On aika kiittää ja kumartaa näistä kahdesta ja puolesta vuodesta jotka sain Goldin kanssa viettää - nyt on sen aika muuttaa uuteen kotiin ja uudelle omistajalle.
Goldin minulle tullessa, oli aivan varmaa etten itselleni hevosta ostaisi. Tai ainakaan ponia. Se tuli minulle ylläpitoon, ja alustava suunnitelma oli pitää sitä vain kesän yli. Se kuitenkin jäi, ja loppuen lopuksi ihastuin siihen niin kovin että ostin sen itselleni. Jo sen ostaessa tiesin kuitenkin, että meidän aika on rajallinen. Halusin kuitenkin itse olla siinä asemassa, että voin itse tehdä sen päätöksen mihin se minulta lähtee - ensin se lähti ylläpitoon maailman parhaaseen perheeseen, ja nyt sain sen myytyä maailman parhaaseen kotiin.
Siihen en sukella syvemmin minkä takia kauppoja ei ylläpitokodin kanssa kirjoitettu, mutta kun päätös myynnistä syntyi en oikeastaan joutunut edes tekemään siitä julkista ilmoitusta mihinkään. Kaveripiiri tiesi, sekä muutama muu. Ja kaveripiiriinhän se jäi - nimittäin Goldin entinen vuokraaja Daniela teki siitä ostotarjouksen ja pääsimme sopuun hinnasta. Tämä on kaikkien kannalta aivan loistava ratkaisu, sillä poni päätyy tutulle joka tykkää siitä kuin hullu puurosta, lähelle minua jossa saan sitä ihan luvan kanssa käydä moikkailemassa ja kaiken huipuksi Nellakin jatkaa ensi kaudella valmentautumista ja kisaamista!
On kuitenkin minun aikani kiittää Goldia tästä yhteisestä ajasta, joka on ollut kokonaisuudessaan aivan huippua! Olen kehittynyt tämän aikana henkisesti niin paljon, sekä myös ratsastajana ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Goldilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, ja se tulee aina olemaan se ensimmäinen oma hevonen. Uskon, että jokainen meistä muistaa sen ensimmäisen omansa, ja minä en tätä pientä kultaista ponia tule unohtamaan ikinä. Ollaan opittu molemmat yhdessä niin hurjan paljon, että päätä huimaa :-)
Goldin faneille ja sen elämästä kiinnostuneille lukijoille tiedoksi: kuulumisia saa jatkossa lukea Danielan omasta blogista, joka löytyy osoitteesta http://goldiponi.blogspot.fi
Viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä uutisia Amateur Tourilta: Nella ja Goldi olivat 80cm Amateur Tourin totaalin neljänsiä sijoittuen torstaina toisiksi ja perjantaina kahdeksansiksi! Upeaa tytöt!
Kuulumisien parissa jälleen, tämä mun kirjoitteleminen on nyt säälittävän harvoin tapahtuvaa mutta pääasia kai että päivitellään edes silloin tällöin kun löytyy joku rako kirjoittaa.
Martta on ollut normaalissa treenissä, ja pysynyt kunnossa. Hieman sillä on kesän jäljiltä kuristettavaa vatsan seudulla, mutta muutoin se voi hyvin ja on pysynyt terveenä. Ollaan palailtu sen kanssa hyppylomalta, ja muutaman kerran olen hypännyt itsenäisesti kotikentällä hyppyloman jäljiltä. Martta on ollut oikein positiivisella asenteella mukana, ja on jäänyt molemmilla kerroilla todella hyvä fiilis itselle ja selvästi hevosellekin! Sen kanssa on nyt suorittaminen oikeasti mukavaa, ei jouduta enää keskustelemaan siitä kumpi määrää tahdin vaan pystyn oikeasti hevoseen vaikuttamaan ja se antaa sen tehdä ilman vastarintaa.
Sileällä ollaan löydetty myös ihan uudenlaista työskentelymotivaatiota, Martta on aina ollut innolla lähdössä töihin mutta nyt tuntuu että ollaan löydetty entistä parempi yhteinen sävel. Lukuunottamatta tätä kertaa kun Riikka oli meitä kuvaamassa, jolta reissulta on tämänkin postauksen kuvat otettu. Silloin oli ihan kummallinen päivä, kun tamma ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen ja vapaapäivän jäljiltä halusi vaan juosta alta pois ja puri kuolaimeen kiinni niin että jouduin sitä irrottelemaan ihan todenteolla. Jouduin kyseisellä kerralla tekemään tuplasti töitä, ja oikeastaan vasta loppuraveissa hevonen tuntui mukavalta! No, välillä kai pakko olla niitä huonompiakin päiviä..
