä.

Siirryin verkkakentälle laukkailemaan kun edellinen luokka loppui. Laukkailin molempiin suuntiin ehkä viisi minuuttia, jonka jälkeen lähdin kävelemään rataa. Päivä oli todella kuuma, jonka vuoksi halusin ottaa lyhyen ja ytimekkään verryttelyn. Rata oli todella simppelin oloinen, mutta erikoisesteitä siellä oli aika paljon. Neljä porttia ja johteet oli lähes kaikissa esteissä lauantain kansallisten jäljiltä. Goldi ei normaalisti kyttää erikoisiakaan esteitä, joten olin radankävelyn jälkeen hyvillä mielin. Korkeus näytti hyvältä, ja ainoastaan kaksi okseria näytti vähän isommilta. Ainoastaan harmitti, että uusintaradalla ei ollut ollenkaan mahdollisuutta ratsastaa pienempiä teitä, vaan kaikki joutuivat menemään saman radan samoilla teillä. Goldin kanssa on välillä hauska ratsastaa pienempiäkin teitä, kun se hyppää hyvin niistäkin. Takaisin ponin selkään ja otin alle kymmenen verryttelyhyppyä ja paljon kävelytaukoja väliin. Goldi ei edes kolautellut verryttelyssä kertaakaan, joten lähdin radalle todella hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä!


Video on hieman heiluva, kun kuvaajaa jännitti niin hurjasti! Kiitos videosta Hanna :)

Luokka oli meillä 80cm, ja uusinta ratsastettiin heti perusradan perään. Ensimmäinen este oli heti hieman korkeampi okseri, jolle saatiin hyvä lähestyminen ja hyvä paikka. Ratsastin koko radan todella reippaassa temmossa, joka toimii Goldilla paremmin kuin hissutteleminen. Se saa rohkeutta lähteä kauempaa hyppyyn, eikä tee korkeita hissihyppyjä suoraan ylöspäin. Goldi oli tosin omalla moottorilla etenemässä niin reippaasti, ettei tarvinut kyllä eteen ratsastaa kertaakaan. Yritin saada sitä ravin kautta vaihtamaan laukkaa ensimmäisen ja toisen esteen välillä, mutta se ei kertakaikkisesti malttanut joten ratsastin kaarteen vastalaukassa. Toiselta kolmannelle todella hyvä kaarre ja lähestyminen, sarjalle jäätiin vähän kauas mutta puhtaasti yli. Sarjalta viidennelle esteelle hyvä ja sujuva lähestyminen jonka jälkeen kuudennelle esteelle harmittavasti ristilaukassa. Goldi sai kuitenkin tahdin pidettyä yllä, ja suoritti melko ison okserin hyvin. Seitsemännelle esteelle saatiin hyvä lähestyminen, mutta jostain kumman syystä Goldi kolautti sitä aika lujastikin. Puomi pysyi kuitenkin kannattimilla, ja perusradan viimeiselle hyvä ja puhdas lähestyminen. Uusintaan lähdettiin ristilaukassa, ja yritin taas saada ponin malttamaan ja vaihtamaan laukkaa. Kun se ei malttanut, annoin olla ja ratsastin valitettavan pitkän kaarteen uusinnan ensimmäiselle. Hyppy lähti kaukaa, mutta puhtaasti yli. Uusinnan loppu on muistissa aika sumuinen, kun olin niin vauhdin huumassa. Ristilaukkoja, mutta kuitenkin puhdas suoritus ja ainoastaan sarja tuli hieman liian lähelle. Hieman lyhyemmät tiet olisin vielä saanut tehdä, mutta kokonaisuutena olin rataan äärettömän tyytyväinen!

© Rondy, kiitos!

Mentiin luokan johtoon, mutta piakkoin pikkuponi meni meidän ohi ajallisesti. Roikuttiin toisena pitkään, ja oikeastaan luulin että tultiin toiseksi kun kuulutukset eivät kuuluneet tuulen takia. Palkintojenjaossa mentiin voittajan viereen, ja saatiin ruusukekin suitsiin ja vasta siinä vaiheessa kuulin että oltiin oikeasti kolmansia. Hupsista! Vaihdettiin oikean värinen ruusuke suitsiin ja siirryttiin oikealle paikalle. Olin jo ihan valmistautunut olemaan tokana! Tuloksena siis ensimmäinen täysin puhdas rata 80cm korkeudella ja sijana 3/51. Paremmin ei olisi voinut mennä, ja olen poniin äärettömän tyytyvinen. Se suoritti älyttömän hyvin.

Jos joltain löytyy meistä kuvia eilisistä kilpailuista, näkisin niitä erittäin mielelläni. Hyvistä kuvista ja niiden käyttöoikeudesta maksan mielelläni.

