Goldin myynnin jälkeen on tapahtunut yhtä jos toista. Ponin elämässä olen pysynyt jollain tapaa mukana, olen käynyt sitä muutaman kerran ratsastamassa kun Daniela ei ole itse ehtinyt ja on ollut aivan mahtavaa päästä tutun ponin selkään muistelemaan säätöjä. Olen myös käynyt tässä talven aikana seuraamassa valmennuksia ja kisoja, ja olen ollut Ypäjälläkin katsomassa ratsukon kenttäkilpailuja. Sinne suunnalle kuuluu siis oikein hyvää, ja on ihanaa nähdä että poni on elämänsä kunnossa. Myynti oli itselleni ehdottomasti se oikea ratkaisu, ja on mahtavaa huomata että poni viihtyy uudessa kodissaan loistavasti. Näistä Goldin ja minun ratsastuskuvista kuuluu kiitos ponin omistajalle Daniela Pietikäiselle, Danielan blogiin pääsee tästä!
Omat heppailut ovat olleet aika jäässä talven ajan. Martan omistaja teki ratkaisun että Martalla ei hypätä talven aikana lainkaan, joka oli itselleni tietysti aika tylsä juttu. Ratsastukset painottuivat siis aika pitkälti koko talven ajan kentällä hölkkäilyyn, sillä kenttä oli aika vaihtelevassa kunnossa talven ajan niinkuin varmasti kaikkialla muuallakin. Käyntikerratkin sijoittuivat maaliskuusta toukokuun alkuun vain kerta viikkoon syystä josta kerron myöhemmin tässä postauksessa enemmän, ja tämän kerta viikkoon kävin tosiaan vain keventelemässä oman motivaation ollessa aika matalalla.
Olen miettinyt uutta perheenjäsentä jo useamman vuoden. Koiraa nimenomaan, vanhemman koiran ja tietysti itseni kaveriksi. Rotuvalinta on ollut itselleni myös selvä jo pidemmän aikaa, en halua isoa koiraa ja mäyräkoirat ovat itselleni olleet aina lähellä sydäntä. Nyt kun vuodenvaihteessa elämäntilanne muuttui erotessa aika huimasti, ajattelin että on oiva tilanne hankkia se uusi rakkauspakkaus kotiin suloistamaan meidän arkeamme. Tutkin kasvattajia ja heidän koiriaan, toiveissa oli kaniini- tai kääpiömäyräkoira narttu pitkällä karvalla. Kuin tilauksesta oli uudenvuoden päivänä syntynyt pentue, jossa oli vapaana minulle sopiva narttupentu. Soittelin kasvattajan kanssa, ja hänen kertoessaan pennun luonteesta ja vanhemmista sovimme nartun olevan varattuna minulle. Pentue sijaitsi Kerimäellä, johon ajaa viitisen tuntia pääkaupunkiseudulta - en siis käynyt katsomassa pentua ennen sen luovutusikää. Kun haimme pennun, oli vastassa ehkä maailman pienin ja sosiaalisin ja varmasti söpöin mäyrinkäisen pentu! Ristin tytön Almaksi, oikealta nimeltään Kirsumäen Veneto.
Pentu on siis syy siihen, minkä takia en enää arkisin viitsinyt ajella töiden jälkeen tallilla ja jättää näitä lapsosia yksin kotiin vielä illaksikin. Työpäivät kestävät kuitenkin yli kahdeksan tuntia matkoineen, joka on mielestäni jo pitkä aika koirille olla keskenään kotona. Työpäivän jälkeen halusin rauhottua niiden kanssa kotiin, ja viettää aikaa sekä vanhemman koiran että uuden pennun kanssa. Nyt kun pennullekin on hieman tullut ikää lisää, olen voinut viedä koirat vanhemmilleni tallireissujen ajaksi jolloin olen voinut lisätä tallikertoja kahdesta kolmeen kertaan viikossa - painottuen kuitenkin viikonlopuille.
Remmiin on saapunut kuitenkin myös uutta verta, nimittäin uusi projekti josta jo otsikossa mainitsinkin. Aprillipäivänä pitkäaikainen ystäväni Tanja, jonka suomenhevosoria olen ratsastanut aiemminkin, laittoi facebookiin päivityksen jossa kertoi olevansa raskaana. Viittasin kintaalla tälle sekä noin sadalle muulle raskautumisilmoitukselle aprillipäivän kunniaksi, sillä eikö se ole jo aika perinne että suurin osa naisista raskautuu juuri aprillipäivän aikoihin? ;) kuitenkin muutama viikko tämän jälkeen alkoi Tanja kyselemään josko minulla olisi aikaa ja intoa alkaa ratsastamaan hänen nuorikkoaan hänen ollessaan raskaana. Onnittelin tietysti perheenlisäyksen johdosta, ja kerroin auttavani mielellään. Jutellessamme enemmän, oli tarkoituksena että opetellaan ensin ruunan kanssa normaalit ratsunalkeet ja aletaan sen jälkeen valmistelemaan sitä ensi vuoden laatuarvosteluihin, jossa minun olisi määrä esittää se esteosuudella. Himpun Loisto on nyt siis kolmevuotias ruuna, joka on ruunattu lopputalvella. Sen kanssa ei kiirettä ole mihinkään, koska ruuna on tosiaan vasta kolme.
Tämän ruunan selässä oli käyty muutama kerta ennenkuin menin kyytiin ensimmäistä kertaa, ja täytyy kyllä kehua etten edes tiennyt että joku hevonen voi olla näin fiksu ja rauhallinen! Ruuna on kuin olisi aina ratsuna toiminutkin, se ymmärtää hyvin pohjeavut (myös kääntävät) sekä hidastavat avut. Ollaan nyt opeteltu peruutus, kääntäminen sekä kaikki askellajit. Hippis omaa hyvän kolmitahtisen laukan sekä kulkee luontaisesti hyvin oikeinpäin. Se tukeutuu hyvin kuolaimeen, mutta ei ole lainkaan painava edestä. Sain Kiian mukaan kuvaamaan yhtenä kauniina päivänä, joten tässä postauksessa esiintyvät ratsastuskuvat on kuvannut tuttuun tapaan Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net !
 |
| Hippiäisen ensimmäiset laukat ikinä ratsastajan kanssa! |
 |
| Hippis team! |
Palaillaan lisää kuulumisiin kun elämässä taas tapahtuu jotain kertomisen arvoista, nyt tässä on tapahtunut yhtä jos toista ja tuntuu että tästäkin postauksesta tuli kilometrin mittainen. Toivotaan, että joku tämän jaksoi lukea ja että lukijoita edelleen kiinnostaa mitä näiden eläinten kanssa touhuillaan.