Naurettiin tälle kuvalle kavereiden kanssa vedet silmissä, miten voinkin näyttää noin älyttömän vanhalta! Naama roikkuu enemmän kuin suurimmalla osalla 70 vuotiaista, apua.. :D
Kilpailemassa oltiin ensimmäistä kertaa Ypäjän laatareiden jälkeen Eholla tänään. Olin ilmoittanut meidät 70cm luokkaan, ja olisin ehdottomasti halunnut ottaa siihen alle jonkun pienen verkkaluokan sillä Eho on kisapaikkana melko jännittävä - mutta luokat alkavat 70cm korkeudesta enkä nähnyt mitään ideaa siinä että olisin mennyt myös 80cm luokan joten yhteen oli tyydyttävä. Saavuttiin paikalle juuri sopivaan aikaan, otettiin hevonen autosta kävelemään omistajan kanssa ja menin maksamaan lähdön ja kävelemään radan. Martta oli pöllöillyt ihan urakalla, se oli ottanut kipinää jokaisesta äänestä ja vetänyt jotain kummallisia kevätjuhlaliikkeitä narun päässä omistajan ympärillä. Tästä pystyi siis vetämään johtopäätöksen että ratsastaminen saattaisi olla melko mielenkiintoista - virtaa tuntui olevan kuin pienessä kylässä! Yleensä tämä kuitenkin osaa vieraissa paikoissa käyttäytyä hyvinkin mallikelpoisesti, joka oli tänään ihan mahdoton tehtävä.
Ei muuta kuin selkään, ja mitä vielä! Martta rauhottui samantien ja oli itseasiassa verryttelyssä äärettömän hyvä. En ole koskaan saanut sitä vieraissa paikoissa ratsastettua ihan samalla tavalla kuin kotona, vaan se on aina ollut hieman jännittynyt ja jäänyt sen takia vähän normaalia huonomman tuntuiseksi. Nyt se oli kuitenkin alusta saakka rento, sopivan eteenpäinpyrkiväinen ja ennen kaikkea hyvällä tuulella! Verryttelin ensin ulkona, jonka jälkeen kävelin melko pitkät välikäynnit ennenkuin pääsimme maneesiin ottamaan verryttelyhyppyjä. Nuorelle hevoselle Eho on kilpailupaikkana varsin jännittävä siitä, että verryttely tuntuu aina olevan yksi valtava kaaos. Ratsukoita sai maneesissa olla kahdeksan, ja tilaa ei vaan ollut. Sait olla tyytyväinen jos pysyit poissa muiden tieltä eikä kukaan ratsastanut päin, onneksi lähdimme viimeisten joukossa joten sain ottaa suurimman osan hypyistä niin ettei ratsukoita ollut enää kuin muutama maneesissa. Ja jumpe sentään, hevonen teki verryttelyssä upeita hyppyjä! Se oli todella skarppina, muttei kytännyt esteitä tai tuntunut siltä että se voisi kieltää. Radalle lähdettiin hyvillä mielin, joskin olin hyvinkin tietoinen siitä että verryttelyn hyvä fiilis voi kadota radan puolella kuin tuhka tuuleen.
