Kummajaiset

Martta lähti Kummajaisiin jo lauantaina varhain aamulla, lauantaina sillä oli ratsastajansa kanssa kaksi koululuokkaa. Se starttasi ensimmäisenä Helppo C:1 luokan saaden prosentteja 65,125% ja sijoittuen luokan puolivälin paremmalle puolelle. Toinen luokka, KN Special meni hieman häsläykseksi käynnin sekä pysähdysten osalta - Martan mielestä niitä ei tarvinnut suorittaa lainkaan :)

Sunnuntaina lähdin itse ajelemaan seitsemän aikaan kohti Urjalaa. Matkassa meni hieman alle kaksi tuntia, ja paikalla olin hyvissä ajoin ennen ensimmäisen luokan alkua. Olin ilmoittanut Martan 60cm ja 70cm luokkiin, jotka ratsastettiin jostakin syystä Kummajaisissa väärässä järjestyksessä. Tämä oli kuitenkin meille erittäin hyvä juttu - mikäli 70cm menisi hyvin ei oltaisi startattu 60cm luokkaa lainkaan, ja hevonen ei ehtinyt väsyä korkeempaan luokkaan vaan se mentäisiin ensin. Laiteltiin tamma rauhassa kuntoon, ja kuviteltiin jotenkin että oltaisiin hyvissä ajoin että ehditään kävellä puolisen tuntia ennen verryttelyä. No ei oltu laisinkaan hyvissä ajoin, vaan oikeastaan käveltiin verryttelyyn ja kymmenen minuutin kävelyn jälkeen huomattiin että meitä ennen oli enää kahdeksan ratsukkoa. Otettiin ravit ja laukat, ja sen jälkeen verryttelyhypyt ristikolla. Martta oli todella haastavalla tuulella, se oli hieman ihmeissään koulupäivän jäljiltä että mitä ihmettä esteet tekevät kentällä, ja kaiken lisäksi sen haluttiin vielä ylittävän niitä!

Verryttelyssä tuli jo muutama ohimeno, okseria se jännitti hirmuisesti. Taustajoukotkin olivat sitä mieltä että kun se päättää mennä ohi ei ole juurikaan mitään tehtävissä, sillä se lähtee ohi juuri siitä mistä pitäisi ponnistaa hyppyyn. Martta ei aloita kieltämistä montaa askelta ennen, vaan se saattaa lähestyä estettä normaalisti ja viime hetkellä vetää sivuun. Radalle lähdettiin siis ilman suurempia odotuksia, rata vaikutti kyllä suhteellisen helpolta muuten mutta siihen oli laitettu kahden askeleen sarja, ja sarjoja ollaan treenattu todella vähän.

Kilparadalle mentäessä Martta kyttäili jo hirveästi yleisöä, sekä radalla olevia härpäkkeitä. Päästiin kuitenkin ensimmäinen linja hyvin, hieman katsellen mutta kuitenkin varmasti suorittaen. Kolmannelle esteelle oli jo todella jännää, sillä ratahenkilöt olivat parkkeeranneet sen sivuun. Yli kuitenkin, ja siitä kaarrettiin sarjalle. Osasin odottaa ja olla valmiina ohimenoon - jalat kiinni ja hyvä tuntuma enkä mennyt liikaa ensimmäiseen hyppyyn mukaan. Ei riittänyt, ohi mentiin b-osasta silti. Uusi yritys, jonka jälkeen todella paljon kehuja kun sarja hypättiin mukisematta. Viidennelle esteelle taidettiin vähän kumpikin mokata - en ollut tarpeeksi kiinni jalalla ja Marttaa jännitti todella paljon. Sille myös ohimeno ja näin ollen otettiin 70cm luokasta hylätty tulos.

Ei oikeastaan edes pahemmin harmittanut, sillä tämä on hevoselle todella uusi tilanne ja vasta toiset kilpailut. Mentiin verryttelyn puolelle nollaamaan ja korjaamaan minun rikkoontunut saappaanvarsi, otettiin hieman henkeä ja hengailtiin ennen toisen luokan alkua. Rata pysyi samana joka oli oikeasti todella hyvä juttu, ja estekorkeus laski kymmenen senttiä joka oli meille kuin lottovoitto. On helpompi lähteä korjaamaan virheitä helpompaan luokkaan, kuin vaativampaan.

