Esittelyssä uudet heppakaverit

Noniin, asiat ovat selviytyneet jokseenkin uuteen suuntaan.

Tomun kohdalla asia on minun osaltani aika taputeltu, omistaja hakee sen kotiin maanantaina tai tiistaina. Sen kanssa ollaan tosiaan lomailtu, olen käynyt sitä hoitamassa mutta liikutus on jätetty kokonaan sikseen. Hevonen itsessään vaikuttaa todella energiseltä ja turhautuu kun joutuu vain tarhailemaan, omistajallaan se pääsee sitten tarhaamaan laumassa ja voi keksiä vähän enemmän tekemistä johon purkaa energiaa. Täällä en ole sen kanssa viitsinyt edes irrallaan päästää kentälle irrottelemaan, kun varsinainen liikutus kiellettiin eläinlääkärin toimesta.

Minä olen löytänyt kaksi uutta hevosystävää, joiden parissa harrastus jatkuu. Toinen tamma on tuttu meidän Jäniksenlinnan ajoilta, jolloin se oli meidän kanssamme samalla itsehoitotallilla. Se on kuusivuotiaaksi kääntyvä suokkitamma, jota käyn liikuttamassa kerran viikossa että omistaja saa pitää vapaata tallilta. Se on hieman vahva, mutta oikein hyvällä mallilla ikäisekseen ja miellyttävä ratsastaa. Virtaa on kuin pienessä kylässä - eikä kävely todellakaan ole yksi lempijutuista! Martasta ei pääkuvaa enempää ole kuvia, mutta katsotaan jos saisin jonkun kaverin mukaan joku viikonloppu.

Toinen tamma on paint-risteytys, sekin kuusivuotias. Jotenkin näitä projekteja nyt tulee, kävin tässä välissä ratsastuskoulussa yhdellä irtotunnilla ja jestas, on se vaan niin erilaista ratsastaa valmiilla hevosella! Projektit on kuitenkin myös aivan valloittavia, ja niiden kanssa näkee kehityksen aivan erilailla joten tyytyväinen olen myös näin. Tämän tamman kanssa meillä on sopimus että maksan kiinteän kuukausimaksun, ja käyn sen verran kuin jaksan ja ehdin. En kuitenkaan ajele tallille kuin muutaman kerran viikossa, kun tämä asuu hieman pidemmällä. Sen kanssa saan toimia vapaasti ja harrastaa haluamiani lajeja, mutta tämä on huomattavasti ikäistään jäljellä koulutuksellisesti niin katsotaan mitä kaikkea sen kanssa tehdään. Vielä en tammaa niin kovin hyvin tunne, että osaisin sanoa sen kehityskelpoisuudesta enempää.

Tällä hetkellä se osaa kyllä kulkea oikeinpäin, ja tekee yllättävän hyvät siirtymiset ja se on erittäin herkkä. Kompastuskivenä on oikean tuntuman hyväksyminen, se jää helposti tyhjäksi edestä ja vetää herneen nenään pienimmästäkään paineesta. Tätä aletaan nyt työstämään, ja tänään jo saatiin ihan hyviäkin pätkiä aikaan. Milja oli mukana kuvaamassa, suuret kiitokset ihanista kuvista ja kädenjälkeen olen oikein tyytyväinen :)