Jestas, pitkästä aikaa!

Hei vaan kaikille, jo on jälleen hurahtanut neljä kuukautta viimeisimmistä kuulumisista!

Aika vaan menee yksinkertaisesti niin nopeaan, etten meinaa muistaa kirjoittaa tänne mitään. On tapahtunut huimia edistysaskelia, ja ollaan käyty hieman pyörimässä toisaalla kuin kotitallillakin. Ensimmäisessä "valmennuksessa" on myös käyty, josta lisää alla.

Omassa elämässä on myös kaikki hyvin. Olen ostanut tässä välissä ensimmäisen omistusasuntoni, johon pääsin remontin jälkeen muuttamaan lokakuun alussa. On aivan ihanaa ajatella, että ei maksakaan enää vuokraa toisen taskuun vaan omaa asuntoa itselleen. Sama raha menee mutta sillä lyhentääkin nyt lainaa vuokranmaksun sijasta, ihan huippua! Olen aina asunut Vantaalla vuokra-asunnoissa, joten kieltämättä hieman jännitti ostaa asunto Tuusulasta. Riihikallio on kuitenkin kohdellut minua ja koiria hyvin, ja ollaan kaikki viihdytty. Myös asunto on nyt remontin jälkeen juuri eikä melkein omannäköinen, eikä voisi toivoa parempaa. Elämä siis hymyilee!

Puhuin viime postauksen lopussa Hippiksen muutosta maneesitallille. Muutto tapahtui tosiaan heinäkuun lopussa, ja siitä lähtien ollaan asuttu uudella tallilla jossa ollaan kaikki viihdytty oikein loistavasti. Hippis viihtyy hyvin, ja se on saanut ihanan tarhakaverin jonka kanssa ne jaksavat telmiä päivät pitkät. Tarhakaveri ei ole nuori, mutta pitää Hippiksen juuri hyvin ruodussa joka tekee sen psyykkeelle oikein loistavaa. Myös ihmiset tallilla ovat kivoja, vaikka itse käyn harvakseltaan olen silti tutustunut porukkaan ihan mukavasti. Olen käynyt edelleen tosiaan yhdestä kahteen kertaan viikossa, ja ratsuttaja on jatkanut kerran viikkoon/kahteen. Ei olla otettu stressiä liikutuksen säännöllisyydestä, Hippis on liikkunut syksyn tosiaan kerrasta kolmeen selästä ja se on riittänyt sille vallan loistavasti. Se kehittyy niin hurjaa vauhtia että ollaan välissä pidetty ihan kokonaan vapaitakin viikkoja, ja ratsastuksen kesto on edelleen pysynyt siellä 20-30 minuuttia kerrallaan. Olen itse ottanut sen kanssa jo alkusyksystä ensimmäisiä hyppyjä kentällä, kavaletteja joiden korkeus on ihan maksimissaan ollut noin 40cm. On ollut tarkoituksena tosiaan vaan opettaa sille hieman ideaa hyppäämisestä, ettei esteiden läpi ainakaan juosta vaan ne kuuluu ylittää. Hippis on ollut todella fiksu, tosin askeleen on täytynyt olla kohdillaan tai muuten on tullut hups efekti. Tähän ei kuitenkaan voi näin nuorella juurikaan puuttua, eikä olla otettu asiasta mitään stressiä.

Käytiin muuten myös leikkimielisissä näyttelyissä pyörähtämässä lähitallilla! Hippiksen omistajat eivät ole lainkaan näyttelyihmisiä, kun taas itse olen näyttelypuolesta todella innostunut. Goldin jälkeen jäi sellainen palo niihinkin puuhiin, ja oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa näyttämään hevosta :)

Lähdettiin tosiaan matkaan ihan rennolla ja hyvällä mielellä, pääpointtina koko hommassa oli käydä näyttämässä hevoselle vieraita paikkoja ja tehdä sille jo nuorena selväksi että myös reissaaminen on helppoa ja kivaa, ja vieraissakin paikoissa pitää käyttäytyä. Se oikeastaan alkuun olikin hankalinta, käyttäytyminen siis. Hippis on ruunattu kaksivuotiaana sen ollessa aika hurjakin nuori ori, ja sille on jäänyt se käytös hieman päälle. Se käyttäytyy kotona hyvin ja kunnioittaa ihmistä, mutta näyttelyissä oltiin ensialkuun hieman hukassa sen kunnioittamisen kanssa. Siitä kuoriutui tosiaan pieni ori, joka heitti etujalkaa ihmistä kohti ja pariin kertaan yritti jopa hyppiä pystyyn. En tietenkään moista sallinut, ja päästiin hetken kuluttua yhteisymmärrykseen siitä kumpi määrää. Tämä pieni pörheys oli kuitenkin kehässä eduksi, sillä Hippis esiintyi todella hyvin! Oltiin ehditty tasan edeltävänä päivänä harjoitella seisomista ja juoksemista, mutta herra veti nämä kuin vanha tekijä ja rakennearvostelussa seisoi paikallaan kuin tatti, kuitenkin ryhdikkäänä.

