Kesälomailua ja sieltä paluuta

Heissan jälleen lukijat,

on ollut taas vähän kirjoitustaukoa, mutta sehän ei enää yllätä. Hippis oli kesälomalla reilun kuukauden, kun se pääsi laitumelle. Laitumella ollessaan jalat kuitenkin alkoivat turpoamaan, ja omistaja teki päätöksen ottaa sen laitumelta takaisin talliin jolloin palattiin liikuntaan. Hippis tarhailee toistaiseksi yksin, ja sen olisi aika ikävää seistä yksinään tarhassa liikkumatta juurikaan joten ihan sitäkin ajatellen oli hyvä palautella sitä takaisin liikunnan pariin, kun se ei voinut laitumelle jäädä.

Ylläolevassa kuvassa olen loman jäljiltä ensimmäistä kertaa selässä, ja hevonen toimi ihan hyvin. Sillä oli ensimmäistä kertaa loman jäljiltä myös estesatula selässä, ja hieman mietin että johtuuko pieni kiukuttelu ja laukkahaluttomuus siitä että se olisi kaivannut lisää lomaa vai satulasta. Satulasta se johtui, sillä se oli päässyt loman aikana jäämään liian kapeaksi. Satula on nyt levennettävänä, ja sillä aikaa käytetään koulusatulaa jonka kanssa herra liikkuu enemmän kuin mielellään.

Hippiksen teamiin on myös tullut uusi jäsen, eli ihan ammattiratsuttaja. On aivan loistavaa, että sen omistajalla on halua käyttää myös ihan ammatikseen tätä hommaa tekevää ja minua kokeneempaa ratsastajaa, sillä aina on asioita joihin en tajua tai osaa puuttua. Tähän mennessä kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, kehuja oli tullut ratsuttajalta ensimmäisen kerran jälkeen että ruuna on hyvällä mallilla ja se toimii jopa paremmin kuin ikäiseltään voisi olettaa. On aina mukavaa kuulla, että on onnistunut tekemään jotain oikein :-)

Tarkoitus olisi, että menemme molemmat yhden kerran viikossa ja jos tarvetta ilmenee niin menen vielä itse toisen kerran viikkoon. Mielestäni on tärkeää pitää ratsastuskerrat lyhyinä ja ytimekkäinä, jolloin ei tehdä mitään ylimääräistä vaan huolehditaan että hevonen vastaa apuihin ja otetaan askellajit läpi. Itse olen nyt mennyt noin 20 minuuttia kerrallaan, ja ratsuttaja menee noin 30 minuuttia.

Tämä on kyllä ehdottomasti sellainen hevonen jonka kanssa on aina mukavaa touhuta. Se on aina hyvällä tuulella, ja muistuttaa todella paljon Goldia luonteeltaan. Se oppii älyttömän nopeasti - peruutuksen se oppi yhdestä kerrasta ja tänään teimme ensimmäistä kertaa käynnissä pohkeenväistöä. Siltä tarvitsi vain pyytää oikein, ja se teki oikein. Emme tietenkään tehneet kuin muutaman askelen kerrallaan, ja ehkä kolme toistoa. Enempää ei tarvinnut, sillä mitään ongelmaa ei ollut. Pohkeenväistöhän kuuluu ihan perusjuttuihin, mutta se voi etenkin nuorilla hevosilla olla hankalaa jos tasapaino ei ole kunnolla kehittynyt. Hippiksellä eniten ongelmia tuottaa tällä hetkellä laukka, joka ei tietenkään parane kuin laukkaamalla. Se on hyvä ja kolmitahtinen, mutta vielä voimaton joka ei tietenkään ole mikään ihme ottaen huomioon hevosen iän. Tätä työstetään jokaisella ratsastuskerralla, sen verran mikä tuntuu hevosta kohtaan hyvältä.

Hippis muuttaa kuun vaihteessa maneesitallille, jossa on osaava henkilökunta juurikin estepuolelta. Talvella tai loppusyksystä aletaan ottaa treeneihin mukaan kavaletteja ja pieniä esteitä, jolloin on hyvä että on mahdollisuus pyytää tunteja ihmisiltä joilla on enemmän kokemusta näin vihreistä hevosista. Halutaan tehdä tämän kanssa kaikki alusta asti oikein, on jotenkin paljon varovaisempi olo kun ei ole oma hevonen kyseessä. Kiirettähän tämän kanssa ei ole, ja tuntuukin että se edistyy ihan huikeaa vauhtia! On vaan niin fiksu eläin että uusissa asioissa riittää muutama toisto ja ne ovatkin sille jo helppoja.

 

 

Postauksessa esiintyvistä kuvista suuri kiitos Milla Siltalalle, jaksoit sateesta huolimatta lähteä meitä kuvaamaan ja katsomaan! :)