torstai 11. kesäkuuta 2015

Ypäjän kisaviikko



Ypäjän kisaviikon luokat on nyt hypätty Goldin ja Nellan osalta!

Harmitti todella paljon etten päässyt itse paikalle katsomaan, mutta onneksi oli mahdollisuus jännätä equipen kautta kisoja ihan onlinenä! Ja kyllä jännittikin, heräsin heti aamulla seitsemältä odottelemaan että ensimmäinen luokka alkaa ja päästään tositoimiin. Toivottelin puhelimen välityksellä onnet ja tsempit ensimmäiseen luokkaan ja sitten hyppimään tasajalkaa.

Tuloksena 80cm avoimesta luokasta sija 9/62! Luokassa sijoittui jopa 15 ratsukkoa, joten kultainen poni ei ollut edes viimeisten sijoittuneiden joukossa. 90cm luokka oli vain poniratsukoille avoin, ja siinä olikin hieman vähemmän osallistujia. Tästäkin luokasta tytöt nappasivat sijoituksen, vaikka sitä jännitettiinkin ihan viimeiseen ratsukkoon saakka! Sijoittuneita oli viisi, Nella ja Goldi ylsivät sijalle 5/20.

Voitte vain kuvitella, miten hypin tasajalkaa töissä seuratessani tuloslistoja! Ihan uskomatonta, olen niin ylpeä tytöistä etten voi sanoin kuvailla. Tiiti oli ottamassa kuvia, ja ne ovat upeita myöskin! Kohde kun on kunnossa, on helppo ottaa onnistuneita otoksia ;)

Ja ainiin, ensimmäiset kakkostason estekisat Salossa menivät myös kaksikon osalta aivan loistavasti. 80cm luokka sijoituksena 4/12 ja 90cm luokan sijoitus 3/28. Kummastakin luokasta ruusukkeet mukaan, ja vielä kaksikon väreihin sopivat punainen ja valkoinen! Heitinkin Johannalle vitsillä, että seuraaviin kisoihin on puettava päälle sinistä ja valkoista!




Martan kanssa käytiin toukokuun lopulla ensimmäisissä estekisoissa naapuritallilla. Ilmoittauduttiin ensin 50cm luokkaan, jossa oli päätavoitteena päästä rata läpi, ja varmistettiin vielä ennen lähtöä että jos kieltoja tulee niin saako radan jatkaa silti loppuun, että saadaan hevoselle hyvä kokemus. Martta oli oikeastaan todella hyvän tuntuinen ratsastaa, vaikka verkassa olikin kädelle melko painava. Tein vähän hölmösti itse, ja tervehdin tuomareita hieman ennen kuin ratsastin tuomarikopin ohi. Juuri kun oltiin kopin kohdalla tuomari vihelsi pilliin, ja Martalla taisi mennä vähän pasmat sekaisin. Ensimmäiselle esteelle otettiin siis kielto, sen jälkeen lähestyin uudestaan ja tällä kertaa ravissa. Kevyesti yli, jonka jälkeen loppu sujui leikiten ja ilmam ongelmia.

Pidettiin pieni konsultaatio meidän valmentajan kanssa, joka onneksi oli katsomossa. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä että mennään jälkkärinä 60cm luokkaan, että saadaan korjattua ensimmäisen esteen kielto ja ehjä rata alle. Päätin ilmoittautua, ja radan kävelyssä kyllä hieman jännitti että tulikohan tehtyä oikea päätös. Me ei olla Martan kanssa hypätty juurikaan erikoisempia esteitä, ja tässä luokassa oli jo vesimattoa ja porttia esteiden alla. Lähdimme ensimmäisinä, ja lähdin radalle oikeasti todella luottavaisin mielin. Oli sellainen olo, että hyvin tämä sujuu. Ja niinhän se sujuikin! Perusrata sekä uusinta mentiin nollilla, ja uusinta tehtiin isoilla ja reiluilla teillä - niinkuin mielestäni kuuluukin ensimmäisissä kisoissa tehdä. En lähtenyt ahnehtimaan yhtään, tarkoitus oli vain saada puhdas ja hyvä rata. Oltiin kuitenkin tällä radalla lopulta ensimmäisiä ei-sijoittuneita, eli neljänsiä. Oikein onnistuneet ensimmäiset kisat!

