Hyvin pyyhkii!

Nyt on kyllä aivan uskomaton draivi päällä, niin minulla ja Martalla kuin Nellalla ja Goldillakin :-)

Goldin kisoja olen ollut katsomassa nyt kahdesti pienen ajan sisällä, ensin Laaksolla jossa ratsukko suoritti 80&90cm radat ja tänään oltiin Laakspohjalla katsomassa kisoja, ensin menivät eilen 80&90cm ja tänään oli vuorossa ensin 90cm ja sen jälkeen ensimmäinen 100cm.

Laakson kisojen ruusukesaldo

Ja hyvin on mennyt! Laaksolla todella hyvä rata 80cm josta irtosi ensimmäinen sija, ja 90cm myös nollilla ja viides sija siitä. Nyt on löytynyt juuri oikeanlainen tahti radoille, ja suorittaminen näyttää oikeasti erittäin helpolta. Nella ratsastaa myös aikaa ihan erilailla kuin alkukaudesta - joka on fiksua. Alkukaudesta olikin tärkeää hakea alle hyviä ja tasaisia ratoja, nyt loppukaudesta voi alkaa jo ratsastamaan sitä aikaa kun suorittaminen tuntuu helpolta ja ovat jo tuttuja toisilleen. Laakspohjalla oli ensin tosiaan lauantaina kisat, jossa tytöt menivät ensin 80cm. Rata oli ollut sujuva ja aika todella hyvä - sijoituksena ensimmäinen sija ja tässä kilpailtiin myös Finlayson-cupin voitosta. Nella ja Goldi eivät olleet osallistuneet Finlayson-cupin aiempiin osakilpailuihin mutta sijoittuivat kolmannelle sijalle ja saivat kotiinviemisiksi hienon pokaalin! 90cm rata oli ollut myös sujuva, mutta jostain syystä siinä tuli kaksi puomia alas ja tuloksena siis 8vp. Ei haittaa, näitä tulee joskus ja näillekään puomeille ei varsinaisesti mitään syytä ollut. Tietysti on helppoa syyttää esimerkiksi kiimaa, silloin poni on joskus hieman huolimaton ja tallille oli juuri saapunut uusi prinssi tamman päätä sekoittamaan.

Tänään, eli sunnuntaina olikin jännittävä päivä kun vuorossa oli ensin 90cm ja sen jälkeen ratsukon, ponin sekä tytön ensimmäinen 100cm luokka! Laakspohjan derbykentällä oli turvallista lähteä metriä kokeilemaan, kun areena on suuri ja esteet tuttuja - ja ne tietysti näyttävät hieman pienemmiltä kun areena on niin suuri. Mielestäni kuitenkin radat olivat ihan mitoissaan, ei siis hurjaa helpotusta korkeudessa. Rata vaikutti katsojan silmään ihan simppeliltä, ei mitään erityisen vaikeita teitä kummassakaan radassa. 90cm suoritus meni todella tasaisesti, kiimakin oli hieman helpottanut ja pystyi taas keskittymään siihen olennaiseen :)
Tuloksena 90cm nollarata ja todella hyvä aika. Tällä ajalla menivät luokan johtoon, jossa pysyivät ihan sinne loppuun saakka - jälleen siis suitsiin sinivalkoista ruusuketta. Sitten valmistautumaan metriin, ottivat verkassa vain nelisen hyppyä ja verryttelivät ponin uudestaan hereille. Metrin radalta ei todellakaan ole huonoa sanaa, vaan kaikki sujui jälleen loistavasti, paikat löytyivät hyvin ja tahti oli hyvä! Toinen poni suoritti radan kuitenkin nopeammalla ajalla, ja tuloksena toinen sija. Ei voisi kuitenkaan pyytää enempää, ihan uskomaton debyytti 100cm tasolla! Todella tyytyväiset tytöt ja koko tiimi taustalla.

Laakspohjan kisojen ruusukesaldo

Ja meilläkin sujuu Martan kanssa nyt niin hyvin, että oikein jännittää ehtiikö laskukausi alkaa ennen laatuarvosteluja. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että hevonen on nyt tajunnut että se hyppääminen on paljon kivempaa jos sen tekee yhteistyössä ratsastajan kanssa eikä jouduta kokoajan tappelemaan siitä kumpi määrää tahdin. Treenit ovat sujuneet valmennuksissa hyvin, ja homma tuntuu ihan helpolta suorittamiselta. Yksi valmennus meni penkin alle, mutta pistin sen piikkiin että hevosen vatsa oli ihan pinkeä ilmasta ja sen vatsa oli hieman löysällä - en tykkäisi itsekään suorittaa jos vatsaa turvottaisi hurjasti.

