Kesälomailua ja sieltä paluuta

Heissan jälleen lukijat,

on ollut taas vähän kirjoitustaukoa, mutta sehän ei enää yllätä. Hippis oli kesälomalla reilun kuukauden, kun se pääsi laitumelle. Laitumella ollessaan jalat kuitenkin alkoivat turpoamaan, ja omistaja teki päätöksen ottaa sen laitumelta takaisin talliin jolloin palattiin liikuntaan. Hippis tarhailee toistaiseksi yksin, ja sen olisi aika ikävää seistä yksinään tarhassa liikkumatta juurikaan joten ihan sitäkin ajatellen oli hyvä palautella sitä takaisin liikunnan pariin, kun se ei voinut laitumelle jäädä.

Ylläolevassa kuvassa olen loman jäljiltä ensimmäistä kertaa selässä, ja hevonen toimi ihan hyvin. Sillä oli ensimmäistä kertaa loman jäljiltä myös estesatula selässä, ja hieman mietin että johtuuko pieni kiukuttelu ja laukkahaluttomuus siitä että se olisi kaivannut lisää lomaa vai satulasta. Satulasta se johtui, sillä se oli päässyt loman aikana jäämään liian kapeaksi. Satula on nyt levennettävänä, ja sillä aikaa käytetään koulusatulaa jonka kanssa herra liikkuu enemmän kuin mielellään.

Hippiksen teamiin on myös tullut uusi jäsen, eli ihan ammattiratsuttaja. On aivan loistavaa, että sen omistajalla on halua käyttää myös ihan ammatikseen tätä hommaa tekevää ja minua kokeneempaa ratsastajaa, sillä aina on asioita joihin en tajua tai osaa puuttua. Tähän mennessä kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, kehuja oli tullut ratsuttajalta ensimmäisen kerran jälkeen että ruuna on hyvällä mallilla ja se toimii jopa paremmin kuin ikäiseltään voisi olettaa. On aina mukavaa kuulla, että on onnistunut tekemään jotain oikein :-)

Tarkoitus olisi, että menemme molemmat yhden kerran viikossa ja jos tarvetta ilmenee niin menen vielä itse toisen kerran viikkoon. Mielestäni on tärkeää pitää ratsastuskerrat lyhyinä ja ytimekkäinä, jolloin ei tehdä mitään ylimääräistä vaan huolehditaan että hevonen vastaa apuihin ja otetaan askellajit läpi. Itse olen nyt mennyt noin 20 minuuttia kerrallaan, ja ratsuttaja menee noin 30 minuuttia.

Tämä on kyllä ehdottomasti sellainen hevonen jonka kanssa on aina mukavaa touhuta. Se on aina hyvällä tuulella, ja muistuttaa todella paljon Goldia luonteeltaan. Se oppii älyttömän nopeasti - peruutuksen se oppi yhdestä kerrasta ja tänään teimme ensimmäistä kertaa käynnissä pohkeenväistöä. Siltä tarvitsi vain pyytää oikein, ja se teki oikein. Emme tietenkään tehneet kuin muutaman askelen kerrallaan, ja ehkä kolme toistoa. Enempää ei tarvinnut, sillä mitään ongelmaa ei ollut. Pohkeenväistöhän kuuluu ihan perusjuttuihin, mutta se voi etenkin nuorilla hevosilla olla hankalaa jos tasapaino ei ole kunnolla kehittynyt. Hippiksellä eniten ongelmia tuottaa tällä hetkellä laukka, joka ei tietenkään parane kuin laukkaamalla. Se on hyvä ja kolmitahtinen, mutta vielä voimaton joka ei tietenkään ole mikään ihme ottaen huomioon hevosen iän. Tätä työstetään jokaisella ratsastuskerralla, sen verran mikä tuntuu hevosta kohtaan hyvältä.

Hippis muuttaa kuun vaihteessa maneesitallille, jossa on osaava henkilökunta juurikin estepuolelta. Talvella tai loppusyksystä aletaan ottaa treeneihin mukaan kavaletteja ja pieniä esteitä, jolloin on hyvä että on mahdollisuus pyytää tunteja ihmisiltä joilla on enemmän kokemusta näin vihreistä hevosista. Halutaan tehdä tämän kanssa kaikki alusta asti oikein, on jotenkin paljon varovaisempi olo kun ei ole oma hevonen kyseessä. Kiirettähän tämän kanssa ei ole, ja tuntuukin että se edistyy ihan huikeaa vauhtia! On vaan niin fiksu eläin että uusissa asioissa riittää muutama toisto ja ne ovatkin sille jo helppoja.

 

 

Postauksessa esiintyvistä kuvista suuri kiitos Milla Siltalalle, jaksoit sateesta huolimatta lähteä meitä kuvaamaan ja katsomaan! :)

Uusi projekti ja ulkoasuremppaa

Huhhuh! Johan tässä on blogihiljaisuutta pidettykin oikein urakalla.

