102

 En olekaan muistanut enkä ehtinyt tänne vielä hehkuttaa, mutta alkuviikosta minulle avautui tilaisuus osallistua Antti Jurvasen valmennukseen tänään eli torstaina, meidän lähitallilla! Heini oli lukenut blogistani valmentajan puuttumisesta, ja ehdotti että osallistuttaisiin heidän kanssaan samalle tunnille. Olen ollut seuraamassa Antin valmennuksia aikaisemmin, ja olen tykännyt hänen valmennustyylistään paljon.

Koska minulla on mahdollisesti maailman paras työnantaja, mahdollistui valmennukseen osallistuminen myös keskellä päivää. Saatiin hoidettua asia niin, että menin aamulla tekemään pari tuntia töitä ja lähdin valmennukseen, jonka jälkeen palasin takaisin töihin. Koko reissussa meni kuitenkin yli kolme tuntia - kun valmennus tosiaan oli naapuritallilla jonne kesti matkassakin jo puoli tuntia. Sain onneksi tallille avuksi Danielan (suuri kiitos!) ja päästiin matkaan suhteellisen nopeasti. Otin jo jokitiellä alkuverkkoja, ravailin isosti ja vapaasti. Maneesilla otin vielä ravit pyöreämpänä, sekä laukat molempiin suuntiin. Goldilla on kunto laskenut, ja lisäksi maneesissa oli järjettömän tunkkainen ilma jonka ansiosta poni tuntui väsähtäneeltä.

Lyhyiden esittäytymisten jälkeen aloiteltiin tunti ylemmässä kuvassa takana näkyvällä pystyllä. Otettiin sille verryttelyhyppyjä niin, että pystyn edessä että takana oli puomi. Jokunen huonompi lähestyminen tuli, ja puolikkaita askelia mutta pääosin Goldi korjasi hyvin ja suoritti tehtävää hyvin. Yksittäisen pystyn jälkeen lisättiin tehtävään suora linja seuraavalle esteelle, jota tulimme alussa kuudella askeleella. En lähtenyt kertaakaan itse tuuppaamaan esteelle liikaa, joka on ollut aiemmin ongelmana, vaan jaksoin odottaa. Laukka ei pyörinyt kovin hyvin, johtuen luultavasti pienestä väsymyksestä joka painoi ponia.

Kävelytauon jälkeen jatkettiin kaarevalla linjalla. Kaksi pystyä, väliin määrittelemätön määrä askeleita mutta tehtävä piti tulla sujuvasti. Ensimmäisillä kerroilla en johtanut ensimmäisellä pystyllä tarpeeksi, jolloin Goldi laskeutui ristilaukalla alas ja jatkoi hieman haparoiden seuraavalle pystylle. Saatiin kuitenkin asia korjattua, ja kun oivalsin miten voin itse johtaa sisäkädellä kevyesti sivulle vetämättä ohjasta ja sekoittamatta rytmiä, alkoi ponikin yllättäen toimia! On se hauska oivaltaa, miten pienillä mutta tärkeillä asioilla voi tehdä valtavan parannuksen omaan toimintaan.

Isoimmaksi ongelmaksi meille kuitenkin tällä tunnilla koitui todella yksinkertaisen oloinen pieni okseri, joka lähestyttiin vinosti. Vaikka oltiin juuri viime hyppykerralla harjoiteltu vinoja lähestymisiä, oli tehtävä yllättävän hankala. Goldi selvästi vieroksui okseria, ja vaikka se aina suorittaa rehellisesti huomasi sen jännityksen aivan valtavista loikista josta tyylinäyte ylemmässä kuvassa. Kokeiltiin keinoa että maiskutan läpi esteen, en ainoastaan lähestymisessä vain myös hypyn päällä. Pidemmän päälle noin isosti hyppääminen ei ole hyvä tapa, kun mukana on selvää liioittelua ja jännittämistä. Maiskutuksen avulla saatiin homma sujumaan hieman paremmin, mutta oma tekeminen jäi mielestäni vieläkin jotenkin vajavaiseksi. Saatiin jopa aikaan meidän yhteisen taipaleen toinen kielto, kun en lähestymisessä osannut itse olla tarpeeksi skarppina jolloin Goldi pääsi livahtamaan vasemman pohkeen läpi esteen ohi - jonka aiheutti myös se että olin lähestymässä estettä aivan liian vinosta.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tuntiin ja sen antiin erittäin tyytyväinen. Antti oli valmentajana todella hyvä, kaipaan itselleni hieman huumorintajuisempaa valmentajaa joka kuitenkin vaatii tekemään oikein. Kehuu, kun tekee oikein mutta ei turhaan. Olen myös hieman auktoriteettiongelmainen siinä suhteessa, että keskityn ja kuuntelen paljon paremmin miesvalmentajia. Tunnin jälkeen keskusteltiin suurimmista ongelmista, ja niitä todettiin olevan lähinnä etenemisessä sekä ylihyppäämisessä. Saatiin myös sovittua, että Antti jatkaa meidän valmentajana esteillä jos vaan saadaan aikataulut sopimaan yksiin. Seuraava valmennus tosin venyy sille viikolle kun muutetaan uudelle tallille, sillä itse en ehdi ensi viikolla valmennuksiin lainkaan töiden vuoksi.

Materiaalia tunnista saatiin myös runsaasti, kun mukana oli jopa kolme kuvaajaa. Kaikkien postauksessa esiintyvien kuvien tekijänoikeudet omistaa Siri Saarinen, suuri kiitos! Mona oli kuvaamassa videoita, joita löytyy alempaa. Danielalta saan kuvat luultavasti jossain vaiheessa ensi viikkoa, joten niitä löytyy varmasti kuvituskuvina tulevista postauksista. Oli todella mukava nähdä videoilta, ettei meidän meno näyttänyt niin väsyneeltä kuin miltä poni tuntui selkään. Se skarppaa, ja tekee parhaansa vaikka olisikin puhki. Kesämaha varmasti vaatii myös veronsa, eikä sen lihaskuntokaan ole samalla tolalla mitä se talvella parhaimmillaan oli. Toivotaan, että ruokintojen säännöllistyttyä saadaan mahaa tiputettua nopeaan tahtiin pois ja päästään siihen kuntoon jota kovasti tavoitellaan!

Pahoittelen, että videot ovat taas pätkissä. En vieläkään osaa laittaa niitä putkeen.