Martan kuulumisia

Martan kanssa on sujunut treenit oikeastaan todella hyvin!

Olen ottanut lähes jokaiseen treenikertaan mukaan puomeja. Talvella se ihmetteli hirveästi vielä puomejakin, nyt se ei jaksa niistä niinkään välittää. Vauhtia kyllä piisaa edelleen, mikä ei tule varmaan ihan hetkeen helpottamaan. Nyt kuitenkin ollaan saatu jarrut toimimaan esteen jälkeen ehkä kolmen askeleen säteellä - suoraan esteen jälkeen tulee ryntäys eteen jonka jälkeen se jarruttaa haluamaani vauhtiin. Nuoren innokkuutta, se ei missään nimessä ole kuriton vaan yksinkertaisesti innoissaan ja nyt tätä intoa pyritään kanavoimaan oikeanlaiseen innostukseen.

Oltiin vapun jälkeen perjantaina heti aamupäivästä skarppina estetunnilla. Ja ai että, täytyy sanoa että tykkään meidän valmentajasta niin paljon! Ammattitaitoinen, rauhallinen ja ottaa valtavan hyvin huomioon hevosen iän sekä sen vähäisen hyppykokemuksen. Asioita tehdään ja niitä vaaditaan tekemään oikein, mutta lähestymistapaa oikean tavan saavuttamiseen muutetaan sen mukaan mikä toimii. Jos jokin lähestymistapa ei toimi, se muutetaan ja kokeillaan uudenlaista lähestymistapaa. Goldin kanssa treenaaminen oli siitä helppoa, että sille sopi aina kaikki. Ihan sama miten sen toit, se suoritti tehtävän. Se ei ihmetellyt erikoisesteitä eikä se kieltänyt, saatika ryysännyt esteelle pidätteistä välittämättä. Mutta se ei myöskään opettanut reagoimaan näihin tilanteisiin.

 Ensimmäistä kertaa kun laukkasin puomille, oli tamma lähdössä ihan lapasesta. Käänsin sen pois, ja yritin uudelleen - edes hieman paremmassa kontrollissa. Jos homma ei toimi maapuomilla, miten voi lähteä ylittämään isompia esteitä?

Aloitettiin siis koko lähestymisharjoitus alusta. Tamma pysyi kontrollissa niin kauan kunnes sen käänsi oikealle linjalle. Puomin nähdessään se iski samantien isomman vaihteen silmään ja katosi alta. Normaalitilanteessa en todellakaan pidä fiksuna alkaa pysäyttelemään hevosta ennen estettä, varsinkaan nuorta. Takaraivossa on aina ollut ajatus: "Jos se alkaa kieltämään?". Nyt kuitenkin pysäyteltiin. Varmaan kymmenen kertaa, jokaisella lähestymisellä. Jos ei pysähdytty nätisti, niin pysähdyttiin vähän rumemmin. Kuitenkin niin, että se viesti menee perille saakka. Lopulta se meni perille saakka - sitten saatiin jatkaa tehtävä loppuun. Alkuun tehtävä oli vain se yksi pahainen maapuomi, ja myöhemmin tultiin jo ristikkoakin. Sen jälkeen käveltiin hetki, ja Raimo kertoi radan mikä tullaan. Päähän tuli samalla sekunnilla ajatus että ei se vaan voi pysyä hanskassa kun tehtävää tulee tehtävän perään, ja mitä vielä!

Aloitettiin homma, ja hevonen oli enemmän kuulolla mitä koskaan aikaisemmin. Ja mikä parasta, se ei yrittänyt kertaakaan juosta esteen ohi, vaan kuunteli ja hyppäsi uudetkin esteet kyttäämättä lainkaan. Viimeiselle esteelle se lähti hieman luistamaan lavan kanssa, jonka jälkeen tultiin viimeinen linja uudelleen - paremmalla kontrollilla. Pysäytystekniikka siis sopi Martalle, eikä se tuntunut siltä että olisi edes yrittänyt jarrutella ennen esteitä. Sunnuntaina mennään taas, ja katsotaan millä mielellä ollaan silloin liikkeellä.

Kuvat on otettu tiistaina, jolloin pidettiin pieni koulutreeni. Martta oli sunnuntaina ekoissa aluekoulukisoissaan, joten rankasti ei menty - mutta niin, että oltiin kuulolla kaikille avuille. Tehtiinpä muuten ensimmäiset vastalaukat kaarevalla uralla, ja ilman minkäänlaisia ongelmia! Taitava nuorikko. Sen jälkeen oikeastaan vain hömpsyteltiin loppuravit, mielestäni hyvin onnistuneeseen suoritukseen on hyvä lopettaa, oli sitten kyse koulusta tai esteistä.

Kuvista suuri kiitos jälleen hovikuvaajalle, Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net