Goldin myynnin jälkeen on tapahtunut yhtä jos toista. Ponin elämässä olen pysynyt jollain tapaa mukana, olen käynyt sitä muutaman kerran ratsastamassa kun Daniela ei ole itse ehtinyt ja on ollut aivan mahtavaa päästä tutun ponin selkään muistelemaan säätöjä. Olen myös käynyt tässä talven aikana seuraamassa valmennuksia ja kisoja, ja olen ollut Ypäjälläkin katsomassa ratsukon kenttäkilpailuja. Sinne suunnalle kuuluu siis oikein hyvää, ja on ihanaa nähdä että poni on elämänsä kunnossa. Myynti oli itselleni ehdottomasti se oikea ratkaisu, ja on mahtavaa huomata että poni viihtyy uudessa kodissaan loistavasti. Näistä Goldin ja minun ratsastuskuvista kuuluu kiitos ponin omistajalle Daniela Pietikäiselle, Danielan blogiin pääsee tästä!

Omat heppailut ovat olleet aika jäässä talven ajan. Martan omistaja teki ratkaisun että Martalla ei hypätä talven aikana lainkaan, joka oli itselleni tietysti aika tylsä juttu. Ratsastukset painottuivat siis aika pitkälti koko talven ajan kentällä hölkkäilyyn, sillä kenttä oli aika vaihtelevassa kunnossa talven ajan niinkuin varmasti kaikkialla muuallakin. Käyntikerratkin sijoittuivat maaliskuusta toukokuun alkuun vain kerta viikkoon syystä josta kerron myöhemmin tässä postauksessa enemmän, ja tämän kerta viikkoon kävin tosiaan vain keventelemässä oman motivaation ollessa aika matalalla.

Olen miettinyt uutta perheenjäsentä jo useamman vuoden. Koiraa nimenomaan, vanhemman koiran ja tietysti itseni kaveriksi. Rotuvalinta on ollut itselleni myös selvä jo pidemmän aikaa, en halua isoa koiraa ja mäyräkoirat ovat itselleni olleet aina lähellä sydäntä. Nyt kun vuodenvaihteessa elämäntilanne muuttui erotessa aika huimasti, ajattelin että on oiva tilanne hankkia se uusi rakkauspakkaus kotiin suloistamaan meidän arkeamme. Tutkin kasvattajia ja heidän koiriaan, toiveissa oli kaniini- tai kääpiömäyräkoira narttu pitkällä karvalla. Kuin tilauksesta oli uudenvuoden päivänä syntynyt pentue, jossa oli vapaana minulle sopiva narttupentu. Soittelin kasvattajan kanssa, ja hänen kertoessaan pennun luonteesta ja vanhemmista sovimme nartun olevan varattuna minulle. Pentue sijaitsi Kerimäellä, johon ajaa viitisen tuntia pääkaupunkiseudulta - en siis käynyt katsomassa pentua ennen sen luovutusikää. Kun haimme pennun, oli vastassa ehkä maailman pienin ja sosiaalisin ja varmasti söpöin mäyrinkäisen pentu! Ristin tytön Almaksi, oikealta nimeltään Kirsumäen Veneto.

Pentu on siis syy siihen, minkä takia en enää arkisin viitsinyt ajella töiden jälkeen tallilla ja jättää näitä lapsosia yksin kotiin vielä illaksikin. Työpäivät kestävät kuitenkin yli kahdeksan tuntia matkoineen, joka on mielestäni jo pitkä aika koirille olla keskenään kotona. Työpäivän jälkeen halusin rauhottua niiden kanssa kotiin, ja viettää aikaa sekä vanhemman koiran että uuden pennun kanssa. Nyt kun pennullekin on hieman tullut ikää lisää, olen voinut viedä koirat vanhemmilleni tallireissujen ajaksi jolloin olen voinut lisätä tallikertoja kahdesta kolmeen kertaan viikossa - painottuen kuitenkin viikonlopuille.

Remmiin on saapunut kuitenkin myös uutta verta, nimittäin uusi projekti josta jo otsikossa mainitsinkin. Aprillipäivänä pitkäaikainen ystäväni Tanja, jonka suomenhevosoria olen ratsastanut aiemminkin, laittoi facebookiin päivityksen jossa kertoi olevansa raskaana. Viittasin kintaalla tälle sekä noin sadalle muulle raskautumisilmoitukselle aprillipäivän kunniaksi, sillä eikö se ole jo aika perinne että suurin osa naisista raskautuu juuri aprillipäivän aikoihin? ;) kuitenkin muutama viikko tämän jälkeen alkoi Tanja kyselemään josko minulla olisi aikaa ja intoa alkaa ratsastamaan hänen nuorikkoaan hänen ollessaan raskaana. Onnittelin tietysti perheenlisäyksen johdosta, ja kerroin auttavani mielellään. Jutellessamme enemmän, oli tarkoituksena että opetellaan ensin ruunan kanssa normaalit ratsunalkeet ja aletaan sen jälkeen valmistelemaan sitä ensi vuoden laatuarvosteluihin, jossa minun olisi määrä esittää se esteosuudella. Himpun Loisto on nyt siis kolmevuotias ruuna, joka on ruunattu lopputalvella. Sen kanssa ei kiirettä ole mihinkään, koska ruuna on tosiaan vasta kolme.