Olihan se isompi puoli hieman jännittävä, sinne kun mennään yksin ja sieltä ei kavereita näe. Rentous katosi ja tilalle tuli vähäksi aikaa sama jännittynyt hevonen kuin Ypäjällä, jonka takia ensimmäiseltä esteeltä otettiin puomi ja sitten kakkoselle kielto jossa oli valkoinen lankku alla. Mielestäni tämä kielto oli kyllä ihan turha, mutta johtui luultavasti ensimmäisen huonommasta hypystä ja Martta sai hieman kolausta itsetuntoon. Toisella yrittämällä yli, jonka jälkeen kolmoselle taas hieman jännittynyt lähestyminen ja hyppy. Sen jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja loppurataan olin älyttömän tyytyväinen! Martta sujui hyvin eteen, ei jännittänyt enää ja teki muutaman älyttömän hyvän hypyn. Kehuin sitä kyllä koko radan ajan jälleen vuolaasti ääneen, toivottavasti tästä ei katsojat mieltään pahoittaneet, heh. Virhepisteitä meille kertyi kuitenkin 14vp, josta ei kyllä vieläkään tiedetä mikä toinen este tippui ensimmäisen lisäksi. Itse en huomannut lainkaan, Minna huomasi mutta ei millään muista mikä este se oli. No, väliäkö sen - tärkeintä on että jäi hyvä fiilis virhesaldosta huolimatta! Tästä on suunta taas ylöspäin, ja seuraavissa kisoissa koitan saada meidät ilmoitettua kahteen luokkaan niin saadaan ensimmäisessä verkkaluokassa purettua enimmät jännitykset ja seuraava meneekin varmasti jo rutkasti paremmin.
Nyt koitetaan saada hyviä valmennuksia alle, maneesilla. Pitää siirtyä hallille treenaamaan, kun kenttä alkaa olla jo sen verran kova pakkaspäivinä ja muutenkin olisi hyvä hypätä sellaisessa ympäristössä missä kisatkin järjestetään, vaikka Martta ei nyt varsinaisesti maneesissa jännitäkään. Martta osallistuu marraskuun alussa koulukisoihin, ja seuraavat estekisat mennään näillä näkymin vasta marraskuun loppupuolella.
Postauksen kuvista kiitokset Riikka Jäntti, upeita otoksia meistä ja kiitos vielä kun jaksoit tulla kuvaamaan! Lukijoille pahoittelut kuvaripulista, en vaan yksinkertaisesti osannut valita mitkä kuvat laitan esille.
Heissan lukijakunta!
Jälleen on kulunut tovi eikä ole ollut aikaa kirjoitella kuulumisia blogiin. Kuninkaallisissa on käyty, sen jälkeen on Martalla ollut hyppytaukoa ja Goldi on jatkanut treenejään normaalisti - eilen ajettiin Danielan kanssa Ypäjälle katsomaan Amateur tourin karsintoja.
Kuninkaalliset eli meidän tapauksessa 5 vuotiaiden laatuarvostelu meni ihan odotetulla tavalla. Martta ei ollut ihan viimeinen, mutta puolenvälin huonommalla puolella. Oltiin kuitenkin koko tiimin kanssa todella tyytyväisiä siihen miten hevonen suoritti, vaikka varsinkin estekokeessa olosuhteet olivat juuri sitä ajatellen hankalat. Tottakai ovat samat kaikille, mutta Martta jännittyi maneesissa enkä saanut sen laukkaa ratsastettua kunnolla irti ja välit jäivät näin ollen sille auttamattomasti liian pitkiksi. Mitään materiaalia ei saatu Ypäjältäkään estekokeesta, sillä se oli siirretty Haimihalliin ulkokentän sijasta eikä meidän "hovikuvaaja" Kiia ehtinyt irrota ulkokentiltä maneesille suorituksen aikana. Videokin poistui omistajan puhelimesta kun luuli siirtäneensä sen jo koneelle, joten sitäkään ei ole teille näyttää. Joka tapauksessa, viiden askeleen linja sekä kahden askeleen sarja tuottivat päänvaivaa, kun linjaan tuli kuudes pikkuaskel ja sarjaan kolmas pikkuaskel jonka ansiosta Martta joutui hyppäämään lähes paikaltaan. Tuomaritkin huomasivat että nyt on hankalaa, mutta nostivat kuitenkin linjan jälkimmäistä sekä sarjan b-osaa noin 90cm korkeuteen meille. Se on jo suurinta mitä ollaan koskaan hypätty, joten täytyy antaa hurjat kiitokset rohkealle hevoselle joka lähti kuitenkin suorittamaan ja suoritti vielä puhtaasti tuolla korkeudella!