Saatiin todella hyvät paperit, joissa kehuttiin Hippiksen olevan hyvinkehittynyt ja kompakti ruuna, ja varsinkin sen ylälinja sai kehuja paljon. Saatiin punainen ruusuke suitsiin ja pääsylippu BIS-kehään, BIS-kehää odoteltiin yli tunnin verran, joten lastattiin hevonen koppiin syömään jossa se seisoskelikin oikein hienosti vaikkei ole tälläistäkään joutunut ennen tekemään. Saa olla kyllä ylpeä! BIS-kehään ei asetettu mitään odotuksia, sillä siellä oli toinen toistaan hienompia hevosia ja poneja. Kuitenkin yksi toisensa jälkeen muut tippuivat pelistä pois ja loppupeleissä meidän pieni Himpun Loisto julistettiin päivän voittajaksi! Uskomatonta, mutta onhan tämä vaan ikäisekseen oikeasti kiva. Palkinnot olivat aivan upeat, varmaan minun pääni kokoinen BIS-ruusuke sekä Back On Trackin selänlämmitin. Kannatti siis lähteä!

NÄYTTELYKUVISTA iso kiitos Eeva Laaksolle!

Sitten palataan taas ihan kotikuulumisiin, eli siihen meidän ensimmäiseen estevalmennukseen. Tai en voi oikeastaan puhua valmennuksesta, sillä eihän tämän ikäisen (3v) kanssa käydä läpi kuin ihan alkeita. Puolituntisen piti meille kotitallin Tuisku Kivikoski, ja aloiteltiin tosiaan ihan itsenäisillä verryttelyillä. Tuisku kyseli mitä ollaan tehty syksy, ja ylipäätänsä mitä tämä osaa ja mitkä asiat ovat sille vielä vaikeita. Kerroin hänelle, että mielestäni ikäisekseen on erittäin hyvällä mallilla ja ainoastaan laukka on hieman voimaton ja vasen takanen pyörittää hieman oikeaa huonommin. Tästä ei kannata myöskään olla huolissaan, sillä hevonen kuitenkin liikkuu puhtaasti ja mielellään, ja yleensä hevosilla on aina se huonompi kierros. Samalla tavalla kuin ihmiset ovat oikea- tai vasenkätisiä, on hevosillakin aina se vahvempi puoli joka tosin saattaa vaihtua eri kehitysvaiheissa. Ravailin ja laukkailin, ja keskityttiin siihen että hevonen kulkee rentona ja isoilla liikkeillä eteenpäin. Puututtiin lähinnä siihen ettei se missään tapauksessa rullaa edestä, vaan että se haluaisi itse kantaa itsensä ja pysyisi kevyenä edestä. Ravailtiin ja laukkailtiin hetki, jonka jälkeen otettiin välikäynnit. Aloitettiin työskentely ihan vaan puomikasan ylityksellä, ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa, molemmista suunnista. Tässä ei ilmennyt ongelmaa, puomejahan oltiin kuitenkin menty useamminkin tämän kanssa ihan normaalissa sileäntyöskentelyssä. Nostettiin estettä ristikoksi jonka jälkeen sama juttu uudestaan, aiheutti hieman ihmetystä mutta sain neuvoksi hieman ennen estettä vähän levittää käsiä joka antoi hevoselle hieman turvaa lähestymisessä. Normaalisti tietysti kädet pidetään hiljaa paikallaan ja lähekkäin, mutta epävarman nuoren kanssa on hyvä antaa hevoselle vähän turvaa leveämmällä ohjasotteella.

Jatkettiin samaa tehtävää vielä laukassa, ja sen jälkeen toistettiin samaa hommaa muutaman muun esteen kanssa. Tällä ensimmäisellä kerralla oli tosiaan vain tarkoitus katsoa hevosen reaktiot esteisiin, ja näyttää sille hieman tekemisen ideaa. Otettiin loppuun vielä pari kertaa kahden esteen tehtävää ja lopetettiin kun hevonen oli itsevarma ja homma sujui hyvin. Olin todella tyytyväinen siihen miten Hippis toimi ja kuinka positiivinen se oli hyppäämiseen. Pari kertaa oltiin vähän jalat solmussa lähestymisessä, mutta se on vain normaalia tässä vaiheessa. Tuiskulta saatiin paljon kehuja siitä miten hevosta on ratsastettu, ja käsky tuli jatkaa samaan malliin. On erittäin hyvässä vaiheessa ihan minkä tahansa rotuiseksi, eikä tarvitse tässä vaiheessa osata yhtään enempää mitä nyt osaa. Jes! Alla pari lyhyttä klippiä treeneistä, Hippiksen omistaja otti kännykällä muutaman videon. Laatu ei ole parhaimmasta päästä, pahoittelut siitä.





Jatketaan tosiaan harjoituksia, ja koitan palata seuraavalla kerralla hieman aikaisemmin tänne blogin pariin. Nytkin tuntui, että on ihan liikaa kerrottavaa, toivottavasti edes joku teistä jaksoi lukea loppuun saakka :)