Tämän ruunan selässä oli käyty muutama kerta ennenkuin menin kyytiin ensimmäistä kertaa, ja täytyy kyllä kehua etten edes tiennyt että joku hevonen voi olla näin fiksu ja rauhallinen! Ruuna on kuin olisi aina ratsuna toiminutkin, se ymmärtää hyvin pohjeavut (myös kääntävät) sekä hidastavat avut. Ollaan nyt opeteltu peruutus, kääntäminen sekä kaikki askellajit. Hippis omaa hyvän kolmitahtisen laukan sekä kulkee luontaisesti hyvin oikeinpäin. Se tukeutuu hyvin kuolaimeen, mutta ei ole lainkaan painava edestä. Sain Kiian mukaan kuvaamaan yhtenä kauniina päivänä, joten tässä postauksessa esiintyvät ratsastuskuvat on kuvannut tuttuun tapaan Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net !

Hippiäisen ensimmäiset laukat ikinä ratsastajan kanssa!

Hippis team!

Palaillaan lisää kuulumisiin kun elämässä taas tapahtuu jotain kertomisen arvoista, nyt tässä on tapahtunut yhtä jos toista ja tuntuu että tästäkin postauksesta tuli kilometrin mittainen. Toivotaan, että joku tämän jaksoi lukea ja että lukijoita edelleen kiinnostaa mitä näiden eläinten kanssa touhuillaan.

Rakkaani, kiitos ja kumarrus

Tänään puhalsivat ne kuuluisat muutosten tuulet!

On aika kiittää ja kumartaa näistä kahdesta ja puolesta vuodesta jotka sain Goldin kanssa viettää - nyt on sen aika muuttaa uuteen kotiin ja uudelle omistajalle.

Goldin minulle tullessa, oli aivan varmaa etten itselleni hevosta ostaisi. Tai ainakaan ponia. Se tuli minulle ylläpitoon, ja alustava suunnitelma oli pitää sitä vain kesän yli. Se kuitenkin jäi, ja loppuen lopuksi ihastuin siihen niin kovin että ostin sen itselleni. Jo sen ostaessa tiesin kuitenkin, että meidän aika on rajallinen. Halusin kuitenkin itse olla siinä asemassa, että voin itse tehdä sen päätöksen mihin se minulta lähtee - ensin se lähti ylläpitoon maailman parhaaseen perheeseen, ja nyt sain sen myytyä maailman parhaaseen kotiin.

Siihen en sukella syvemmin minkä takia kauppoja ei ylläpitokodin kanssa kirjoitettu, mutta kun päätös myynnistä syntyi en oikeastaan joutunut edes tekemään siitä julkista ilmoitusta mihinkään. Kaveripiiri tiesi, sekä muutama muu. Ja kaveripiiriinhän se jäi - nimittäin Goldin entinen vuokraaja Daniela teki siitä ostotarjouksen ja pääsimme sopuun hinnasta. Tämä on kaikkien kannalta aivan loistava ratkaisu, sillä poni päätyy tutulle joka tykkää siitä kuin hullu puurosta, lähelle minua jossa saan sitä ihan luvan kanssa käydä moikkailemassa ja kaiken huipuksi Nellakin jatkaa ensi kaudella valmentautumista ja kisaamista!

On kuitenkin minun aikani kiittää Goldia tästä yhteisestä ajasta, joka on ollut kokonaisuudessaan aivan huippua! Olen kehittynyt tämän aikana henkisesti niin paljon, sekä myös ratsastajana ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Goldilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, ja se tulee aina olemaan se ensimmäinen oma hevonen. Uskon, että jokainen meistä muistaa sen ensimmäisen omansa, ja minä en tätä pientä kultaista ponia tule unohtamaan ikinä. Ollaan opittu molemmat yhdessä niin hurjan paljon, että päätä huimaa :-)

Goldin faneille ja sen elämästä kiinnostuneille lukijoille tiedoksi: kuulumisia saa jatkossa lukea Danielan omasta blogista, joka löytyy osoitteesta http://goldiponi.blogspot.fi

Viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä uutisia Amateur Tourilta: Nella ja Goldi olivat 80cm Amateur Tourin totaalin neljänsiä sijoittuen torstaina toisiksi ja perjantaina kahdeksansiksi! Upeaa tytöt!