Kisoissa oltiin tasan viikko sitten sunnuntaina Riihimäen raviradalla, hyppäämässä 70cm luokka. Viimeksi koitettiin tätä korkeutta tosiaan Kummajaisissa, jossa meni ihan päin mäntyä. Nyt ollaan kuitenkin saatu hevoselle itseluottamusta takaisin ja uskallettiin lähteä taas yrittämään paremmalla onnella. Jo verkassa hevonen tuntui seesteisen rauhalliselta (paitsi käynnissä joka ei edelleenkään ole Martan lemppari) ja hypyt sujuivat hyvin lukuunottamatta yhtä jonka alastulossa tamma kompastui johonkin. Hyvällä fiiliksellä radalle, jossa valmistautuessa kävin näyttämässä esteitä ja katselemassa muutenkin ympärille kaikkea joka voisi jännittää. Rata alkoi hyvin, ja sujui tasaisesti loppuun saakka. Arvosteluna oli tosiaan A.1.0 jossa kaikki puhtaat suoritukset palkittiin ruusukkein, ja hyppyjä oli vain kahdeksan.

Hevoselle radan jälkeen isot kiitokset ja hyvillä mielin kotia kohti! Viikon päästä sunnuntaina lähdetään taas uudestaan Riihimäelle, tällä kertaa luokkana on 75cm uusinnan kanssa. Toivotaan, että menee jälleen hyvin ja päästään rauhassa valmistautumaan syyskuun ensimmäistä viikonloppua varten jolloin on suunta kohti Ypäjän laatuarvosteluita.

Hieno ja väsynyt tamma!

It's been a long time!

Jälleen kuulumispostauksen aika :)

Martta on palaillut lomaltaan onnistuneesti. Laitumelta tarttui tosin matkaan aikamoinen kesämasu, johon nyt ollaan puututtu niin että Martta on laidunkaverinsa kanssa päivät tarhassa ja yöt laitumella. Tänään jo huomasin muutosta masun suhteen, joten eiköhän me saada Ypäjälle mennessä suurin osa masusta pois. Ja jos ei saada niin se ei maailmaa kaada - tamma jaksaa kyllä masunkin kanssa liikkua!

Ollaan treenailtu nyt paljon kotona valmentajan avulla. Sarjoissa on vielä tekemistä, mutta muuten aletaan olla oikealla tiellä. Pitkään luultiin että kielellä leikkiminen ja siitä seuraava vahvuus johtuu kuolaimesta mutta saatiinkin apu odottamattomalta suunnalta - nimittäin suitsista. Kokeiltiin Martalle miclemeitä, ja se ei ole niihin siirtymisen jälkeen heittänyt kertaakaan kieltä väärälle puolelle kuolainta! Uskomatonta. Nyt ollaan hypätty siis aivan tavallisella oliivinivelellä, ja se oikeasti kuuntelee minua ja tuntuu jopa että ihan itse saan määrätä tahdin. Ryntäilystä jäi kuitenkin itselle harmittava lukko päähän, sillä nyt tuntuu että en uskalla antaa Martan laukata tarpeeksi isoa laukkaa vaan jään hieman pitelemään. Tähän on puututtu nyt valmennuksissa, ja auttoi todella paljon kun sain videomateriaalia tunnilta ja huomasin sen itsekin että tempo on oikeasti liian hidas.

Ollaan menty sileällä nyt muutamana kertana myös hackamorella, joka tuntuu toimivan hyvin myös. Ensin ajattelin että Martta on vahva ja hieman jopa kova suustaan, mutta oikeastaan se on suusta todella herkkä ja tuntuu toimivan jopa paremmin kevyellä kuolaimella tai kokonaan ilman. Katsotaan, jos kokeiltaisiin hackamorea myös esteillä jonain päivänä!