Kisailut jatkuvat sunnuntaina kun päästään Martan kanssa hyppäämään Urjalaan suomenhevosten Kummajaisiin. Minun ei aluksi pitänyt hypätä siellä lainkaan, mutta Martan omistajalle kävi pieni haaveri ja vaihdettiin viime hetkellä kuskia. Tarkoitus olisi mennä 60&70cm ykköstason luokat, mutta mikäli 60cm luokka menee hyvin perutaan 70cm ilmoittautuminen ja jätetään hypyt siihen. Näin nuoren ja aloittelevan hevosen kanssa on parempi jättää hyvään suoritukseen, Martta väsyy nopeasti ja olisi ikävää jos 60cm menisi hyvin ja sen jälkeen mentäisiin 70cm jossa tulisi virheitä.

Toivotaan siis, että Kummajaisissa menee hyvin ja palaillaan kuulumisiin sen jälkeen!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Martan kuulumisia

Martan kanssa on sujunut treenit oikeastaan todella hyvin!


Olen ottanut lähes jokaiseen treenikertaan mukaan puomeja. Talvella se ihmetteli hirveästi vielä puomejakin, nyt se ei jaksa niistä niinkään välittää. Vauhtia kyllä piisaa edelleen, mikä ei tule varmaan ihan hetkeen helpottamaan. Nyt kuitenkin ollaan saatu jarrut toimimaan esteen jälkeen ehkä kolmen askeleen säteellä - suoraan esteen jälkeen tulee ryntäys eteen jonka jälkeen se jarruttaa haluamaani vauhtiin. Nuoren innokkuutta, se ei missään nimessä ole kuriton vaan yksinkertaisesti innoissaan ja nyt tätä intoa pyritään kanavoimaan oikeanlaiseen innostukseen.

Oltiin vapun jälkeen perjantaina heti aamupäivästä skarppina estetunnilla. Ja ai että, täytyy sanoa että tykkään meidän valmentajasta niin paljon! Ammattitaitoinen, rauhallinen ja ottaa valtavan hyvin huomioon hevosen iän sekä sen vähäisen hyppykokemuksen. Asioita tehdään ja niitä vaaditaan tekemään oikein, mutta lähestymistapaa oikean tavan saavuttamiseen muutetaan sen mukaan mikä toimii. Jos jokin lähestymistapa ei toimi, se muutetaan ja kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa. Goldin kanssa treenaaminen oli siitä helppoa, että sille sopi aina kaikki. Ihan sama miten sen toit, se suoritti tehtävän. Se ei ihmetellyt erikoisesteitä eikä se kieltänyt, saatika ryysännyt esteelle pidätteistä välittämättä. Mutta se ei myöskään opettanut reagoimaan näihin tilanteisiin.


 Ensimmäistä kertaa kun laukkasin puomille, oli tamma lähdössä ihan lapasesta. Käänsin sen pois, ja yritin uudelleen - edes hieman paremmassa kontrollissa. Jos homma ei toimi maapuomilla, miten voi lähteä ylittämään isompia esteitä?

Aloitettiin siis koko lähestymisharjoitus alusta. Tamma pysyi kontrollissa niin kauan kunnes sen käänsi oikealle linjalle. Puomin nähdessään se iski samantien isomman vaihteen silmään ja katosi alta. Normaalitilanteessa en todellakaan pidä fiksuna alkaa pysäyttelemään hevosta ennen estettä, varsinkaan nuorta. Takaraivossa on aina ollut ajatus: "Jos se alkaa kieltämään?". Nyt kuitenkin pysäyteltiin. Varmaan kymmenen kertaa, jokaisella lähestymisellä. Jos ei pysähdytty nätisti, niin pysähdyttiin vähän rumemmin. Kuitenkin niin, että se viesti menee perille saakka. Lopulta se meni perille saakka - sitten saatiin jatkaa tehtävä loppuun. Alkuun tehtävä oli vain se yksi pahainen maapuomi, ja myöhemmin tultiin jo ristikkoakin. Sen jälkeen käveltiin hetki, ja Raimo kertoi radan mikä tullaan. Päähän tuli samalla sekunnilla ajatus että ei se vaan voi pysyä hanskassa kun tehtävää tulee tehtävän perään, ja mitä vielä!

Aloitettiin homma, ja hevonen oli enemmän kuulolla mitä koskaan aikaisemmin. Ja mikä parasta, se ei yrittänyt kertaakaan juosta esteen ohi, vaan kuunteli ja hyppäsi uudetkin esteet kyttäämättä lainkaan. Viimeiselle esteelle se lähti hieman luistamaan lavan kanssa, jonka jälkeen tultiin viimeinen linja uudelleen - paremmalla kontrollilla. Pysäytystekniikka siis sopi Martalle, eikä se tuntunut siltä että olisi edes yrittänyt jarrutella ennen esteitä. Sunnuntaina mennään taas, ja katsotaan millä mielellä ollaan silloin liikkeellä.