Verryttelyssä päätin ottaa vain yhden hypyn okserille, niin että onnistutaan. Se nostaisi molempien mielialaa korkeammalle, eikä Martta väsyisi liikaa. Hieman pieleen meni, sillä tamma oli visusti päättänyt olla hyppäämättä. Se yritti kahdesti livahtaa esteestä ohi, ja vasta kolmannella kerralla päästiin yli ja todella tyylivapaasti. Ei muuta kun radalle - ilman mitään odotuksia! Olin päättänyt itse ratsastaa mahdollisimman hyvin ja tarkasti, sekä ennen kaikkea kehua hevosta välittömästi kun se tekee oikein ja ylittää esteen.

Saatiin lähtömerkki, ja päätin tulla ensimmäiselle esteelle ravissa. Se oli hyvä päätös, sillä Martta hyppäsi ja kehuin sitä välittömästi ja PALJON. Jatkettiin linjalla toiselle esteelle, ja siitä vasemmalle kaartaen punainen pysty joka edellisessä luokassa oli todella jännä. Yli ilman mitään ongelmia, jonka jälkeen jatkettiin oikealle kaartaen kahden askeleen sarja. Se meni loistavasti, sarjalta uudestaan linjalle jossa oli okseri ja pysty. Pystyltä kaarrettiin oikealle, okserille jossa oli liekkijohteet. Tästä mietin että sanooko tamma johteista jotakin, mutta se oikeasti imi esteille ja siitä näki että se tykkää touhusta. Liekkieste oli perusradan viimeinen, jonka jälkeen yksinkertainen pystyeste. Päätin ottaa uusinnan ihan rauhassa, kuitenkin sujuen reippaasti eteenpäin. Teimme uusinnassa toisenlaisen tien kuin muut uusintaan päässeet - ainakin kaikki ratsukot jotka näin kaarsivat sarjalta oikealle ja tekivät S-muotoisen tien uusinnan 11. esteelle. Itse näin paremmaksi ratkaisuksi kääntää vasemmalle, jolloin tie oli hieman pidempi mutta paljon suorempi ja loogisempi. Tämä oli ilmeisen hyvä ratkaisu, sillä jonkin aikaa radalta tultuamme kuulutettiin että ollaan ensimmäisellä sijalla!

Osa yleisöstä ilmeisesti pahoitti mielensä siitä, kun kehuin Marttaa läpi radan kovaan ääneen. Se kaipaa äärettömän paljon rohkaisua äänellä, ja huomasin sen heti ensimmäisen linjan jälkeen kun se alkoi imemään itse esteille. Hommasta katosi epävarmuus kokonaan, ja hevonen sai itsetuntoon todella suuren boostin. En siis valitettavasti ole tippaakaan pahoillani siitä että hevosta radalla kehuin - harmin paikka, jos joku katsomossa siitä suuresti mielensä pahoitti :)
Mielestäni tärkeämpää on saada nuorelle hevoselle positiivinen kokemus, kuin miettiä miltä meno kuulostaa ulkopuolisen korviin.

Jännitettiin tulosta viimeiseen ratsukkoon saakka, ja viimein meidät kuulutettiin palkintojenjakoon voittajina. Oli ihan uskomaton tunne, kun päivän ensimmäinen luokka meni niin penkin alle ja sen jälkeen tuli noin hieno onnistuminen! Oltiin omistajan kanssa molemmat todella ylpeitä hevosesta, ja se sai varmasti yliannostuksen taputuksesta ja kehuista. Saatiin upea pieni pokaali, ja sinivalkoinen ruusuke. Esinepalkintona voitettiin nätit ja käytännölliset fuksian väriset fleece-pintelit.

Kiia oli jälleen kuvaamassa, joten te lukijat saatte kuvista varmaan yliannostuksen. Koittakaa kestää! En osannut mitenkään valita näistä vain osaa, kun mielestäni kaikki olivat niin ihania. Martta on niin innoissaan, ja minäkin ainakin ilmeistä päätellen. Nauroin kippurassa, kyllä ihminen osaakin näyttää hölmöltä keskittyessään ja jutellessaan hevoselle läpi suorituksen :)
Kuvista suuri kiitos Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net

Martta jää nyt juhannuksen aikaan kesälomalle, ja saa oleilla laitumella pari viikkoa. Sen omistaja käy kyllä kävelyttämässä sitä jonkin verran, mutta satulaa se ei selkäänsä saa ja pääosin lomailee vain laitumella. Tekee varmasti tamman psyykkeelle hyvää, ja loman jälkeen palaillaan taas toimintaan. Voi olla, että lähdetään heinäkuun alkupuolella harjoituskisoihin Laaksolle! Ja sen lisäksi harjoitellaan ahkerasti itseluottamusta ja sarjoja, ja toivotaan että saadaan kitkettyä nämä ohimenot valmentajan kanssa pois kokonaan.