Oltiin 19.7. estekisoissa Kellokoskella, Vivelyssä. Luokkina halusin mennä pienet luokat, 40cm ja 60cm. Ihan vain sen takia, että saadaan sitä rutiinia vieraista paikoista ja Kummajaisten jälkeen oli erittäin tärkeää päästä radoista kunnialla läpi ja saada hevoselle positiivinen kokemus kisatilanteesta. Uskon nyt, että Kummajaisissa tulleet kiellot johtuivat väsymyksestä, kun edeltävänä päivänä oli ollut koulukilpailut ja takana yö uudessa paikassa stressasi hevosta varmasti. 40cm luokka oli clear round arvostelulla, ja se meni todella hyvin! Olin tammaan oikein tyytyväinen, se oli rauhallinen ja hyväntuulinen heti verkasta lähtien ja suoritti radalla hyvin. Otin 60cm luokkaan todella lyhyen verryttelyn, mutta Martta ehti silti väsyä hieman. Se kuitenkin tsemppasi hyvin, ja muutamasta kolahduksesta huolimatta hyppäsi aina uusinnan viimeiselle esteelle puhtaasti. Uusinnan viimeisenä oli sarja, jolle vähän uumoilinkin stoppia - b-osalle otettiin yksi kielto. Sarjoissa b-osat tulevat vielä hieman yllätyksenä, mutta näihin haluan seuraavassa valmennuksessa kiinnittää erityisesti huomiota :)

Sitten päästään siirtymään kultaisen ponin kuulumisiin. Sille kuuluu erittäin hyvää, ja vaikka kesän tallisuunnitelmat hieman muuttuivatkin niin se on pysynyt suhteellisen hyvässä kunnossa vaikka laiduntaakin tällä hetkellä täysipäiväisesti. Näitä tyttöjä on aina niin ilo olla katsomassa, Nellalla on äärimmäisen hyvä asenne kilpailemista kohtaan ja jaksan aina positiivisesti yllättyä miten hyvin hän kohtelee Goldia ja kuinka hyvin Goldi viihtyy kodissaan!

Oltiin tosiaan keskiviikkona Seahorse Weekillä kisoja katsomassa Hangossa, Nella ja Goldi menivät 80cm clear round-arvostelulla ja 90cm ihan "normaalilla" arvostelulla uusinnan kera. Meille tuli vaihteeksi vähän kiire matkalla, ja vaikeuksien jälkeen ehdittiin kentän laidalle juuri kun 80cm oli edeltävä ratsukko radalla. Huh! 80cm rata oli hyvä, tasainen ja sujuva ja puhdashan sieltä tuli. Hyvä tytöt! 90cm jännitti todella paljon katsomosta käsin, sillä rata oli ihan maksimikorkeudella ja joukossa oli pari metristäkin joukossa. Siinä oli tehtävääkin, joten kaikki olisi hyvin kun vaan loppuun saakka pääsevät. 90cm radalta tuli nelonen alas jostain todella pienestä takajalkavirheestä, mutta muuten rata oli todella hyvä! Alussa ei paikat oikein löytyneet, mutta heti nelosen pudotuksen jälkeen rata alkoi sujua ja loppurata oli todella siisti! Olin niin super ylpeä, pienestä tammasta ja sen taitavasta ratsastajasta :)

Tänään vielä jatkui kisat, 90cm clear round-arvostelulla jossa kuulemma rata oli ollut todella tasainen ja sujuva, ja ruusuke tarttui matkaan. Jes! Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, että Goldi näin kuusivuotiaana pelaa niin hyvin että selviää ratsastajansa kanssa virheittä maksimikorkeudella olevista 90cm luokista :)

Postauksen Goldi-kuvista todella suuri kiitos Siri Sipilälle, ja Martan kuvat on ottanut Kaktu Kuparinen!

Kummajaiset

Martta lähti Kummajaisiin jo lauantaina varhain aamulla, lauantaina sillä oli ratsastajansa kanssa kaksi koululuokkaa. Se starttasi ensimmäisenä Helppo C:1 luokan saaden prosentteja 65,125% ja sijoittuen luokan puolivälin paremmalle puolelle. Toinen luokka, KN Special meni hieman häsläykseksi käynnin sekä pysähdysten osalta - Martan mielestä niitä ei tarvinnut suorittaa lainkaan :)

Sunnuntaina lähdin itse ajelemaan seitsemän aikaan kohti Urjalaa. Matkassa meni hieman alle kaksi tuntia, ja paikalla olin hyvissä ajoin ennen ensimmäisen luokan alkua. Olin ilmoittanut Martan 60cm ja 70cm luokkiin, jotka ratsastettiin jostakin syystä Kummajaisissa väärässä järjestyksessä. Tämä oli kuitenkin meille erittäin hyvä juttu - mikäli 70cm menisi hyvin ei oltaisi startattu 60cm luokkaa lainkaan, ja hevonen ei ehtinyt väsyä korkeempaan luokkaan vaan se mentäisiin ensin. Laiteltiin tamma rauhassa kuntoon, ja kuviteltiin jotenkin että oltaisiin hyvissä ajoin että ehditään kävellä puolisen tuntia ennen verryttelyä. No ei oltu laisinkaan hyvissä ajoin, vaan oikeastaan käveltiin verryttelyyn ja kymmenen minuutin kävelyn jälkeen huomattiin että meitä ennen oli enää kahdeksan ratsukkoa. Otettiin ravit ja laukat, ja sen jälkeen verryttelyhypyt ristikolla. Martta oli todella haastavalla tuulella, se oli hieman ihmeissään koulupäivän jäljiltä että mitä ihmettä esteet tekevät kentällä, ja kaiken lisäksi sen haluttiin vielä ylittävän niitä!

Verryttelyssä tuli jo muutama ohimeno, okseria se jännitti hirmuisesti. Taustajoukotkin olivat sitä mieltä että kun se päättää mennä ohi ei ole juurikaan mitään tehtävissä, sillä se lähtee ohi juuri siitä mistä pitäisi ponnistaa hyppyyn. Martta ei aloita kieltämistä montaa askelta ennen, vaan se saattaa lähestyä estettä normaalisti ja viime hetkellä vetää sivuun. Radalle lähdettiin siis ilman suurempia odotuksia, rata vaikutti kyllä suhteellisen helpolta muuten mutta siihen oli laitettu kahden askeleen sarja, ja sarjoja ollaan treenattu todella vähän.

Kilparadalle mentäessä Martta kyttäili jo hirveästi yleisöä, sekä radalla olevia härpäkkeitä. Päästiin kuitenkin ensimmäinen linja hyvin, hieman katsellen mutta kuitenkin varmasti suorittaen. Kolmannelle esteelle oli jo todella jännää, sillä ratahenkilöt olivat parkkeeranneet sen sivuun. Yli kuitenkin, ja siitä kaarrettiin sarjalle. Osasin odottaa ja olla valmiina ohimenoon - jalat kiinni ja hyvä tuntuma enkä mennyt liikaa ensimmäiseen hyppyyn mukaan. Ei riittänyt, ohi mentiin b-osasta silti. Uusi yritys, jonka jälkeen todella paljon kehuja kun sarja hypättiin mukisematta. Viidennelle esteelle taidettiin vähän kumpikin mokata - en ollut tarpeeksi kiinni jalalla ja Marttaa jännitti todella paljon. Sille myös ohimeno ja näin ollen otettiin 70cm luokasta hylätty tulos.

Ei oikeastaan edes pahemmin harmittanut, sillä tämä on hevoselle todella uusi tilanne ja vasta toiset kilpailut. Mentiin verryttelyn puolelle nollaamaan ja korjaamaan minun rikkoontunut saappaanvarsi, otettiin hieman henkeä ja hengailtiin ennen toisen luokan alkua. Rata pysyi samana joka oli oikeasti todella hyvä juttu, ja estekorkeus laski kymmenen senttiä joka oli meille kuin lottovoitto. On helpompi lähteä korjaamaan virheitä helpompaan luokkaan, kuin vaativampaan.

Verryttelyssä päätin ottaa vain yhden hypyn okserille, niin että onnistutaan. Se nostaisi molempien mielialaa korkeammalle, eikä Martta väsyisi liikaa. Hieman pieleen meni, sillä tamma oli visusti päättänyt olla hyppäämättä. Se yritti kahdesti livahtaa esteestä ohi, ja vasta kolmannella kerralla päästiin yli ja todella tyylivapaasti. Ei muuta kun radalle - ilman mitään odotuksia! Olin päättänyt itse ratsastaa mahdollisimman hyvin ja tarkasti, sekä ennen kaikkea kehua hevosta välittömästi kun se tekee oikein ja ylittää esteen.

Saatiin lähtömerkki, ja päätin tulla ensimmäiselle esteelle ravissa. Se oli hyvä päätös, sillä Martta hyppäsi ja kehuin sitä välittömästi ja PALJON. Jatkettiin linjalla toiselle esteelle, ja siitä vasemmalle kaartaen punainen pysty joka edellisessä luokassa oli todella jännä. Yli ilman mitään ongelmia, jonka jälkeen jatkettiin oikealle kaartaen kahden askeleen sarja. Se meni loistavasti, sarjalta uudestaan linjalle jossa oli okseri ja pysty. Pystyltä kaarrettiin oikealle, okserille jossa oli liekkijohteet. Tästä mietin että sanooko tamma johteista jotakin, mutta se oikeasti imi esteille ja siitä näki että se tykkää touhusta. Liekkieste oli perusradan viimeinen, jonka jälkeen yksinkertainen pystyeste. Päätin ottaa uusinnan ihan rauhassa, kuitenkin sujuen reippaasti eteenpäin. Teimme uusinnassa toisenlaisen tien kuin muut uusintaan päässeet - ainakin kaikki ratsukot jotka näin kaarsivat sarjalta oikealle ja tekivät S-muotoisen tien uusinnan 11. esteelle. Itse näin paremmaksi ratkaisuksi kääntää vasemmalle, jolloin tie oli hieman pidempi mutta paljon suorempi ja loogisempi. Tämä oli ilmeisen hyvä ratkaisu, sillä jonkin aikaa radalta tultuamme kuulutettiin että ollaan ensimmäisellä sijalla!

Osa yleisöstä ilmeisesti pahoitti mielensä siitä, kun kehuin Marttaa läpi radan kovaan ääneen. Se kaipaa äärettömän paljon rohkaisua äänellä, ja huomasin sen heti ensimmäisen linjan jälkeen kun se alkoi imemään itse esteille. Hommasta katosi epävarmuus kokonaan, ja hevonen sai itsetuntoon todella suuren boostin. En siis valitettavasti ole tippaakaan pahoillani siitä että hevosta radalla kehuin - harmin paikka, jos joku katsomossa siitä suuresti mielensä pahoitti :)
Mielestäni tärkeämpää on saada nuorelle hevoselle positiivinen kokemus, kuin miettiä miltä meno kuulostaa ulkopuolisen korviin.

Jännitettiin tulosta viimeiseen ratsukkoon saakka, ja viimein meidät kuulutettiin palkintojenjakoon voittajina. Oli ihan uskomaton tunne, kun päivän ensimmäinen luokka meni niin penkin alle ja sen jälkeen tuli noin hieno onnistuminen! Oltiin omistajan kanssa molemmat todella ylpeitä hevosesta, ja se sai varmasti yliannostuksen taputuksesta ja kehuista. Saatiin upea pieni pokaali, ja sinivalkoinen ruusuke. Esinepalkintona voitettiin nätit ja käytännölliset fuksian väriset fleece-pintelit.

Kiia oli jälleen kuvaamassa, joten te lukijat saatte kuvista varmaan yliannostuksen. Koittakaa kestää! En osannut mitenkään valita näistä vain osaa, kun mielestäni kaikki olivat niin ihania. Martta on niin innoissaan, ja minäkin ainakin ilmeistä päätellen. Nauroin kippurassa, kyllä ihminen osaakin näyttää hölmöltä keskittyessään ja jutellessaan hevoselle läpi suorituksen :)
Kuvista suuri kiitos Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net

Martta jää nyt juhannuksen aikaan kesälomalle, ja saa oleilla laitumella pari viikkoa. Sen omistaja käy kyllä kävelyttämässä sitä jonkin verran, mutta satulaa se ei selkäänsä saa ja pääosin lomailee vain laitumella. Tekee varmasti tamman psyykkeelle hyvää, ja loman jälkeen palaillaan taas toimintaan. Voi olla, että lähdetään heinäkuun alkupuolella harjoituskisoihin Laaksolle! Ja sen lisäksi harjoitellaan ahkerasti itseluottamusta ja sarjoja, ja toivotaan että saadaan kitkettyä nämä ohimenot valmentajan kanssa pois kokonaan.