105

 Pieni ratsastustaukoni laittoi ajattelemaan asioita uudelta kantilta ja uudella tapaa.

Olen pitkään miettinyt ja ollut sitä mieltä että Goldi on mennyt huonompaan suuntaan ratsastuksellisesti. Olen suorittanut tässä hiljaisten ja pitkien työpäivien aikana jos jonkinlaista itsetutkiskelua, ja tullut siihen lopputulokseen että poni ei ole välttämättä mennyt alamäkeen (paitsi sen laukka), vaan minä itse olen.

En ole saanut aikoihin ratsastaessa sellaista oloa, että en voi ajatella muuta kuin sanaa VAU. En ole ollut pitkään aikaan onnellinen ja tyytyväinen siitä mitä minulla on jo, vaan sorrun aina ajattelemaan mitä minulla voisi olla jos itse osaisin enemmän. Olen ollut ratsastaessa ja tallilla huonotuulinen, ja koko harrastaminen on mennyt pelkästään suorittamiseksi. Se mikä oli ennen uskomattoman hyvää ei ole nyt edes riittävää, ja ratsastuksen jälkeen tuntuu aina että yhteistyö ei toimi ja jotain jää puuttumaan. Se poni joka oli minulle viime vuonna kallein aarre, joka sai aina hymyilemään ja jonka kanssa koin niin paljon uutta tuntuukin nyt itsestäänselvyydeltä.

Sen kanssa suorittaminen tuntuu ikuiselta työmaalta. Kun sen on ratsastanut alusta saakka itse, ja opettanut sille ne asiat mitä se osaa miettii alitajunnassaan jatkuvasti että olisinko voinut tehdä jotain paremmin? Olisinko voinut ratsastaa sitä erilailla, niin että se liikkuisi enemmän innoissaan eteen ja olisi energisempi? Ponin perusluonnetta en pysty muuttamaan, ja tiedän että Goldi ei ratsastuksellisesti ole lähelläkään unelmahevostani. Sen luonne on kuitenkin täyttä kultaa ja se yrittää aina parhaansa, vaikka kuski sähläisi selässä mitä tahansa. Ja se on luonteenpiirre jonka haluan siinä säilyttää, ja sen takia on asialle tehtävä jotain. Jos siltä aina vaatii vain lisää ja mikään mitä se tekee ei ole riittävää, katoaa miellyttämishalu todella nopeasti. Jossain vaiheessa se menee minulta kuitenkin myyntiin, ja silloin haluaisin sen menevän jonkun lapsen opetusponiksi, sillä tiedän sen luonteen olevan mitä mainioin siihen tarkoitukseen.

Olen todella onnellinen, että tajusin tämän asian. Samalla olen todella surullinen siitä, että asiat ikinä menivät tähän jamaan. Kunnianhimoa täytyy löytyä, mutta tämä on niin kallis harrastus että siitä pitää nauttia jotta se palvelee ketään. Itselläni kuluu niin tolkuton määrä rahaa kuukaudessa, että olen monesti miettinyt tämän järkevyyttä. Jos tallille meneminen tuntuu velvoitteelta, miksi ihmeessä maksaa siitä monia satoja euroja? Nyt kun ymmärrän tämän, on paljon helpompi lähteä muuttamaan asioita.

Nyt otan uuden linjan. Kun talleilen, mennään oman ja ponin jaksamisen ehdoilla. Jos aikeena oli mennä koulua kentällä, mutta tallilla ei enää teekkään mieli vääntää aitojen sisällä on aina vaihtoehtona lähteä maastoon. Meillä saa uudella tallilla tehtyä pitkiäkin lenkkejä, ja oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Meillä on myös kilometrin mittainen harjoitusrata, jossa pystyy treenaamaan lähes yhtä hyvin kuin kentällä. On erittäin tärkeää, että liikunta pysyy kiinnostavana ja monipuolisena - muuten käy niinkuin minulle on käynyt. On todella tärkeää oppia myöntämään myös omat virheensä, ja minun virheeni on ollut tehdä samoja asioita kuin muut. Jos muut kilpailevat poneillaan tavoitteellisesti ja valmentautuvat useasti viikossa, ei se tarkoita mitenkään että minunkin olisi pakko tehdä niin. Tärkeää on molemminpuolinen luottamus, minä luotan Goldiin mutta luottaako se todella minuun? Onko sen mukava työskennellä kanssani jos olen aina huonolla tuulella? Itse en ainakaan jaksaisi työkaveria, joka kiukuttelisi jatkuvasti.