Kuvat on otettu tiistaina, jolloin pidettiin pieni koulutreeni. Martta oli sunnuntaina ekoissa aluekoulukisoissaan, joten rankasti ei menty - mutta niin, että oltiin kuulolla kaikille avuille. Tehtiinpä muuten ensimmäiset vastalaukat kaarevalla uralla, ja ilman minkäänlaisia ongelmia! Taitava nuorikko. Sen jälkeen oikeastaan vain hömpsyteltiin loppuravit, mielestäni hyvin onnistuneeseen suoritukseen on hyvä lopettaa, oli sitten kyse koulusta tai esteistä.





Kuvista suuri kiitos jälleen hovikuvaajalle, Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net

Goldin ensimmäiset kenttäkilpailut

Herätyskello soi lauantaina aamulla klo 04:10..

Startattiin kohti Ypäjää Danielan kanssa kahdestaan viiden aikaan aamulla. Matkalla haettiin Kiia Forssasta mukaan, ja Ypäjällä etsittiin poni ja sen taustajoukot käsiimme. Luvassa oli ponin - sekä tytön ensimmäiset kenttäkilpailut, luokkana harraste.



Seitsemän aikaan oli vuorossa ensimmäisenä kouluosuus. Nella sanoi verkassa että poni tuntuu ravissa energisemmältä kuin viimeisimmissä koulukilpailuissa, joka sen kohdalla toki oli hyvä asia. Goldi tapaa jäädä yleensä hieman liiankin tasaiseksi, jolloin se menee ehkä hieman uneliaan puolelle. Nella sai sen kuitenkin hyvin heräteltyä, ja sitten radalle!

Rata oli tasainen, oikea laukannosto tuli hieman jäljessä mutta muuten rata oli täsmällinen. Käyntiosuus jäi hieman lyhyeksi, noin 3 metriä vaikka ohjelmassa oli noin 5 metriä. Tyttö oli rataan kuitenkin tyytyväinen, samoin me. Paperissakin komeili 64%, joka oli mielestäni aivan mahtava tulos!




Sitten käytiin pikaisesti autolla vaihtamassa estesatula selkään, ja eikun esteosuuteen verryttelemään. Verryttelyhypyissä huomasin että poni oli hieman hidas, sitä olisi saanut vähän enemmän herätellä. Ratakin alkoi hieman uneliaasti, mutta loppua kohden pari sai todella hyvän tahdin päälle. Tietysti rataesteet puhtaasti, ja sen jälkeen jo osattiin arvella että väliaikatulokset saattavat näyttää ihan hyvältä!

Esteosuuden jälkeen oli nelisen tuntia aikaa että maasto-osuus alkoi. Jännityksellä odoteltiin väliaikatuloksia, ja niiden tultua huomattiin että Nella ja Goldi olivat jaetulla 13 sijalla! Oikeastaan mitään muita toiveita ei ollut lähtiessä kuin että maastoon päästään starttaamaan, ja siihen tavoitteeseen päästiin.




Käytiin kävelemässä maasto-osuus isommalla porukalla. Minun silmään se vaikutti kamalan haastavalta ja isolta - muiden mielestä ei suurempaa haastetta. En tiedä mikä noissa tukeissa jännittää, ehkä se kun ne ovat niin kiinteitä. Sieluni silmin nään jo itseni siellä tukin päällä makaamassa hevosen selästä jalkautuneena :D

Maasto-osuus meni TODELLA hyvin! Tyttö ja poni olivat molemmat intoa täynnä, itse olin lopussa vastaanottamassa heidät maaliin. Kiia sai yhdestä kohdasta kuvia, Daniela oli kuvaamassa veden videolle ja Nellan äiti oli lähettämässä heidät matkaan. Maastosta selvittiin siis virheittä, veteen menoa Goldi mietti tovin josta tuli sitten hieman aikavirheitä. Aina voi jossitella, mutta mikäli poni olisi mennyt veteen ilman ongelmia olisi aika ollut ihanteellinen ja sijoituskin aivan eri.

Joka tapauksessa koko tiimi oli todella tyytyväinen koko kilpailuun, ja tuloksien tultua loksahti leuat auki kaikilta!  

Sijoitus 9/42, kun 11 sijoittui. Upeaa, poni sai ansaitsemansa porkkanat!

Postauksen kuvista jälleen suuri kiitos hovikuvaaja Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net !