035

Torstai alkoi minun kohdaltani aivan älyttömän huonosti, mutta vielä huonommin koirallani Timillä. Se heräsi torstaina aamulla oksentelemaan, ja heräsin siihen itsekin. Se saattaa joskus aamuisin oksennella tyhjää mahaa, hölmö ei välillä iltaisin syö kunnolla. Nyt se kuitenkin oksenteli normaalia rajummin, eikä piristynyt vaikka vein sen ulos, joka normaalisti sen saa lopettamaan oksentelun. Lenkiltä kun tultiin oli oksennus jo todella kiinteää vaahtoa. Siinä aloin soittelemaan jo äitille, että nyt on joku vialla. Koira ei lopettanut oksentelua vaan alkoi jo oksentamaan verensekaista nestettä ja sitten lähdin sen kanssa äitini luo tavoittamaan eläinlääkäreitä.

Päivystävä ei vastannut, ja yritin varmaan puolen tunnin ajan saada eri eläinlääkäreitä kiinni. Viikistä sanottiin etteivät voi asialle mitään eivätkä voi ottaa meitä sinne, mitä ihmettä? Soitin kaikki paikat läpi ja parista vastattiin ja reaktiona oli vain ettei heillä ole aikoja ottaa koiraa sisään. Päätettiin sitten lähteä Hakunilan Tassuun, ilmoittamatta tulosta mitään vaan mentiin ovelle koputtelemaan ja kysyttiin että voisivatko millään ottaa koiraa tutkimuksiin kun se alkaa olla oikeasti huonossa kunnossa. Onneksi suostuivat!

Diagnoosina oli "koirien mahatauti", koira jäi neljäksi tunniksi nesteytykseen. Menin puolilta päivin hakemaan sitä pois, ja sanoivat jo silloin ettei sen tila ole kohentunut odotetulla tavalla. Antoivat hoito-ohjeita ja lähettivät kotiin, sanoivat että mikäli tila menee huonommaksi tai koira alkaa ripuloida täytyy se silloin viedä takaisin. Verikokeet otettiin varmuuden vuoksi, eläinlääkäri sanoi että haimatulehdus on mahdollinen mutta todella epätodennäköinen. Päästiin kotiin kun Timiltä pääsi ensimmäinen ripuli, ja sitten siirryttiin kylppäriin peittojen alle makoilemaan kun Timillä oli hieman alilämpöä. Ripuli vain jatkui, ja soittelin Tassuun pari kertaa, sekä myös Myyrmäen Aistiin jonne meitä hoitanut eläinlääkäri oli menossa yöpäivystykseen. Saatiin aika vasta yhdeksältä illalla! Siihen saakka koiran kanssa oleilua, yritin nesteyttää sitä parhaani mukaan 2ml ruiskulla veden kanssa. Loppuajasta koira alkoi jo olemaan oikeasti todella apaattinen, eikä välittänyt enää edes ripulista, makasi vain kyljellään uupuneena. Eikä meitä silti suostuttu ottamaan sisään aikaisemmin!

Yhdeksältä päästiin lääkärille, ja Timi otettiin suoraan sisään nesteytykseen ja sanottiin että sen on jäätävä yöksi tarkkailuun. Oli helpottavaa, että se oli nyt kuitenkin osaavissa käsissä ja varmasti sen kuntoa tarkkaillaan ja sitä nesteytetään, se oli jo melko kuivunut kun saatiin se lääkäriin. Aamulla tuli puhelu töihin, että koira voi huomattavasti paremmin ja sen voi tulla hakemaan iltapäivällä kotiin. Juuri ennenkuin äitini oli hakemassa Timiä, soitti meitä hoitanut eläinlääkäri että verikokeiden tuloksista paljastui haimatulehdus positiivisena! Voi raukkaa, mutta onneksi saatiin diagnoosi ja pystyttiin lähteä hoitamaan sairautta eikä pelkästään oireita. Antibioottikuuri, ja nyt vaihdetaan ruokavalio vähärasvaiseen. Onneksi pikkuinen tulee kuntoon!

Pieni potilas kotiutumisen jälkeen nukkumassa univelkoja pois <3

Goldin kanssa en siis käynyt torstaina koiran kipeilyn takia tekemässä mitään, se sai vapaapäivän ja minäkin sain tallikaverin hoitamaan iltatallivuoroni kun jouduttiin koiraa viemään lääkäriin ja hoitamaan muutenkin. Perjantaina kävin sillä kuitenkin, kun koira oli jo melkolailla oma itsensä lääkäristä palauduttuaan ja hyvässä hoidossa äidilläni.