Näistä asioista on todella vaikea puhua ääneen, kirjoittaminen tuntuu helpommalta. Olisi vaikeaa puhua näistä kenenkään ystävän tai perheenjäsenen kanssa, kun kaikki on kuitenkin näennäisesti hyvin ja molemmat voimme hyvin. Goldista en ole luopumassa, mutta haluan löytää uudelleen sen tunteen joka minulla oli sen kanssa viime kesänä. Kun mitään ei ollut pakko saavuttaa, mutta kaikki oli kuitenkin saavutettavissa - jos vain kurotti tarpeeksi. Sillä ajatuksella lähdetään tästä eteenpäin liikenteeseen, saavutettavissa on vaikka mitä mutta sen tavoittelun täytyy olla hauskaa. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Minulla on poni, jonka omistamisesta monet muut haaveilevat. Ja se poni on täydellinen.

104

Heissan lukijat! Postaustaukoa on tullut jälleen lähes laittoman pitkä aika. Olen ollut niin kiireinen töiden kanssa, etten ole ehtinyt päivittelemään meidän kuulumisia tänne ollenkaan. Nytkin kirjottelen tätä postausta töissä puhelimella, täytynee oikolukea tämä kun pääsen kotiin ettei suurempia kirjoitusvirheitä esiinny.

Meille kuuluu hyvää. Minulla alkoi tosiaan viime viikon tiistaina työkeikka Helsingissä, kun lomitan meidän toisen myymälän työntekijää. Maanantaina olin vielä vapaalla, ja hainkin Oonan talleilemaan pitkästä aikaa! Oonan blogista voi lukea enemmän ratsastuksesta, ja siitä miltä poni tuntui. Se ei ole helpoimmasta päästä, vaikka saattaa siltä vaikuttaa, vaan Goldi osaa oikeasti fuskata ja lintsata! Alla kuitenkin video, ja kuvituskuvina myös pari kuvaa Oonan ratsasteluista. Kävin itse selässä loppuverryttelyjen ajan, lähinnä vain testaamassa meillä kokeilussa olleen satulan istuvuutta ja lähinnä sen istuvuutta omalle takapuolelle. Täydellinenhän se oli meille molemmille, mutta täytyy harkita ostanko vaiko en. Satulahankinnat ovat aina niin suuria investointeja, että en viitsi niitä hätiköiden tehdä.




Daniela on ollut aivan ihana ja on käynyt liikuttamassa ponia viime viikolla tiistaista perjantaihin, lauantaina se sai pitää vapaapäivän. Sunnuntaina meillä oli muuttopäivä, tosin päästiin lähtemään matkaan vasta illemmalla viiden aikaan omistajan huonon hapen vuoksi (hyi minua). Muutto sujui älyttömän hyvin. Saatiin kaikki tavaratkin kerralla kyytiin, ja poni oli heti sen oloinen kuin olisi tullut kotiinsa. Jätettiin poni illalla karsinaansa mutustamaan heiniään, ja laitettiin tavarat paikoilleen ja lähdettiin mäkkärin kautta kotiin. Mitä sitä turhaan jäädä paikalle tutkimaan, kun kaikki sujui niin hyvin.

Maanantaille olin sopinut jo aiemmin Antin kanssa valmennuksen, sillä tiesin että poni ottaa tämän kaltaiset muutokset aika rauhassa. Kun menin tallille ja huutelin sitä autolta, se hirnahti moikat heti! Vähän se ihmetteli varmasti että mihin on joutunut, ja lähinnä sitä miksi se on tarhassa eikä laitumella, mutta vaikutti kuitenkin suhteellisen tyytyväiseltä. Pidettiin valmennus maneesilla, kun oli satanut useamman päivän ja arvatenkin kenttä ei ollut ihan priimakunnossa. Tehtiin paljon harjoituksia pienillä esteillä, ja yritettiin pitää kokoajan tempo eteen- eikä ylöspäin. Ylihyppäämistä esiintyi huiman paljon vähemmän jo nyt, ja uskonkin edellisen tunnin liioittelun johtuneen enimmäkseen vinosta okserista. Poni tuntui hieman väsyneeltä mikä ei liene yllättävää kun muutettiin edellisenä päivänä, tapansa mukaan se kuitenkin suoritti hyvin ja virheet olivat kuskista johtuvia. Käsien kanssa minulla on eniten tekemistä, ranteiden ja käden suoruus on hukassa ja ranne vääntyy liian helposti "ajoasentoon". Aikaa tämä ottaa että ongelma korjaantuu, mutta eiköhän se siitä! Nyt tiistaista perjantaihin on käynyt taas Daniela, joka muuton myötä ottikin sitten ponin puoliksi itselleen ylläpitoon. Viikonloppuna menen itse, ja on kyllä mukavaa palata ensi viikolla normaaliin arkeen!