044

Joulu ohi ja hyvää ruokaa syöty varastoon vuodeksi!

Tämä onkin ensimmäinen kunnon kuulumispostaus sen jälkeen kun poni siirtyi omistukseeni. Periaatteessa tämä ei muuta mitään, se on ollut ihan kuin omani jo yli puoli vuotta mutta nyt se on papereillakin minun, ja saan päättää ihan kaikista asioista itse. Rennompi olo, sillä jos jotain sattuu on vastuu ja päätösvalta nyt kokonaan minulla. Vitsailinkin, että kun olen nimeni kauppakirjoihin kirjoittanut niin tulee heti puhelu että poni seisoo jalka katkenneena tarhassa :D

Kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin, vaikka ponilla onkin ollut melko paljon virtaa. Lisäsimme sen viimeisimmän maneesireissun jälkeen kauraa iltaruokaan, sillä se oli maneesilla melko nuutunut eikä oikein löytänyt kunnolla omia jalkojaan. Nyt se on ollut parempi ratsastaa, mutta alkuvuodesta pitää varmasti pyytää raspaaja paikalle. Kauppakirjoja kirjoittaessa sen vanha omistaja mainitsi, ettei sitä varmaan olla koskaan raspattu. Ahaa? Kenttä on ollut meillä aika kamalassa kunnossa, ja arkena ratsastusmotivaatio kärsii kun missään ei pääse oikein kunnolla menemään. Maastoilemaan en viitsi yksin lähteä pimeällä, eikä valaisemattomilla teillä näe mitään. Kentällä meno on aikalailla hölkkäilyä, kun se muistuttaa enemmän valtamerta. Ollaan viikonloppuisin ja nyt joulun vapaapäivinä pyritty maastoilemaan, ja eilen tallikaverini tuttu oli joulumaastossa Goldin kanssa.

Goldi oli kuulemma pukitellut hurjasti, ja tyyppi oli pudonnut kerran alaskin laukasta. En ymmärrä yhtään mistä tälläinen käytös johtuu, mutta veikkaisin pukittelun olevan yhteensummaus uuden ratsastajan testaamisesta ja villimmän hevosen provosoinnista, maastokaverina oli ollut vireämmän puoleinen puoliveritamma joka on luultavasti itsekkin tehnyt jos jonkinmoista loikkaa. Ei ollut kuitenkaan lähtenyt onneksi karkuun, ettei mitään pahempaa ollut tapahtunut, ratsastajakin oli säilynyt ehjänä. Kuitenkin tämän välikohtauksen jälkeen päätin, että sillä ei nyt ainakaan talven aikana maastoile muita kuin minä ja Riina, ehkä äitini mikäli hän haluaa köpöttelemässä käydä. En halua riskeerata ensinäkään onnettomuuksien kanssa, toisekseen en myöskään halua että nuori poni alkaa sikailemaan sen takia että se tajuaa pukittelulla pääsevänsä vähemmällä. Tiedän, että saan sen itse ruotuun ja tiedän myös Riinan tuntevan sen niin hyvin että osaa komentaa sitä tarpeen vaatiessa kunnolla.

Tänään lähdinkin heti itse joenvarteen kokeilemaan millaista sikailua sieltä tuleekaan. Odotin pahempaa, Goldi pari kertaa laukassa ja nostoissa pukitteli mutta kun kerran suutuin sille kunnolla, ei pukkeja enää tullut. Laukkailtiin edestakas jokitietä, varmaan yhteensä parin kilometrin verran niin että poni sai oikeasti purkaa energioitaan pois ja käyttää sen työskentelyyn. Loppuravit otettiin oikein pyöreinä eteen ja alas, isoa ja laajaa ravia. Lopussa poni tuntuikin oikein hyvältä! Ei se toki ole mitenkään päin ongelmakäytöksinen (paitsi kuopii käytävällä), mutta tietenkin haluan kitkeä siltä heti kaikenlaiset pukittelut pois jotta sen selkään voisi jatkossakin huoletta päästää kenet tahansa.

Maaston jälkeen, aika jouluinen ilma!

Huomenna kentän kunnosta riippuen hyppään pitkästä aikaa tai väännän koulua. Eeva ja Kiia tulevat taas kuvaamaan (jipiiiiiiii!) ja Kiiakin saa käydä ponin selässä. Katsotaan, millaista kuvasaldoa saadaan huomenna aikaan!