Mentiin perjantaina koulutreeni kentällä, ei menty ajallisesti kauaa mutta ei ollut tarvettakaan, sillä Goldi oli aivan mahtava! Se on nyt alkanut olemaan itse täydellisyys ratsastettavuudeltaan, juuri sellainen mistä minä tykkään ja millaista minun on miellyttävää ratsastaa. Olen siis luultavasti saanut koulittua siitä oikeanlaisen hevosen juuri minulle :D tehtiin melko helppoja juttuja, askeleenpidennystä (tai en minä tiedä onko se vain temponlisäystä) ravissa ja laukkaa koitin ratsastaa mahdollisimman rauhalliseksi ja pyöriväksi. Olen vain niin onnellinen tästä mahdollisuudesta ratsastaa Goldin kaltaista nuorta ponia, se on ihan uskomaton! Lopeteltiin pariin onnistuneeseen laukanvaihtoon (tehtiin yhteensä kolme, joista kaksi viimeistä onnistui) ja rentoihin loppuraveihin. Meillä oli kokeilussa uusi kuolain, 12,5mm anatominen D-renkaallinen kolmipalakuolain. Tämä sopi meille hyvin muuten, mutta Goldia hieman ärsytti kuolaimen nitinä, pitänee siis rasvata se. Goldi jäi myös ajoittain hieman tyhjäksi edestä, mutta tässä kuolaimessa on ison D-renkaan vuoksi hieman vipuvaikutusta ja uskon että sen käyttö on vain tottumiskysymys, tyhjyys varmasti häviää ajan kanssa kun Goldi oppii luottamaan kuolaimeen.

Tänään eli lauantaina meillä oli viimeinen estetunti tällä nykyisellä tallilla. Tasan viikon päästä on muutto uuteen talliin, ja halusin vielä kerran päästä tunnille! Aloiteltiin sillä että saatiin ponit käyttämään kunnolla selkää ja jalkojaan alkuverryttelyissä, käynnissä koitettiin saada askelta oikein rennoksi ja pitkäksi, samoin ravissa. Meiltä onnistui ihan hyvin, ravi jäi hieman ehkä lyhyeksi. Tehtävänä meillä oli minulle mieluinen jumppasarja, innari jossa oli neljä estettä. Aloiteltiin kuitenkin niin, että oli ensin kolme puomia ja yksi pysty. Tultiin pari kertaa tätä, ja sen jälkeen laitettiin toiseksi viimeinen myös ylös. Jumppasarja on meille ollut aika mieluisa tehtävä, sillä Goldi joutuu siinä käyttämään selkää ja pyöristämään hyppyjä. Koen itse, että näistä pyöristävistä tehtävistä on ollut sen hyppytekniikkaan suuri apu, ja nyt vasta tajuan kuinka huonolla tekniikalla se kesällä on hypännyt. Olen syyllistynyt itse siihen, että vain päästän sen roikaisemaan hyppyyn jolloin se unohtaa etujalkansa maahan ja vain räpeltää jotenkin esteen yli. Nyt vaadin siltä jo hyppyyn jonkinlaista valmistelua, ja oikeanlaista ponnistamista.

Lopputunnista hypättiin innaria neljällä pystyllä, joista viimeinen oli jo noin 70 cm korkea. En oikein saanut tuotua Goldia hyvin sisään, se lähti aina todella hassuista paikoista ensimmäiselle hypylle ja unohti nostaa jalkojaan ensimmäiselle pienelle pystylle, joten nostettiin ensimmäistä pystyä noin 60 cm korkeudelle jolloin se oli jo esteen korkuinen meille. Goldi (ja minä) sai paremmin katsottua tälle hieman korkeammalle ponnistuspaikat, ja kaksi viimeistä yritystä menivät todella hyvin! Olin oikein tyytyväinen, sillä tässä oli jo teknisesti meille haastetta.

Huh, tulipa tekstiä! En valitettavasti saanut ketään kuvaamaan estetuntia, harmillista senkin takia etten tiedä milloin seuraavan kerran päästään hyppäämään, kentät alkavat jo jäätymään täällä etelässäkin. Koitan kuitenkin saada jonkun uudelle tallille mahdollisimman nopeasti mukaan pitämään meille hyppytreenejä ja kuvailemaan samalla.

Hurjan suuri ikävä kesää, eikä vielä ole edes lunta!