033

Tänään oli ehkä yksi syksyn parhaimpia päiviä, kaikin puolin! Henkilökohtaiset hankaluudet alkavat mennä parempaan suuntaan, tuntuu olo paljon kevyemmältä eikä ole kokoajan rinnan päällä painamassa tuhannen kilon kiveä, hankaloittamassa hengittämistä.

Nousin aamulla hieman kuuden jälkeen, minulla oli aamutallivuoro. Harmi etten tajunnut jo aikaisemmin rohmuta itselle viikonloppuaamuja, kun ne näin kivoja näköjään ovat! On ihanaa herätä, ja lähteä tallille, nähdä kaikki iloiset ja nälkäiset hevoset ja touhuta tallilla täysin omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Minä olen todella aamu-uninen, mutta ei edes tuntunut aamulla väsyneeltä, vaan olin pirteällä ja hyvällä tuulella.

Aamutallin jälkeen hain Goldin tarhasta sisälle ja tutkiskelin uudet kengät ja kengittäjän kädenjäljen, hyvältä näytti ja meillä on nyt kaikissa jaloissa lumia odottelemassa tilsakumit. Nyt tietysti kun ne tilsakumit on, ei lunta varmaankaan näy ennen helmikuuta! Parturoin myös hieman Goldin tukkaa, pitäisi joku hankkia se nyppimään kun en itse koe olevani kovin hyvä siinä touhussa. Lopulta en saanut otettua pituutta pois tukasta kuin ehkä sentin, ja ulkonäkö on hieman pottamainen. Ei se poni sitä onneksi tajua, vaikka prinsessa onkin.

Ratsastaessa olin varautunut siihen, että poni on todella energinen ja pukittelua odotin melkein innolla, että saan huomattua millaisissa tilanteissa se tulee. Vastoin odotuksiani Goldi oli todella hyvällä tuulella ratsastuksellisesti, se oli alusta saakka herkkä ja kuuliainen. Kulki omalla moottorilla eteenpäin ja oli toki pirteä, muttei kuitenkaan kuuma ja häslä. Aloittelin kevyessä ravissa, paljon taivuttelua varsinkin vasempaan suuntaan joka on sille paljon hankalampi kierros. Tehtiin myös pohkeenväistöä suoralla uralla, ja onnistui oikein loistavasti. Kaikenlaiset väistöt ovat olleet Goldille välillä hieman hankala juttu, kun se ei jaksaisi keskittyä kunnolla. Goldi kulki hyvin pyöreänä ja mielestäni käytti itseään oikein, ajoittain meni kuolaimen taakse mutta korjailin pohkeilla sen sieltä ylöspäin.

Kymmenen minuutin ravailujen jälkeen otin suoraan laukkaa, joka on ollut se ongelma pukittelujen suhteen. Nostossa ei tullut pukkia, ja laukka pyöri tasapainoisena ja tahdikkaana, ilman mitään ongelmia! Ei yhtäkään pukkia missään vaiheessa, vaan täydellistä keskittymistä ja tasapainoa. Olin niin fiiliksissä! Ravailtiin vielä kymmenisen minuuttia laukkojen jälkeen, tein lävistäjällä temponlisäyksiä ja suoralla uralla taas lyhensin askelta. Menin yhteensä vain puolisen tuntia kentällä, ei ollut tarvetta mennä kauempaa sillä tehtiin ahkerasti töitä ilman välikäyntejä, ja oltiin puolen tunninkin jälkeen kumpikin jo aivan hiestä märkiä. Käytiin kävelemässä eräs metsälenkki, ja poni talliin ja herkuilla lahjontaa, se oli vaan niin hieno!

Goldi ja sen poikaystävä Rami, en tiedä miksi tämä tuli näin huonolaatuisena :(

Katselin yhtenä päivänä vanhoja kuvia meistä, toukokuulta kun Goldi tuli minulle. Se näytti ihan kaamealta! Harja oli kyllä hyvässä kunnossa, mutta poni oli aivan lihasköyhä ja todella laiha, näytti ihan kaksivuotiaalta varsalta. Ollaan mekin siis ilmeisesti jonkinlainen matka tultu yhdessä, ja vaikka mahaa onkin hieman liikaa nyt on se mielestäni parempi vaihtoehto kuin alla olevan kuvan kunto. Välimuotoa tavoitellaan, ja toivottavasti siihen tavoitteeseen myös joskus päästään!

Huomenna me mennään estetunnille, mikäli kaikki tällä kertaa sujuisi niinkuin pitää ja kaikki kengätkin pysyisivät jalassa. En vielä tiedä tuleeko tuntia kukaan kuvaamaan, mutta toivotaan että tulisi ja saataisiin tänne blogin puolelle kuvamateriaalia! Palan jo halusta päästä hyppäämään, kun edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa.