Martan kuulumisia

Heippa taas!

Kuulumisien parissa jälleen, tämä mun kirjoitteleminen on nyt säälittävän harvoin tapahtuvaa mutta pääasia kai että päivitellään edes silloin tällöin kun löytyy joku rako kirjoittaa.

Martta on ollut normaalissa treenissä, ja pysynyt kunnossa. Hieman sillä on kesän jäljiltä kuristettavaa vatsan seudulla, mutta muutoin se voi hyvin ja on pysynyt terveenä. Ollaan palailtu sen kanssa hyppylomalta, ja muutaman kerran olen hypännyt itsenäisesti kotikentällä hyppyloman jäljiltä. Martta on ollut oikein positiivisella asenteella mukana, ja on jäänyt molemmilla kerroilla todella hyvä fiilis itselle ja selvästi hevosellekin! Sen kanssa on nyt suorittaminen oikeasti mukavaa, ei jouduta enää keskustelemaan siitä kumpi määrää tahdin vaan pystyn oikeasti hevoseen vaikuttamaan ja se antaa sen tehdä ilman vastarintaa.

Sileällä ollaan löydetty myös ihan uudenlaista työskentelymotivaatiota, Martta on aina ollut innolla lähdössä töihin mutta nyt tuntuu että ollaan löydetty entistä parempi yhteinen sävel. Lukuunottamatta tätä kertaa kun Riikka oli meitä kuvaamassa, jolta reissulta on tämänkin postauksen kuvat otettu. Silloin oli ihan kummallinen päivä, kun tamma ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen ja vapaapäivän jäljiltä halusi vaan juosta alta pois ja puri kuolaimeen kiinni niin että jouduin sitä irrottelemaan ihan todenteolla. Jouduin kyseisellä kerralla tekemään tuplasti töitä, ja oikeastaan vasta loppuraveissa hevonen tuntui mukavalta! No, välillä kai pakko olla niitä huonompiakin päiviä..

Naurettiin tälle kuvalle kavereiden kanssa vedet silmissä, miten voinkin näyttää noin älyttömän vanhalta! Naama roikkuu enemmän kuin suurimmalla osalla 70 vuotiaista, apua.. :D

Kilpailemassa oltiin ensimmäistä kertaa Ypäjän laatareiden jälkeen Eholla tänään. Olin ilmoittanut meidät 70cm luokkaan, ja olisin ehdottomasti halunnut ottaa siihen alle jonkun pienen verkkaluokan sillä Eho on kisapaikkana melko jännittävä - mutta luokat alkavat 70cm korkeudesta enkä nähnyt mitään ideaa siinä että olisin mennyt myös 80cm luokan joten yhteen oli tyydyttävä. Saavuttiin paikalle juuri sopivaan aikaan, otettiin hevonen autosta kävelemään omistajan kanssa ja menin maksamaan lähdön ja kävelemään radan. Martta oli pöllöillyt ihan urakalla, se oli ottanut kipinää jokaisesta äänestä ja vetänyt jotain kummallisia kevätjuhlaliikkeitä narun päässä omistajan ympärillä. Tästä pystyi siis vetämään johtopäätöksen että ratsastaminen saattaisi olla melko mielenkiintoista - virtaa tuntui olevan kuin pienessä kylässä! Yleensä tämä kuitenkin osaa vieraissa paikoissa käyttäytyä hyvinkin mallikelpoisesti, joka oli tänään ihan mahdoton tehtävä.

Ei muuta kuin selkään, ja mitä vielä! Martta rauhottui samantien ja oli itseasiassa verryttelyssä äärettömän hyvä. En ole koskaan saanut sitä vieraissa paikoissa ratsastettua ihan samalla tavalla kuin kotona, vaan se on aina ollut hieman jännittynyt ja jäänyt sen takia vähän normaalia huonomman tuntuiseksi. Nyt se oli kuitenkin alusta saakka rento, sopivan eteenpäinpyrkiväinen ja ennen kaikkea hyvällä tuulella! Verryttelin ensin ulkona, jonka jälkeen kävelin melko pitkät välikäynnit ennenkuin pääsimme maneesiin ottamaan verryttelyhyppyjä. Nuorelle hevoselle Eho on kilpailupaikkana varsin jännittävä siitä, että verryttely tuntuu aina olevan yksi valtava kaaos. Ratsukoita sai maneesissa olla kahdeksan, ja tilaa ei vaan ollut. Sait olla tyytyväinen jos pysyit poissa muiden tieltä eikä kukaan ratsastanut päin, onneksi lähdimme viimeisten joukossa joten sain ottaa suurimman osan hypyistä niin ettei ratsukoita ollut enää kuin muutama maneesissa. Ja jumpe sentään, hevonen teki verryttelyssä upeita hyppyjä! Se oli todella skarppina, muttei kytännyt esteitä tai tuntunut siltä että se voisi kieltää. Radalle lähdettiin hyvillä mielin, joskin olin hyvinkin tietoinen siitä että verryttelyn hyvä fiilis voi kadota radan puolella kuin tuhka tuuleen.

Olihan se isompi puoli hieman jännittävä, sinne kun mennään yksin ja sieltä ei kavereita näe. Rentous katosi ja tilalle tuli vähäksi aikaa sama jännittynyt hevonen kuin Ypäjällä, jonka takia ensimmäiseltä esteeltä otettiin puomi ja sitten kakkoselle kielto jossa oli valkoinen lankku alla. Mielestäni tämä kielto oli kyllä ihan turha, mutta johtui luultavasti ensimmäisen huonommasta hypystä ja Martta sai hieman kolausta itsetuntoon. Toisella yrittämällä yli, jonka jälkeen kolmoselle taas hieman jännittynyt lähestyminen ja hyppy. Sen jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja loppurataan olin älyttömän tyytyväinen! Martta sujui hyvin eteen, ei jännittänyt enää ja teki muutaman älyttömän hyvän hypyn. Kehuin sitä kyllä koko radan ajan jälleen vuolaasti ääneen, toivottavasti tästä ei katsojat mieltään pahoittaneet, heh. Virhepisteitä meille kertyi kuitenkin 14vp, josta ei kyllä vieläkään tiedetä mikä toinen este tippui ensimmäisen lisäksi. Itse en huomannut lainkaan, Minna huomasi mutta ei millään muista mikä este se oli. No, väliäkö sen - tärkeintä on että jäi hyvä fiilis virhesaldosta huolimatta! Tästä on suunta taas ylöspäin, ja seuraavissa kisoissa koitan saada meidät ilmoitettua kahteen luokkaan niin saadaan ensimmäisessä verkkaluokassa purettua enimmät jännitykset ja seuraava meneekin varmasti jo rutkasti paremmin.

Nyt koitetaan saada hyviä valmennuksia alle, maneesilla. Pitää siirtyä hallille treenaamaan, kun kenttä alkaa olla jo sen verran kova pakkaspäivinä ja muutenkin olisi hyvä hypätä sellaisessa ympäristössä missä kisatkin järjestetään, vaikka Martta ei nyt varsinaisesti maneesissa jännitäkään. Martta osallistuu marraskuun alussa koulukisoihin, ja seuraavat estekisat mennään näillä näkymin vasta marraskuun loppupuolella.

Postauksen kuvista kiitokset Riikka Jäntti, upeita otoksia meistä ja kiitos vielä kun jaksoit tulla kuvaamaan! Lukijoille pahoittelut kuvaripulista, en vaan yksinkertaisesti osannut valita mitkä kuvat laitan esille.