Koulukoe meni sunnuntaina aivan loistavasti. Martalla oli tosiaan koulupuolelle sen vakiokuski selässä, ja se ei vaikuttanut lainkaan jännittyneeltä ulkona vaan suoritti parhaan radan ikinä! Tätä ei kuitenkaan tuomarit niin arvostaneet, ja pisterivi oli kutosen luokkaa. Taso oli mielestäni kyllä äärimmäisen kova, ja huomaa että osalla hevosista oli tehty jo paljon enemmän kuin Martalla :-) bongasin itsekin nuoria, joita pitää seurata urallaan sillä olivat kyllä varsin upeita ilmestyksiä! Itselle jäi päällimmäisenä mieleen ori Kulta-ahon Kasimir joka verrytteli samaan aikaan Martan kanssa kouluosuutta varten.
Kuninkaallisista otetuista kuvista suuri kiitos jälleen Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net, aina vaan jaksat kuvata ja sen jälkeen vielä käsitellä kuvat meitä varten!
Amateur tourin karsinnoissa oltiin tosiaan eilen, eli lauantaina, Ypäjällä jälleen. Lähdettiin aamuvarhain taas Danielan kanssa tien päälle, ja perillä oltiin hieman ensimmäisen luokan alkamisen jälkeen. Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset Goldin tiimin kanssa ja toivoteltiin kuskille onnet radalle, ja siitä katsomoon. Rata vaikutti simppeliltä, mutta uusinnassa oli mahdollisuus tehdä muutama oikotie parempaan aikaan. Keskusteltiin kuitenkin, että on fiksumpaa hakea tästä 80cm luokasta vain puhdas suoritus ja isommat tiet, sillä pienemmät tiet ovat aina hieman riskivalinta. Tarkoituksena oli kuitenkin päästä vain karsinnoista läpi sinne Amateur tourin finaaliin HIHSiin. Rata oli oikein siisti, ja katsomossa taas pakahduttiin ylpeydestä! Tyttö ratsasti tarkasti ja hyvin, ponikin hieman kuumui loppua kohden ja meinasi vähän karata ehkä lapasestakin :-)
Kuulostaa ehkä lukijoille hurjalta, mutta Goldin tuntien on tämä vain hassua sillä se ei juuri koskaan tee mitään tuhmuuksia eikä ole turhan pirtsakka lähes ikinä. Pienetkin iloiset ryntäykset tuovat vain lisäväriä sen kanssa toimintaan! Latasin tosiaan tällä kertaa videot nettiin radoista, huono laatu näissä on mutta koittakaa kestää. Ei odotettu kyllä sijoitusta, sillä luokka oli iso, mutta kuitenkin napsahti 13. sija! Nollaratoja oli melko vähän, joten vaikka uusinnassa ei aikaa ratsastettu riitti se silti sijoitukseen. Ja tosiaan, paikka sinne HIHSin Amateur tourille napsahti myös! Goldi nähdään siis areenalla lokakuussa.
90cm keskusteltiin että tyttö saa itse miettiä miten ratsastaa, kannattaako lähteä oikomaan vai tehdä jälleen samalla tavalla kuin 80cm radalla. Perusrata meni hyvin nollilla, mutta uusinnan ensimmäiselle Nella päätti ratsastaa vinosti ja poni tuli sille lapa edellä - tästä se nappasi siis kiellon. Mielestäni tälläinen riskien ottaminen on kannattavaa, ja vinohyppyjä ovat kyllä treenanneet valmennuksissa useasti - ne ovat siltikin vielä Goldille hankalia ja se on suoruudesta ilmeisen tarkka ja tällä kertaa otti kiellon. Näitä tilanteita ei kuitenkaan voi treenata ikuisesti vain valmennuksissa, vaan niitä on vaan uskallettava ottaa myös kisaradoille mukaan silläkin uhalla että kielto saattaa napsahtaa. Uudella yrittämällä menivät nätisti yli, ja loppurata siististi ilman virheitä. 90cm radalla tuli muutama kaukaa lähtenyt hyppy, ja videolla kuuluukin henkeä haukkova yleisö varmaan näiden hyppyjen kohdalla. Meidän kamikazeponi!
Oltiin kyllä jälleen kaikki hurjan tyytyväisiä päivään, harvoin on jouduttu pettyneenä lähtemään kisoista kotiin. Tai siis, minä en ole joutunut koskaan olemaan pettynyt siihen miten tytöt ovat suorittaneet päin vastoin - tunnen suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta siitä että tytöt tulevat juttuun näin hyvin ja poni voi silminnähden upeasti. Postauksen Goldi-kuvista kiitos Tiiti Talala, upeaa jälkeä!
